Mikael Jungner on rohkea

Olen muutaman kerran kehunut Mikael Jungneria blogikirjoituksissani. Ensimmäisen kerran vappuna 2010. Toisen kerran huhtikuussa 2011.

Yleisradion toimittajat ovat hyvin yleisen käsityksen mukaan olleet vuosien mittaan enemmän vasemmalle ja vihreisiin kallellaan kuin oikealle. Johtamismielessä Yleisradion henkilöstöä on yleisesti pidetty omapäisenä ja hankalana mikä on sinänsä ihan ymmärrettävää. Kysehän on hyvin koulutetusta ja yhteiskunnallisesti valveutuneesta väestä, joka tuntee oikeutensa ja pitää niistä kiinni.

Mikael Jungner oli Yleisradion johtajana sekä pidetty että menestyksellinen. Tätä ja muuta edellä esittämääni olen käsitellyt noissa edellä viittaamissani blogikirjoituksissa.

Uskoisin, että nuo edellä esittämäni voidaan pitää jonkinlaisina tosiseikkoina.

Nyt siihen varsinaiseen aiheeseen. Olen ollut hyvin pettynyt Mikael Jungnerin härskiin tyyliin ja tapaan hyökätä Perussuomalaiset puoluetta ja erityisesti kansanedustaja Jussi Halla-ahoa vastaan. Ei minulla ole mitään vastaan jos arvostellaan asiasta. Mutta kun väännetään ja käännetään kierosti ja kavalasti ja sanoja asiayhteydestään irrottaen jne niin minua on alkanut suorastaan kuvottaa. Ja Jungnerin pisteet silmissäni ovat alkaneet kovasti laskea. Hyväksyn reilun taistelun puhtain asein mutta en jatkuvaa navan alle hakkaamista.

Eräs ystäväni kiinnitti aivan äsken huomiotani miten rohkean härskisti Jungner on hyökännyt. Olenhan minäkin ymmärtänyt, että Perussuomalaisten jytky voitto eduskuntavaaleissa oli erityisen kova pala sosiaalidemokraateille ja keskustapuolueelle. Vaikka keskustapuolueen tappio oli suorastaan järisyttävä niin aika moinen oli demarienkin häviö. Ja onhan puoluesihteerin tehtävä tehdä parhaansa puolueen palauttamiseksi vähintään entiseen asemaan ellei hiukan enemmänkin.

Ystäväni viittasi tuohon Jungnerin menestykseen Yleisradion ylimpänä johtajana. Ja erityisesti ystäväni viittasi miten erittäin pidettynä johtajana Jungner oli varmaan saanut rakennettua itselleen valtavan määrän luottamusvarantoa. Hän saattoi luottavaisesti uskoa, että Yleisradion toimittajakunta oli vielä pitkään hänen jouduttua eroamaan toimitusjohtajan paikalta hänen puolellaan kaikella sillä vaikutusvallalla mitä noin ison median toimittajilla on. Kun ystäväni oli hiukan viitannut keskustelussamme tuohon suuntaan niin sehän oli aivan ilmeistä. Harmittelin vain, että miksi en ollut itse älynnyt aikaisemmin tuollaista yhteyttä.

Eli kun olet voimasi tunnossa ja uskot sinulla olevan vaikutusvaltaisia tukijoita Yleisradion toimittajien keskuudessa niin sehän on ihan selvää, että silloin uskaltaa hyökätä paljon kovemmin ja härskimmin kuin jos tuollaisesta taustatuesta ei olisi varmuutta. Veikkaan että demarien presidenttiehdokas Paavo Lipposen härskiys luottaa samaan puoluesihteerinsä varmistamaan tukeen.

Lipposesta en ole koskaan suuremmin pitänyt ja olen hänet ajat sitten härskisti luokitellut mutta Mikael Jungner on tuottanut minulle pettymyksen. Olisi vaan pysynyt siellä yritysmaailman puolella. Siellä bisneksessä on moraali paremmin kohdallaan kuin politiikassa. Kauheaa sellaista on todeta mutta juuri sellaisen syyn vuoksi luovuin aikoinaan osallisuudestani vihreään politiikkaan.