Nostalgiaa tietotekniikasta

Kirjoitin joskus varmaankin v 1995 seuraavanlaisen jutun nettiin. Oli ihan mukava itsekin lukea vanhoilta turvakopioilta mitä tuli silloin kirjoitettua. OSaa opeista voi aivan hyvin soveltaa vieläkin. Eli juttu seuraa tässä:

Päivitänkö Pentiumiin tai WINDOWS 95:een - tietotekniikkafilosofointia

Kuka on asiantuntija

Tietotekniikka-ammattilaisena joudun ottamaan kantaa käyttäjien kysymyksiin, kuten "pitäisikö meidän päivittää vanha Windows uudeksi Windows 95:ksi", "vaihdammeko 386-koneen Pentiumiin vai PowerPC:hen vai Alphaan".

Yksiselitteistä vastausta ei yleensä voi antaa, mutta autan käyttäjää löytämään vastauksen esittämällä yksinkertaisia ja maanläheisiä periaatteita.

Usein esitän mietittäväksi ensinnä kenen neuvoja hän kuuntelee. Laitteisto- ja ohjelmisto yritykset eivät myy naapuriyrityksen tuotteita - ts. vertailu jää ostajan tehtäväksi - jos ei ymmärrä itse niin kannattaa käyttää asiantuntijaa.

Johdonmukaisesti seuraava kysymys kuuluukin: Mistä tietää kuka on asiantuntija ja ketä uskoa?

Tähän joudun vastaamaan: en minä tiedä. Jouduin joskus takavuosina yllättymään lääkäreihin. Olin aina kuvitellut, että kun lääkärillä on valkea takki ja hän käyttäytyy ystävällisen empaattisesti niin kysymyksessä on asiantuntija johon voi luottaa. Järkytys olikin melkoinen kun samaan aikaan tutustuin toiseen lääkäriin, joka oli kärttyinen ja epäkohteliaan tyly, mutta osui paljon tätä toista lääkäriä oikeampiin diagnooseihin ja hoitoihin. Silloin vasta ymmärsin, että ei valkoinen takki tai muu merkki takaa kuin määrätyn minimitason taitavuuden vaikka takana olisi sama koulutus ja kokemus.

Raamatullisesti sanon mielelläni, että hedelmistään puu tunnetaan - myös asiantuntija. Kaikki tietotekniikka-ammattilaisina esiintyvät eivät valitettavasti vain ole aina hyviä asiantuntijoita vaikka ammattinsa perusasiat osaavatkin.

Halvin tietokone ja ohjelmisto

Sanon monasti käyttäjille leikillisesti - mutta silti aivan tosissani - halvin tietokone ja ohjelmisto on se jo kertaalleen maksettu edessä pöydälläsi. Tarvitsetko uuden? Eikö vanha enää toimi? Puuttuuko siitä joku aivan elintärkeä toiminto? Saisitko uudella koneella työsi tehtyä tehokkaammin - jos vastaat kyllä - uskotko todella itsekin siihen - vai haluatko vain olla muiden tavoin muodikas - ajan tasalla?

Sellaisilla laskelmilla, kuin että jokainen kirjoittamasi kirje UUDELLA järjestelmällä saa tuottavuutta nostettua 30 sekuntia ja se kerrotaan kirjeiden määrällä tai tunneilla, päivillä, viikoilla ja vuosilla on tapana lähteä hyvin mekanistisesta ajatuksesta, että ihminen on koneen kaltainen tasaisella kierrosluvulla pyörivä työjuhta.

Eräät Amerikassa ja Saksassa työskennelleet tutkijatuttavani ihmettelivät miten siellä tehtiin ahkerasti töitä vanhoilla kerran maksetuilla 286-laitteilla ja DOS-pohjaisilla ohjelmilla, kun meillä piti saada eteen 486 ja Windows tai peräti RISC-pohjainen insinöörityöasema.

Päivän trendi on muodinluojien mielestä Pentium ja Windows 95 - jotkut "tosikovat karjut" asettavat sentään yhdistelmäksi Pentium tai RISC ja NT - vanhat IBM-entusiastit (ne jotka jäivät jäljelle, kun Microsoft luopui OS/2 kehitysyhteistyöstä) saattavat vaatia OS/2. Sitten mennään jo eksoottisemmalle Unix-puolelle ja sitten on joitain tosikahjoja, jotka puhuvat jopa joistain ihmeellisistä puoli-ilmaisista Linuxeista tms. Mac-puoli on sitten oma lukunsa - uusimmat teho-Macit näyttävät jo hinnoiltaankin kilpailukykyisiltä ellei peräti halvoilta teho-suorituskykyvertailussa. Uudet Macit ovat järeitä järjestelmiä.

Itse ihmettelin Windows 95 etäältä nähtyäni, että IBM:n OS/2 Warppiko siinä on uudessa paketissa niin vaikutti erehdyttävästi saman näköiseltä.

Onko meillä todella varaa kaikkiin näihin päivityksiin - tuleeko todella sitä tehoa ja tuottavuutta vastaavasti?

