Mediasta joutuu nykyään lukemaan miten kansalaisia on kohdeltu yliolkaisesti hälytyskeskuksissa. Jollekin rintakipuja valittaneelle oli ehdotettu taksikyytiä sairaalaan tai muuten vain kieltäydytty ambulanssikyydin tilaamisesta.
Minulla on omakohtaista kokemusta vajaa kahden vuoden takaa. Tässä tapauksessa hälytyskeskus tilasi ambulanssin Espooseen. Mutta sitten paikan päällä alkoi hämmästyttävä säätäminen. Paikalle tulleet ambulanssimiehet pähkäilivat pitkään tarvitseeko minua kuljettaa ollenkaan sairaalaan. Minä olin sen verran huonovointinen että ei minulla ollut voimia kiistellä enkä toisaalta osannut mitenkään arvioida mitenkä vakavasta sairaskohtauksesta oli kysymys.
Onneksi en ollut yksin omassa kodissani vaan ex-vaimoni luona hänen apunaan hänen päästyä saman päivän iltapäivänä polvileikkauksesta. Hän osasi tiukkana arvioida tilannetta ja vaati kuljetusta sairaalaan. Ambulanssihenkilöt eivät vieläkään olleet varma kuljettavatko minut noin 1,5 km päässä olevaan Jorvin sairaalaan vaan soittivat vielä jollekin pomolleen joka antoi luvan kuljetukseen.
Sairaalassa sitten selvisi että minulla oli keuhkokuume, paha verenmyrkytys ja ilmeisesti lievä sydäninfarktikin. Tuskin minä kotioloissa hengissä olisin selvinnyt. Sairaalassakin makasin aluksi 4-5 vrk teho-osastolla.
Minua vanhempi sisareni oli kerran käännytetty ambulanssihenkilöstön toimesta eikä kuljetettu sairaalaan. Olimme huolissamme hänen useamman muutaman kuukauden jatkuneesta uupumuksesta, johon terveyskeskuksessa suurin piirtein tarjottiin pelkkiä särkylääkkeitä.
Sovimme että minä tulen hänen luokseen ja me tuilaamme ambulanssin kuljettamaan höänet saitaalaan, silä hän ei oikein jaksanut kunnolla enää edes kävellä. Mitään välitöntä sairauskohtausta ei kuitenkaan ollut kun minä hänen puolestaan soitin hälytyskeskukseen ja tilasin ambulanssin. Ilmoitin tietenkin hälytyskeskukseen ettei mitään sairauskohtausta ollut päällä.
Sen verran osasin olla paljon hyväkäytöksistä sisartani tiukempi, että en olisi hyväksynyt minkäänlaista ei-vastausta.
Silloin oli hurjat lumimyräkät pääkaupunkiseudulla eikä ambulanssi päässyt Vantaalla Tikkurilan ydinkeskustassa ajamaan ulko-oven lähelle vaan joutui jättämään ambulanssin satojen metrien päähän. Ja ambulanssimiehet tulevat paikalle kotiin ilman paareja lähes 5 tunnin kuluttua.
Samanlaista juupas-eipäs keskustelua tässäkin tapauksessa käytiin mutta olin peräänantamaton.
Sisareni pukeutui nopeasti ja arvioimme ambulanssihenkilöstön kanssa yhdessä että kahden voimakkaan ambulanssihenkilön taluttamana ja tukemana hän ehkä pystyy kävelemään ambulanssille. Oli myöhäinen ilta ja sovin siskoni kanssa että tulen vasta huomenna sairaalaan katsomaan.
Aamulla soitettiin sairaalasta sisareni miehelle ja kerrottiin että hänen vaimonsa makaa tajuttomana sairaalassa hengityskoneessa ja tilanne on hyvin vakava. Kun he oliva edellisenä iltana lähteneet ensin hissillä alas niin ulkona sisareni oli jaksanut noin 50 metriakunnes sydän oli pysähtynyt. Ja kun ambulanssioli kaukana kesti jonkin aikaa ennen kuin opääsivät ambulanssille ja saivat käynnistettyä elvytyksen. Näin ainakin meille kerrottiin.
