11.12.2013

Oliko natsi-Saksa oikeusvaltio verrattuna nyky-Suomeen?

Uudistan tässä 3 vuotta sitten kirjoittamani. Itse asian olen ottanut esille aikoinaan kun erään kansalaisten oikeusturvasta huolestuneen kansalaisjärjestön edustajien delegaatio kävi vierailulla oikeuskanslerin luona (tapasimme apulaisoikeuskansleri Jukka Pasasen) ja eduskunnan oikeusasiamies Jacob Södermanin ja apulaisoikeusasiamies Pirkko K Koskinen. Jukka Pasanen näytti hermostuneen kun vertasin puheessani natsi-Saksaa enemmän oikeusvaltioksi kuin Suomea. Eduskunnassa apulaisoikeusasiamies Pirkko K Koskisella näytti olevan vaikeuksia pidätellä hymyään saman asian kohdalla.

Tässä kirjoitukseni 3 vuoden takaa, joka on aika tavalla saman sisältöinen kuin pitämäni puheet edellä mainittujen vierailujen yhteydessä:

Otsikko on haastava. Mutta älkää tulkitko väärin. En ole millään tavoin ollut koskaan kansallissosialismin kannattaja tai suosija.

Otsikon aiheella viittaan virkamiesten tai poliitikkojen Suomessa nauttimaan immuniteettiin.

Oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies näkevät harvoin mitään syytä puuttua vääryyksiin ja usein laittomuuksiinkin joita kansalaiset ovat kohdanneet viranomaisissa ja ovat sitten kannelleet näille korkeimmille lainvalvojille luullen saavansa asiassaan oikeutta. Erittäin harvoin saavat ja jos silloinkaan mitään muuta kuin että nämä lainvalvojat antavat lakia rikkoneelle virkamiehelle vain huomautuksen "vastaisen varalle".

Täysin merkityksetöntä. Minulla on siitä omakohtaistakin kokemusta. Tunnen muitakin tapauksia aika paljon eräiden vanhojen järjestöyhteyksieni johdosta.

Merkityksettömyydestä on osoituksena että usein samat viranomaiset saattavat täysin pelkäämättä tehdä samaa laittomuutta vuodesta toiseen. Kyse on meillä kirjoittamattomasta oikeuslähteestä jonka nimenä on maantapa.

Kuten eräs eduskunnan perustuslakivaliokunnan entinen juristijäsen sanoi kun käsittelyssä oli eräiden kansanedustajien esille ottama asia "oikeuskanslerin toimien laittomuudesta". Selitys oli "ettei ole ollut tapana syyttää oikeuskansleria".

Kansalaisista tuntuu nykymenolla siltä, kuin väärin menetelleillä virkamiehillä ja laillisuusvartijoilla olisi joku korkeampi ja jalompi päämäärä oikeuttamassa vallan väärinkäyttöön. Olen seuraavassa suomentanut vertailuksi saksalaista lainsäädäntöä vuodelta 1936. Kannattaisi ehkä ottaa oppia natsi-Saksan lainsäädännöstä "Laki rangaistusvapauden myöntämisestä 23.04.1936":

Laki rangaistusvapauden myöntämisestä 23.04.1936:

§ 1 Rangaistusvapaus myönnetään rangaistavista teoista, joihin tekijä on joutunut yli-innokkuudesta taistellessaan kansallissosialististen ajatusten puolesta. Poisluettuja ovat kuitenkin tahalliset teot, joista on ollut seurauksena ihmishengen menetys sekä teot, joiden luonne tai vaikuttimet ovat kunniattomat.

Rangaistukset, jotka 1. momentin teoista ovat tämän lain voimaantullessa saaneet lainvoiman, mutta joita ei ole vielä pantu täytäntöön, raukeavat. Keskeneräiset tapaukset raukeavat, mikäli teko on tehty ennen 20.04.1936, eikä uusia tapauksia enää käynnistetä.


Käännös on minun. Löysin koko asian eräästä saksalaisesta natsi-Saksan oikeudenkäyttöä käsittelevästä kirjasta.

Johtopäätös on looginen. Saksassa oli kirjoitettu laki jolla yli-innokkaat hyvän asian puolesta laittomuutta tehneet jätettiin syyttämättä ja rankaisematta.

Vaikka oikeusjärjestyksemme on hyvin samanlainen kuin Saksassa ja perustuu pääasiassa kirjoitettuihin lakeihin niin meillä tuohon samaan lopputulokseen päädytään korkeimpien lainvalvojien (oikeuskansleri ja oikeusasiamies) soveltamalla maantavalla.

Eli natsi-Saksa toimi tuossakin tiukasti pykälien mukaan.

Siinä sitä miettimistä lukijoille.
     

3 kommenttia:

  1. Oj vilken söt och snällä kärä pink nazi!

    Kielletty ottamasta tosissaan.

    VastaaPoista
  2. Igorilla on varmaan Hitlerin kuva olohuoneensa seinällä.

    VastaaPoista