Ostin uuden "lelun" itselleni

Ostin muutama päivä sitten uuden skannerin jolla kykenee myöskin skannaamaan vanhat valokuvien negatiivit ja diat digimuotoon. Jos jotain kiinnostaa tarkemmin niin malli on Canonin CanoScan 8800F ja hintakin ihan siedettävä vajaa 200 euroa.

Olin etsiskellyt tuollaista jo pidempään ja tutkinut kaiken maailman testejä ja vertailuja. Varmasti huomattavasti parempiakin tuohon tarkoitukseen olisi löytynyt mutta tuossa yhdistyi kohtuu hinta ja "riittävä" suorituskyky. Pelkkään 35 mm kinofilmien skannaukseen oli erikoislaitteita mutta piti löytää mahdollisimman yleiskäyttöinen kun minulla on paljon vanhoja osin perittyjäkin 6 x 6 cm ja 6 x 9 cm kokoa olevia negatiiveja ja iso kokoelma myös 35 mm väridioja.

Olen tehnyt nyt muutamana päivänä testejä ja havainnut että urakka ei ole ihan pieni. Kinofilmikokoa (35 mm) voin skannata 6-10 kuvan erissä. Testeissä tuollaisen erän käsittelyyn meni ehkä noin 20 minuuttia. Jos saan työn virtaviivaistettua niin ehkä selviän tuollaisesta erästä alle 10 minuutissa. Tavallisessa asiakirjojen skannauksessa skanneri on nopea mutta valokuvien skannauksessa menee noin 5 minuuttia tuon 6-10 erän skannaukseen, joten siinä on virtaviivaistamiselle aika-alaraja. Sen nopeammaksi ei pääse. Eli käytännössä tunnissa skannaa korkeintaan 36-60 kuvaa.

Eli olen ottanut itselleni todellisuudessa ison urakan. Mutta uskon että se on tavallaan kannattava. Eräs syy on että tämä aika on digikuvien ja toinen aika merkittävä syy on, että nämä kuvat voi helposti digimuotoisina kopioida tällä tavoin kaikille 5 lapselleni.

Negatiiveja ei tietenkään skannauksen jälkeenkään hävitetä sillä saattaa kaikesta varotoimista huolimatta sittenkin olla niin että negatiivit säilyvät vuosikymmenien ellei peräti vuosisatojen saatossa parhaiten. No kovin monista vuosisadoista ei valokuvien suhteen ole vielä kokemusta.

On minullekin käynyt että 1980-luvulla luomieni tietokoneohjelmien alkuperäiset koodit ovat sellaisilla tallennusvälineillä joiden lukemiseen pitäisi erikseen pystyttää vanhanaikaiset tietokoneet. On minulla varastossa vielä tarvittavat välineet. Tässä muuten netissä oleva virtuaalinen vanhojen tietokoneiden museo, lähinnä mikrotietokoneita. Täydellisin kaikista löytämistäni.

Historioitsijat miettivätkin nykyään laajasti ja huolissaan mitä tulevaisuuden histotiantutkijoille tästä meidän digitaaliselta aikakaudesta jää jälkeen tai näkyviin. Vai tuleeko historiaan tulevaisuudessa muutaman kymmenen vuoden pituinen musta aukko?

Onneksi sentään kirjoja vielä painetaan.

Kirjoista tulikin mieleen eräs keskustelun aihe kun kävin pari päivä sitten kyläilemässä. Isäntä on vanha nuoruuteni tuttu ja paljon maailmaa kiertänyt uteliaalla ja avoimella mielellä ja kiertää ihan vieläkin. Kadehdin harvoin ketään mistään mutta nyt jouduin muutamaa vuotta nuorempana ihan kadehtien ihailemaan. Minä en ole vuosiin enää uskaltanut matkustaa Pietariin yksin, minulle riitti kun Tallinnassa taskuvarkaat onnistuivat tyhjentämään koko lompakkoni kaikkine hankaline seurauksineen.

Tämä ystäväni oli käynyt Pietarissa tutustumassa kirjastossa vanhoihin Pietari Suuren ja Katariina Suuren aikaisiin kirjakokoelmiin. Muistona hänellä oli venäjänkielinen muovinen, oikein valokuvalla varustettu kirjastokortti. Eikä mies edes puhu venäjää! Ai että ihailin kadehtien ;)

Olisi kyllä jännä tietää etukäteen miten tämän digimuodossa olevaan tiedon käy muutaman sadan vuoden kuluttua. Vai onko meillä sitten ehkä joku uusi digitiedon restauroijien ammattikunta?