Mutta sydänpysähdys oli kestänyt liian kauan ja seuraavana aamuna kun menin sairaalaan katsomaan tilannetta ilmoitti lääkäri, että pysyvät aivovauriot olivat niin vakavat ettei silloin noin 74 vuotias sisareni mitenkään toipuisi. Minä ne voinut antaa lääkärin pyytämää lupaa irrottamaan hengityskoneesta mutta sisareni aikuinen poika antoi sen samana päivänä.
On minulla muitakin esimerkkejä mutta nämä on todella omakohtaisia ja suhteellisen tuoreita.
Mutta pohdintaa. Mikä on näissä verovaroilla subventoiduissa yksityistetyissä ambulanssikuljetuksissa niin kallista että niitä ihmisten hengen kustannuksella pihdataan? Vai onko sairastuneen yli 65 v ikä se raja jonka jälkeen aletaan kokeilla pihtaamista?
Minä olen ajatellut hiukan samalla tavoin kuin oikeudessa pitäisi ajatella. Mieluummin yksi väärin vapautettu kuin väärin perusteetta tuomittu. Eli mieluummin yksi turha ambulanssikuljetus sairaalaan kuin yksi ylimääräinen kuljetuksen puutteen vuoksi turhaan vammautunut tai kuollut. Lisäksi pitää vielä muistaa ettei ambulanssihenkilökunta kokemuksestaan huolimatta ole diagnoosin tekemiseen oikeutettuja vastuullisia lääkäreitä.
Kirjoitustaukoni on ollut melkein 4 viikkoa joten on minulle kertynyt muutakin kirjoitettavaa, mutta pitää jatkaa muista aiheista huomenna.
24.1.2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Terveyskeskuksen ääneen lausumaton tehtävä on pitää mahdollisimman moni sairastaja poissa erikoissairaanhoidon piiristä. Näin on, koska erikoissairaanhoito edustaa kunnille ehkä kaikkein suurinta ennakoimatonta kustannuserää.
VastaaPoistaSiksi sairaita ihmisiä lähetetään apteekin kautta kotiin lepäämään. Olen huomannut tämän sekä omien vanhempien että lapsieni kohdalla.
Lapsilla on nykyisin vakuutukset emmekä vie heitä enää terveyskeskukseen, jos he ovat oikeasti sairaita.
Ambulanssihenkilöt eivät vieläkään olleet varma kuljettavatko minut noin 1,5 km päässä olevaan Jorvin sairaalaan vaan soittivat vielä jollekin pomolleen joka antoi luvan kuljetukseen.
VastaaPoistaSuomeen on ajettu käytäntöä, jossa lääkäri päättää, mihin potilas viedään jos viedään. Ensihoitaja ei siis kysele lupaa vaan neuvoa. Kyse ei ole yksittäistapauksissa kustannusten säästöistä vaan hoidon parantamisesta. Päivystävä lääkäri tietää minkälainen potilas on tulossa ja mihin on tulossa. Järjestelmä on erittäin hyvä ja Suomessa mallia haetaan Rihimäeltä, joka on Suomessa tältä osin paras ensiavun yksikkö.
Kaikkinensa voisi sanoa, että noin 95% siitä ajasta kun ambulanssi on ajossa, se on työajossa. Ambulansseja on suunnilleen yksi kymmentätuhatta asukasta kohti koko maassa. Ambulanssin tehtävä ei ole toimia taksina, joten jokainen ilman suoraa hengenvaaraa oleva potilas tulee toimittaa sairaalaan jollain muulla tavalla. Taksi on järkevä kaikissa niissä tilanteissa, joissa sitä voi käyttää.
En ollenkaan väitä, että tämä tuntuu potilaasta oikeudenmukaiselta, mutta rajalliset resurssit jne. Kun odottaa ambulanssia kuoleva potilas sylissään, jokainen minuutti tuntuu iäisyydeltä. Ei tähän ole mitään patenttiratkaisua, mutta kaikkinensa sanoisin että homma toimii.
Eli mieluummin yksi turha ambulanssikuljetus sairaalaan kuin yksi ylimääräinen kuljetuksen puutteen vuoksi turhaan vammautunut tai kuollut.