Minä ainakin uskon, että moni investoi turhaan. Maltan hyvin tyytyä vielä jonkin aikaa DOS/WINDOWS 3.1(1) lyhyisiin 8.3 tiedostonimiin WINDOWS 95:n mahdollistamien pitkien sijasta. Pyöritin muutaman kuukauden ostamaani Linux käyttöjärjestelmää (Infomagicin Linux Developers Resource, hinta 200-300 mk 4 kpl CD levyjä), jossa oli samantyylisesti DOSin FAT-tiedostojärjestelmään ympätty Linux ja se kykeni käyttämään pitkiä tiedostonimiä sekaisin samassa partitiossa DOSin kanssa. Ratkaisu oli ihan hyvä kokeiluja ja testejä varten, mutta kun asensin Linuxin kokonaan omaan partitioon ja sen oman tiedostojärjestelmän alkoi vasta kovalevytoimintoihin tulla vauhtia. Eli samasta tietokoneesta ja kovalevystä tuli salamannopeita kun vaihdoin kunnolliseen tiedostojärjestelmään FAT-järjestelmän sijaan. Tuo Windows 95 VFAT näyttää muistuttavan tuota Linuxinkin käyttämää ratkaisua FAT-järjestelmän kanssa. Yhteensopiva, mutta hidas. Minä siirsin Linuxin omaan partitioon ja ainakaan tuon vuoksi en Windows 95 hanki.

Ammattilaisen kannattaa hankkia puoli-ilmainen LINUX jo U**X ammattitaitonsa vuoksi onhan suurin osa ohjelmistakin mukana lähdekoodina - mielenkiintoista opiskeltavaa.

Uudet muisti-rohmut

Olin jo OS/2 Warpin kanssa pettynyt, kun mainokset lupasivat sen toimivan jo 4 megatavun muistilla vaikka 386 kannettavassa - ihan rehtiä se ei minusta ollut. Kyllä se juuri ja juuri toimi, mutta suorituskyky oli surkea. Saattaa olla, että sen olisi voinut konfiguroida jotenkin jättämällä jotain turhia osia pois, mutta siihen ei ohjelmiston mukana toimitettu käsikirja antanut tietoja. Aivan sama tilannehan on sinänsä MS-DOS/WINDOWSissakin - erilaiset tehoviritykset joutuu kantapään kautta opettelemaan tai hankkimaan tietonsa muuta kautta (koti- ja ulkomaisista lehdistä, kirjoista, Internetistä, bokseista tai tutuilta).

Sama tilanne lienee nyt WINDOWS 95 kanssa. Perus-Pentiumit myydään 8 megatavun muistilla kun saksalaisen WIN-lehden marraskuun numeron mukaan 16 megatavua on ehdoton minimi ja 24 megatavua antoi vasta kunnollisen suorituskyvyn.

Tarinan moraali

Vanhan roomalaisen kauppaoikeuden perusperiaatteen mukaan: "ostaja olkoon varuillaan" eli selvittäköön jotenkin itse mitä tarvitsee ja mitä ostaa - myyjä yrittää myydä ja esittää asiansa itselleen mahdollisimman edullisessa valossa - sanan juridisessa mielessä ei ole kyse pettämisestä - moraalisessa mielessä ehkä. Moniko laitteistomyyjä kovassa hintakilpailussa kauppaa hieroessaan kertoo, että tuohon hintaan vielä pitäisi lisätä 16 megatavua lisää muistia (2500 - 3000 mk nykyhinnoin!).

Kun ajattelet ostaa uuden tietokoneen mieti kaksi kertaa - aivan samoin kuin ostaessasi autoa:

Ajanko tällä uudella todella tehokkaammin ja paremmin kuin entisellä. Tulenko perille 35% nopeammin ja 45% levänneempänä ja tuottavuuteni 25% nostaneena, vai onko kyse vain siitä, että on niin kiva olla uuden kiiltävän ja modernimman, hiukan entistä paremmin kiihtyvän raketin ratissa ja että minä sitten tästä kivasta uuden omistamisen tunteesta olen maksanut 10000-15000 mk, kun vanhakin olisi ajanut saman asian - vienyt perille paikasta A paikkaan B.

Erilainen Internet-surffauskirja

Sain vastikään luettua aivan uskomattoman mielenkiintoisen kirjan. Howard Rheingold on kirjoittanut surffausta pehmeämmältä humanistipuolelta käsittelevän kirjan "the virtual community - Surfing The Internet" (Minerva paperback, 1995 ja Martin Secker & Warburg Limited 1994). Kirja kertoo hyvin mukaansatempaavasti miten hän loi maailmanlaajuisen tuttavaverkon linjoilta. Kirjassa on myös pohdiskelevaa kriittistä tiedon valtateiden arviointia.

Erilainen Unix-oppikirja

Clifford Stoll niminen amerikkalainen tutkija, joka paljasti länsisaksalaisen itä-blokin lukuun verkoissa liikkuneen vakoilijan, kirjoitti kokemuksistaan kirjan. Kirja on kuin mukaansatempaava kuin paras dekkari. Kirjassa on opettavaista antia kaikille Unixin turvallisuudesta vastaaville vaikka se ei oppikirja olekaan. Suosittelen.

Clifford Stoll: The Cuckoo's Egg, The Bodley Head, London 1990, ISBN 0 370 31433 6