Biotekniikan tutkimusrahoituksesta

Eräs ystäväni keskusteli tänään kanssani ylenmääräisestä biotekniikan rahoituksesta Turun suunnalla, jota eräs tutkija perusteli vertaamalla tietokoneisiin, että siinäkin meni parikymmentä vuotta ennen kuin todellinen murros tapahtui, vaikka alkuaine pii on biotekniikkaa useita kertaluokkia yksinkertaisempi.

En osannut ottaa kantaa ystäväni tuohtumuksen aiheeseen kun en tuntenut asiaa.

Kyllähän tietotekniikassakin yhä uudelleen ja uudelleen on yritetty löytää uusia englanniksi killer-application'eiksi kutsuttuja. Taulukkolaskentaohjelma oli aikoinaan yksi sellainen. Kännykät ja SMS tekstiviestit samantyylisiä. Taisivat vielä maksulliset soittoäänetkin olla melkoisia kultamunia myyjilleen. Mutta kaikki kehitelmät eivät onnnistu murtamaan läpi vaikka kuinka kehittelijät elättelevät toivoa, että "nyt se tapahtuu". Jos on hyvä myyjä niin onnistuu ehkä hankkimaan jopa hyväuskoisia rahoittajiakin ja saa muutaman vuoden kehitellä toisten rahoilla.

Sitten tulee jotain nörttejä tietokonepelien rakentajia jotka tulevat ja rakentavat maailman mitan liiketoimintaa tuosta vaan jälkikäteen arvostellen vaivattomasti ja/tai sattumalta. Tulee mieleen Habbo-hotel verkkopeli ja Max Payne. Molemmat suomalaiset jo maailman mittoihin kasvaneina.

Mutta joskus yritysjohtaja-aikoinani jouduin soveltamaan tunnettua mainontaan liittyvää anekdoottia, joka varmaan soveltuu mainiosti myös erilaisiin tutkimus- ja kehittämisarviointeihin:

Kokenut mainospäällikkö kertoi kun häneltä kysyttiin kannattaako tuo ylen kallis mainostaminen ja eikö jättimäistä mainosbudjettia voisi puolittaa. Siihen mainospäällikkö tokaisi, että kyllä hän tietää että puolet mainosbudjetista menee hukkaan, mutta kun hän ei voi etukäteen tietää kumpi puoli.

Ystäväni ymmärsi anekdootin ja oli samaa mieltä kanssani.

Yksilöllistä on sitten mikä on osumatarkkuus. Menikö rahoituksesta vain puolet hukkaan vai 80% on tositilanteessa tietenkin erittäin tärkeää. Vaikka itse vahvasti uskon 80/20 säännön laajaan käyttökelpoisuuteen, sehän on noita maalaisjärjen mittareita, niin anekdootin osuvuuden kannalta se ei ole tärkeää. Mutta vaikka miten hyvä olisi osumatarkkuus niin pitää aina muistaa sama mitä nykyään erilaiset pääomarahastot korostavat kun kehuvat toteutuneita tuottoprosenttejaa aivan kuin takuuna, että tulevaisuuden tuottoprosentit olisivat heillä samaa luokkaa tai ainakin parempia kuin muilla sijoitusrahastoilla. Menneisyyden menestykset eivät ole välttämättä toistettavissa.