Arkkiatrimme juuri toissa viikolla totesi sangen osuvasti, että terveydenhoidossa kysyntä ei määrää vaan tarjonta. Kun tarjontaa lisätään eurolla, kysyntä käyttää sen heti pois. Kuten hän totesi, mikään määrä rahaa ei ratkaisen terveydenhuollon ongelmia, koska kysyntä on pohjaton. On tarjonnasta vastaavien tehtävä huolehtia siitä, että resurssit kohdistuvat mielekkäällä tavalla.
Lisään vielä sen, että hälytysten, joissa pitää olla poliisi mukana, osuus kaikista tehtävistä kasvaa jatkuvasti. Ambulanssimiehistöön kohdistuva väkivalta tai sen uhka on jo ylittänyt henkilökunnan sietokyvyn monissa paikoissa. Huumehörhöt ja muut mielipuolet eivät ehkä ole tavallisella eläkeläisellä mielessä kilpailemassa samoista pelastustehtävistä, mutta näin se nykyaikana on. Kun ambulanssi saapuu kohteeseen, nykyisin on sääntö, että kukaan asunnossa oleva ei saa tulla miehistön ja ulko-oven väliin. Tässäkin totuus on tarua ihmeellisempää.
VastaaPoistaUskoisin että KT varmaan tietää mitä kirjoittaa. Varmaan on jossain ollut hyvä tarkoitus, että (joku päivystävä?) lääkäri luokittelee potilaan ja antaa ambulanssille ohjeet mihin potilas kuljetetaan tai jätetään kuljettamatta.
PoistaEhkä Riihimäki on sen verran selkeä kokonaisuus, että paikallisen sairaalan päivystävä lääkäri tuntee oman sairaalansa kuormituksen ja hoito-osaamisen ja voi antaa todella ambulanssille parhaat neuvot mihin potilas ambulannssihenkilöstöltä kuultujen oireiden perusteella olisi parasta viedä. Päätös jättää kuljettamatta on aika vastuullinen ja vaatii mielestäni kovin selkeät merkit.
Minua huolestuttaa tuo vaihtoehto 'jätetään kuljettamatta'. Minäkin satun tietämään mistä kirjoitan. En minä huvikseni suuta pieksä. Sitä en tiedä kuka ja milloin on jotain uutta käytäntöä pyrkinyt ajamaan ambulanssien ohjaamiseen ja miten sellainen ohjaaminen on jo mahdollisesti totetunut.
Jonkin näköisen aavistuksen olen saanut aiheesta myös kun olen ymmärtänyt ambulanssiyritysten kilpailuttamisen aiheuttavan myös ongelmia palvelutasoon.
Missä tuollaiset päivystävät lääkärit vastuullista tehtäväänsä hoitavat? Onko heitä joka kunnassa vai miten työt ja kuljetukset jaetaan? Sen toki tiedän että sairaaloissa on päivystäviä lääkäreitä mutta hiukan ihmettelen onko ambulanssien ohjaaminen annettu heidän tehtäväkseen potilaita näkemättä. Vai onko esimerkiksi HUSilla joku keskitetympi ohjausjärjestelmä?
Minun tapauksessani ambulanssimiehistö ei pyytäneet neuvoja vaan lupaa kuljetukseen joltain oman yrityksensä isommalta päivystävältä kiholta. Viesti oli ihan päivänselvä. Ei rohjettu olla kuljettamatta!
Kyllä ambulanssit saavat luvan vielä taksien sijasta kuljettaa esimerkiksi liikuntakyvyttömiäkin sairaalaan vaikka sitä välitöntä hengenvaaraa ei olisikaan. Saattaa nimittäin kuitenkin olla välitöntä hoidon tarvetta! Eikä taksimiehet ole edes koulutettuja sairaiden kuljettamiseen.
Uskon mielihyvin että ambulanssit ovat 95% työajossa. Missä muualla ne sitten olisivat? Tosin prosenttiluku on aika korkea jos esimerkiksi paluut tukikohtaan yms sisältyvät tuohon puuttuvaan 5%.
