Työssä jaksamisesta

Kuuntelin aamutelevision keskustelua työssä jaksamisesta ja työurien pidentämisestä.

Minusta koko keskustelu oli ihan naurettava. Puhutiin ihan potaskaa miten työterveyshuoltoa ja Kelan palveluja ym byrokratiaa pitäisi keventää ja tehostaa.

Hiukan sivuttiin työpaikojen jatkuvia muutoksia, työtahtia ja kovaa kilpailua työpaikan säilymisestä. Mutta kukaan keskustelijoista ei vaivautunut puhumaan työn mielekkyydestä ja työn rikastuttamisesta tai työilmapiiristä.

Kun keskustelee ihmisten kanssa heidän työpaikoistaan niin aika säännöllisesti tuntuu toistuvan samat kuviot. Ihmiset jotka eivät ole johtavissa asemissa valittavat yllättävän usein yhdensuuntaisesti huonoista johtajista. Heidän mielestään työpaikalla johdetaan henkilöstöä kuin kyseessä olisi orjat tai idiootit. Moni on jopa arvellut että ennen muinoin orjia kohdeltiin paremmin kuin nykyajan palkollisia. Ennen oli kyse arvokkaan omaisuuserän huoltamisesta ja ylläpidosta. Nyt kun on kyse palkollisista niin aina voidaan, tai ainakin niin saatetaan kuvitella, palkata uupuneen henkilön tilalle uusi ja virkeä resurssi. Työntekijätkään eivät enää ole ihmisiä vaan resursseja.

Olen joskus sanonut ja kirjoittanutkin että aivan tyhjiä ovat sellaiset johtajien juhlapuheet joissa hehkutetaan että henkilöstö on yrityksemme tärkein ja arvokkain voimavara mutta kaikki johdon arjen teot osoittavat muuta.

Olen nähnyt muutamia työpaikkoja joissa asiat ovat toisin. Niissä johto on selvästi kokenut erääksi tärkeimmistä tehtävistään huolehtia ja mahdollistaa että työntekijät pystyvät tekemään työnsä tuottavasti ja voivat muutenkin hyvin. Heitä kannustetaan ja palkitaan ja heidän työtään arvostetaan ja se myös ilmaistaan selvästi.

Aika jännä havaita myös että noissa yrityksissä myös tulokset ovat erinomaisia. Eikä minua ole yllättänyt että noissa yrityksissä johtoa ja esimiehiä myös arvostetaan henkilöstön piirissä. Harvoin kuulee napinaa tai johtajien haukkumista kahvipöytäkeskusteluissa. Ja niissä yrityksissä jaksetaan tehdää pitkää uraakin. Eri asia on tietenkin jos iän mukana tulee aidosto työkyvyn vieviä sairauksia tms. Siinä ei mikään pakkokeinokaan auta ihmista jaksamaan esimerkiksi 68 vuotiaaksi vaikka miten lainsäädäntöä rukattaisiin.

Mielenkiintoista on ollut myös havaita että noissa yrityksissä johto on myös selvästi jalkautunut henkilöstön pariin eikä elä omissa norsunluutorneissaan. (Miten inhoankaan noita bisnes-slangiin pesiytyneitä "jalkautuminen" tai "jalkauttaminen" muotitermejä.)

Yhdysvaltain kuuluisassa Harvardin bisneskoulussakin on viime aikoina käyty mielenkiintoista keskustelua kahden pääjohtamistyylin eroista. Toinen on sellainen jossa johtaja on oma itsensä ja panee koko persoonallisuutensa likoon. Toinen taas on sellainen joka peittää henkilökohtaisuutensa ja toimii tavallan kuin komentajan roolissa olematta näkyvästi henkilökohtaisesti sitoutunut ja sitten vielä erinäisiä sekamuotoja. Jskus sama johtaja voi tilanteesta riippuen oll aeri roolissakin vuorotellen. Jenkeissä ovat näistä suuntauksista käyttäneet nimityksiä "Authentic Leadership" ja toisaalta "Masks of Command" jos joku haluaa perehtyä aiheeseen lisää.

Olen usein sanonut että yritykset ovat usein johtajiensa näköisiä. Ja olen edelleen vakuuttunut eli uskon että näin on isoissakin yrityksissä.