Internet kurivalvontaan?

Kuuntelen huolestuneena puheenvuoroja miten netti halutaan saada tehovalvontaan asiattomien ylilyöntien vuoksi.

Tottakai minäkin tiedän että ylilyöntejä tapahtuu. Mutta mikä on se ylimääräinen lisävalvonta jota halutaan ja joka nyt muka puuttuisi?

Meillä on jo tuoreita oikeustapauksia siitä, että myös netissä esitetyistä loukkaavista kirjoituksista joutuu rikosvastuuseen. Mutta jälkikäteen kun mitään ennakkosensuuria ei ole.

Mutta meillä on kokemusta myös netin epäonnistuneesta valvonnasta. Muistaakseni tänä vuonna aloitettu lapsipornon suodatus on esimerkki rakennetusta sensuurijärjestelmästä jonka toteutus on teknisesti sen verran surkuhupaisa, että todellinen lapsipornon harrastaja varmaan saa kanssaharrastajiltaan neuvot sen kiertämiseen. Ja jos taas tarkoitus on estää meitä muita törmäämästä vahingossa lapsipornoon niin ihmettelen sitäkin. "Surffaan" (eikö tälle ole vielä suomenkielistä vastinetta?) työnikin puolesta paljon netissä enkä ole useaan vuoteen törmännyt kertaakaan lapsipornoon. Ja ihan vakavia puheenvuoroja on jo esitettykin että tämä suodatus-sensuurijärjestelmä pitäisi laajentaa estämään uhkapelit netissä. Muodollisesti ehdotuksissa esitetään "hyvä asia" - peliriippuvaisten suojelu mutta joskus tuntuu että takaa-ajatuksena onkin suomalaisten Veikkauksen ja
Raha-automaattiyhdistyksen monopolien suojelu.

Minulla ei ole mitään vastaan että Veikkauksella ja Raha-automaattiyhdistyksellä on monopoli Suomessa. Mutta globalisaatio jyrää. Ja internet on luonteensa puolesta kansainvälinen. Jos emme halua Suomeen Saudi-Arabian tai Kiinan kaltaista tiukkaa nettisensuuria vaan haluamme pysyä vapaiden länsimaiden kirjoissa keinot ovat aika vähissä. Peliriippuvuutta varten pitää vain olla valistusta ja hoitoa. Ja kotimaisia laittomuuksia vastaan meillä on käytettävissä ihan normaalit keinot: poliisi, syyttäjä, tuomioistuin.

Julkisen sanan neuvoston Hyvärisen tuore puheenvuoro kaikuu kuin hallitsevan "establishmentin" tai valtalehdistön suusta: nettikeskusteluja on kyettävä valvomaan ja tavaksi mielellään nähdään joku "toimitukselliseen moderointiin" verhottu ennakkosensuuriksi haiskahtava ratkaisu. Lisäksi noilla ratkaisumalleilla on se heikkous että suomalaisella lainsäädännöllä tms voidaan lähinnä puuttua kotimaisilla palvelimilla olevaan aineistoon. Tämä kirjoittamani blogikin sijaitsee ulkomailla. Eli niitä voisi vaivattomasti kiertää. Eli mitä järkeä on luoda joku järjestelmä josta jo alkuun tiedetään että se ei toimi.

Tai Hyvärisen toinen samaan asiaan liittyvä ehdotus että netissä saisi kirjoittaa vain omalla nimellä. Nimimerkki ei siis kelpaisi. Sekin on ehdotus jonka toteuttaminen globaalisti on aika mahdotonta. Kun se kotimaassakin olisi vaikeaa: vain henkilön sähköisellä tunnistamisella tai pankkitunnuksilla päästään riittävään varmuuteen.

Vain Saudi Arabian ja Kiinan tyylinen koko valtakunnan netin sensuuri voisi juuri ja juuri toimia. Taitaa Iranissa olla myöskin vastaavaa sensurointia. Eli kaikki maan rajan ylittävä tietoliikenne kulkisi ison sensuurin kautta. Ja siellä olisi sitten aikamoinen määrä päätoimisia sensoreja. Muistuu ihan mieleen Itä-Saksan Stasi - sielläkin oli kymmeniä tuhansia työntekijöitä ja ilmiantajia yms.

Eräs tuttavani vieraili Saudi-Arabiassa vastikään ja kertoi miten siellä virallinen nettisensuuri kyetään kiertämään käyttämällä kansainvälisissä tietoliikenneyhteyksissä satelliittien välittämää tietoliikennettä. Nettisensuuri kun siellä kykenee vain sensuroimaan liikenteen lankoja pitkin.

Olen muuten joskus joutunut asioimaan Julkisen sanan neuvoston kanssa. Valitettavasti kokemukseni ei ollut kovin myönteinen. Se toimii hyvin elegantisti myös eräänlaisena toimittajien kurituspisteenä. Jos et pysy ruodussa voit sieltä hyvin nopeasti saada näpeillesi ja opit mitkä ovat sellaisia poliittisesti korrekteja asioita joista saa kirjoittaa. Tavallinen kansalainen on vain pieni pelinappula niissä asioissa. En väitä että näin JSN:n osalta kaikissa asioissa olisi mutta liian usein kuitenkin.

Ja ikävintä on ettei Julkisen sanan neuvoston VÄÄRÄSTÄ päätöksestä voi valittaa mihinkään eteenpäin. Eikä se itse enää ota takaisin käsittelyyn kerran ratkaisemaansa asiaa. Siinä olisi Hyväriselle oman pesän puhdistamista.

Kuten eräät tuttavani ovat nimittäneetkin: lehdistö on nykyään vallan säyseä sylikoira, ei enää mikään vahtikoira. Ja siinä sylikoiran tehtävässä sitä auttaa Hyvärisen johtama Julkisen sanan neuvosto.