Arkkiatrimme puhuu aika korkealla abstraktiotasolla. Hänen visioissaan lisätarjonnalla tarkoitetaan esimerkiksi varmaan sellaista visiota, että jos hankitaan paljon lisää elämää ylläpitäviä koneita (=tarjonta) niin niitä pyritään sen jälkeen myös käyttämään (=kysyntä). Ja toisaalta panostamalla ääretön määrä rahaa sairaanhoitoon olisi teoriassa varmaan mahdollista pitää kaikki zombietkin hengittämässä koneilla. Mihin raja vedetään on poliittinen ja eettinen eikä siinä päätöksentekoa 'tarjonnasta' voi eikä saa kokonaan antaa ammattilaisille - ainakaan minun mielestäni.
Ymmärrän tietenkin etteivät terveydenhoidon ongelmat ratkea vain lisäämällä rahaa. Mutta ei ne ratkea myöskään jättämällä sairaita hoitamatta tai antamalla huonoa hoitoa ja siihen liittyviä oheispalveluja kuten ambulanssikuljetuksia.
Vaikka eläkeläinen olenkin ymmärrän, että huumehörhöt ja mielipuolet ovat tulleet ambulanssihenkilöstöllekin riesaksi. Kuten monella muullakin elämän alueella. Usein siinäkin syynä resurssien puutteessa hoitamattomuus.
Mutta sitä en ymmärrä miksi sillä pitäisi olla tekemistä minun hoitoon pääsyni kanssa? En tietääkseni kuulu huumehörhöjen enkä mielipuolten joukkoon. Mutta ei huumehörhöjen ja mielipuolienkaan aiheuttamat ongelmat ja kuormitus ole peruste huonontaa kuljetuspalveluja.
Luulenpa, että arkkiatri tuossa ymmärsi maksuttoman julkisen terveydenhuollon perusluonteen, eli maksuttomyys synnyttää ylimääräistä kysyntää, jota sitten on pakko rajoittaa säännöstelyllä. Tämä on ominaisuus eikä mikään bugi.
VastaaPoistaKäytännössä säännöstely johtaa priorisointiin, vaikka päättäjät eivät varmasti sitä ääneen sanokaan.
Isäni sai lievän(?) sydäninfarktin joitakin vuosia sitten. Oli ihme että saimme suostuteltua hänet sairaalan päivystykseen omalla autolla, minä tosin ajoin. Ambulanssia isä tuskin olisi suostunut hyväksymään, kun "eihän tässä nyt mitään".
VastaaPoistaHengenlähtö oli kuulemma lähellä.
Myöhemmin tuttu lääkäriopiskelija sanoi, että hätätilanteessa ei koskaan saisi lähteä "omalla kyydillä" päivystykseen, vaan aina pitäisi soittaa ambulanssi paikalle jotta hoito voidaan aloittaa välittömästi.
Sammalkieli: Tunnistan isäsi asenteesta hiukan itseänikin. Kai meillä miehillä on juuri tuollainen asenne 'ei tässä nyt mitään ihmeellistä' ja 'ei hätäillä turhia'. Vaimoni minutkin on muutamat kriittiset kerrat passittanut joko lääkäriin tai sairaalaan. Ja siitä suuret kiitokset. Vakavista tapauksista oli kyse molemmissa tapauksissa kun minä vain arvelin, että 'kyllä se ohi menee (itsestään)'.
VastaaPoista"Vaikka eläkeläinen olenkin ymmärrän, että huumehörhöt ja mielipuolet ovat tulleet ambulanssihenkilöstöllekin riesaksi. Kuten monella muullakin elämän alueella. Usein siinäkin syynä resurssien puutteessa hoitamattomuus."
VastaaPoista"Mutta sitä en ymmärrä miksi sillä pitäisi olla tekemistä minun hoitoon pääsyni kanssa? En tietääkseni kuulu huumehörhöjen enkä mielipuolten joukkoon. Mutta ei huumehörhöjen ja mielipuolienkaan aiheuttamat ongelmat ja kuormitus ole peruste huonontaa kuljetuspalveluja."
Ensimmäinen kappale täysin totta. Olemassa on ihan tutkimustietoakin siitä miten viimelaman leikkaukset ovat johtaneet mielenterveysongelmien lisääntymiseen, vaikeahoitoisuuteen ja tätä kautta loppujen lopuksi kalliin erikoissairaanhoidon kustannusten nousuun.
