Nostalgia 3 - EU kritiikkiä v 1993

Nyt en sorru enää suuremmin nostalgiaan - ainakaan tänään ;)

Yritin v 1993 herättää keskustelua julkisuudessa EU:n demokratiavajeesta mutta turhaan. Valtalehdistö oli valjastettu EU myönteiseksi. Juttu on tässä:

EY-kysymyksiä:

Taustaa

Ranskalainen valistusfilosofi Montesquieu kehitti opin valtiovallan hajauttamisesta takuuna vallan väärinkäyttöä vastaan. Tämä oppi tunnetaan vallan kolmijakona, jossa valtiovalta on jaettu lainsäädäntövaltaan, toimeenpanovaltaan ja tuomiovaltaan. Nykyaikaiset demokraattiset valtiot on rakennettu valtaosin tämän opin pohjalle. Tällä vuosisadalla on lehdistölle ja muulle tiedonvälitykselle usein annettu vielä neljännen valtiomahdin asema.

Suomessa lainsäädäntövaltaa käyttävät kansan vaaleilla valitsemat kansanedustajat eduskunnassa.

Ylintä toimeenpanovaltaa käyttää meillä vaaleilla valittu presidentti sekä vaaleilla valitun eduskunnan luottamusta nauttiva hallitus eli valtioneuvosto.

Tuomiovaltaa käyttää tuomioistuinlaitos, jonka tulisi olla muista valtaryhmistä riippumaton ja sen tulisi ainoastaan noudattaa lakeja. Tuomiovallan riippumattomuuden turvaamiseksi nimitetään Suomessa tuomari virkaansa eliniäksi.

Näiden valtakeskittymien toiminnasta (tai toimimattomuudesta) ja keskinäisistä suhteista voisi kirjoittaa pitkäänkin. Ns. neljännen valtiomahdin eli tiedotusvälineiden olisi syytä siihen pureutuakin entistä terävämmin eikä tyytyä liikaa hännystelemään muita valtaapitäviä valtakeskittymiä.

Joka tapauksessa tuota vallan kolmijakoa on totuttu pitämään julkisen vallan organisoimisen tiettävästi parhaimpana tiedossa olevana mallina vallan väärinkäytön estämiseksi ja valvomiseksi. Oma tärkeä asema nähdään myös julkisella sanalla nimenomaan tuossa vallan väärinkäytön estämisessä ja valvomisessa.

EY-kysymys

Jokaisen tulisi vakavasti paneutua kysymykseen ETA:sta ja EY:stä - kysymys on siinäkin vallasta ja sen käytöstä.

Ainakin minulle oli uskomaton yllätys havaita lukiessani Taloudellisen Tiedotuskeskuksen julkaisua "Utsjoelta Gibraltarille 1993", että EY:n parlamentti, jossa on 518 vaaleilla valittua kansalaisten edustajaa jäsenmaista (Suomesta ilmeisesti 16 edustajaa) onkin todellisuudessa vain neuvoa-antava ja keskusteleva elin. Sillä ei ole EY:ssä lainsäädäntöoikeutta ja se saa antaa vain lausuntoja komission ehdotuksista ja tehdä kysymyksiä EY:n valmisteleville ja päättäville elimille. Päätöksiä se ei tee.

Suomalaisen lainsäädännön yläpuolelle sitovuudessa asettuvat EY-direktiivit säädetään käytännössä EY-komission ja ministerineuvoston toimesta. EY-komissio koostuu määräaikaisista ministerineuvoston valitsemista virkamiehistä ja ministerineuvosto koostuu jäsenmaiden toimeenpanevan vallan eli hallitusten edustajista - ymmärtääkseni tärkeissä asioissa kunkin jäsenmaan asianomaiset ministerit muodostavat ministerineuvoston, mutta vähemmän tärkeissä asioissa edustaa Suomea Brysselin suurlähettiläs tai muu virkamies.

Ts. EY:ssä on vallan kolmijakomallista luovuttu. Parlamentti on demokratian "kulissi", joka saa keskustella ja lausua neuvoa-antavan mielipiteensä, mutta lainsäädäntövalta on tiukasti keskitetty toimeenpanovallalle, ministereille ja muille virkamiehille. Käytännössä lainsäädäntövaltaa ministerineuvoston apuna käyttävä komissio valitaan ministerineuvoston toimesta joka 4 neljäs vuosi.

Tuomiovallankin EY:ssä muodostaa ministerineuvoston 6 vuoden määräajaksi valitsemat tuomarit. Ts. tuomiovaltakin on siten sopivasti toimeenpanovallan epäsuorassa hallinnassa - "hankala" tuomari jätetään vain määräajan umpeuduttua valitsematta uudestaan mikä sama temppu luonnollisesti tehdään määräaikaiselle "hankalalle" komissionäärille.

Lisää valtaa keskittävät myös EY:n päätöksentekomekanismit - yhä useammin tullaan päätökset ministerineuvostossakin tekemään yksinkertaisen enemmistön sijasta määräenemmistöllä, jossa esimerkiksi Iso-Britannialla, Italialla, Ranskalla ja Saksalla on kullakin 10 ääntä, mutta esimerkiksi Suomen kokoisella Tanskalla tai Irlannilla kullakin vain 3 ääntä.

Montesquieun nimityksiä käyttääkseni on lainsäädäntö- ja tuomiovalta EY:ssä käytännössä alistettu toimeenpanovallalle. EY:n parlamenttiin saavat kansalaiset vaaleilla valita vain puhe- ja kyselyoikeudella varustettuja "juoksupoikia". Kun ottaa huomioon suomalaisen jurouden ja keskimääräispoliitikon kielitaidon saattaa puhe- ja kyselyoikeuskin olla enemmän pelkkää teoriaa.