Toisen kappaleen ensimmöinen lause on tuttu: Millään perusteluilla ei ole mitään väiliä, kunhan MINÄ saan palvelua jota vaadin. Vaatimus = tarve ja odotukset. On myös muita vaatimuksia. Esimerkiksi jos alueen ainoa ambulanssi lähtee kuljettamaan jokaista kyydin haluajaa yhteispäivystyksiin on seurauksena se että ne MINÄT siellä päivystyksessä joutuvat jonottamaan vielä nykyistäkin pidempään ja toiseksi se toinen ihminen joka menee elottomaksi ambulanssin ajaessa MINUA, joka olisin päässyt taksillakin tai olisi voinut jäädä kotiin, on selvää että se eloton sitten odottaa sitä ambulanssia niin että selviämismahdollisuudet ovat olemattomat, kuten itsekin kirjoituksessasi yhdessä mainitsemassasi esimerkissä olet huomannut.
Ambulanssi ei jätä ilkeyttää kuljettamatta vaan nykyisin punnitaan erilaista painoarvoa saavia vaatimuksia. Tilastoja asiasta ei varsinaisesti ole, mutta uskaltaisin väittää että karkeasti neljännes ambulanssin tehtävistä (jos ei huomioida potilassiirtoja) on sisällöltään sellaisia että ambulanssia ei todellisuudessa tarvittaisi kyseisessä tapauksessa lainkaan. Toki tämä ei ole maallikon asia arvioida vaan 112 tulee soittaa jos tilanne vaikuttaa sellaiselta että ambulanssille on tarve, mutta kun ambulanssi tulee paikalle, ei tilannetta auta yhtään epäasiallinen käytös auttajia kohtaan.
Ambulanssin tehtävä on arvioida hoidon tarve, aloittaa tarvittaessa hoito ja tarvittaessa kuljettaa potilas. Toistan: tarvittaessa kuljettaa. Paljon kuljetetaan toki senkin takia kun tilanne menee muutoin niin hankalaksi esimerkiksi omaisten kanssa, vaikka todellista tarvetta AMBULANSSIKULJETUKSELLE ei olisi. On erikoista että omainen ei voi koskaan viedä omalla autolla eteenpäin jos on kerran sinne kohteeseen ennen ambulanssiakin ehtinyt ja olevinaan tietää paremmin minne "potilas" pitäisi kuljettaa ja kuinka nopeasti. Jos homma on jo hanskassa niin mihin ambulanssia ja ammattilaisia enää tarvitaan.
Joskus olen ihmetellyt sitä miten haja-asutusalueen ihmiset pärjäävät, kun kaupunkialueella osa porukasta soittaa hätäkeskukseen lähes päivittäin ja siellä käydään sitten ihmettelemässä kaikenlaista pikku kolotusta ja vaivaa, joka ei todellakaan tarvitse minkäänlaista ensihoitoa vaan lähinnä sitä että osattaisiin itse hakeutua sinne omaan terveyskeskukseen ja ymmärrettäisiin se että kaikkiin vaivoihin ei ole ihmeparannuspilleriä, jonka lääkärikään voisi määrätä.
Terveyspalvelut perustuvat tiettyihin resursseihin ja tiettyihin asioihin mitä ihmisten auttamiseksi tai hoitamiseksi voidaan tehdä. Kaikille ei voida tarjota kaikkea aina kun he sitä haluavat.
Anonyymi: 'Millään perusteluilla ei ole mitään väliä, kunhan MINÄ saan palvelua jota vaadin.' Jos lauseeni kuulosti tuollaiselta niin olen kirjoittanut huonosti. Yritin kirjoittaa aidoista epäkohdista. Kyllä minä ainakin omasta mielestäni erotan ambulanssin ja taksin tarpeen. Eikä tapoihini ole kuulunut epäasiallinen käytös vaikka valittamisen aihettakin olisi. Ymmärrän senkin, että usein syynä on ylemmiltä tahoilta annetut ohjeet joita vain noudatetaan. Ja silloin valituksetkin pitää esittää sinne.
VastaaPoistaMutta en minä pidä vieraina anonyyminkään esittämiä näkökohtia. Varmasti ihan todellisia ja täydensivät kirjoitustani.