Ollessani pikkupoika 1950-luvulla oli jostain kumman syystä, mitä en nyt ymmärrä, pikkupoikien kielenkäytössä tapana nimittää telaketjuilla tai pyörillä kulkevia (onko niitä pyörillä ollut?) kauhanostureita hullujusseiksi. Sen muistan, että ne olivat usein joko amerikkalaisia tai ruotsalaisia Volvoja. En muista oliko niitä saksalaisia.
Mutta olen jo pidempään havainnut, että joka puolella missä noita kauhanostureita on niin ne ovat korealaisia Hyundai merkkisiä. Ei näy paljoa enää mitään eurooppalaisia tai amerikkalaisia merkkejä. Enkä ollenkaan ihmettelisi vaikka Hyundai olisi jo ostanut tehtaita Euroopasta ja Amerikasta ja laittanut vain oman nimikylttinsä..
Minusta kaukoidän maiden nousu monella tuotannon alueella kärkeen tai kärjen tuntumaan muutamassa kymmenessä vuodessa on loistava saavutus.
Nyt olen alkanut miettiä miten kauan heidän kilpailuedukseen riittää länsieurooppalaisia pienemmät palkat sillä sehän taitaa olla yksi suurimpia syitä menestykseen maailmanmarkkinoilla. Voidaan keskustella työajan pituudesta, lomien määrästä, työmoraalista, kansallisista luonteenpiirteistä jne mutta uskoisin, että elintason ja koulutuksen tason noustessa ne alkavat jollain aikavälillä lähestyä länsi-Eurooppaa ja Yhdysvaltoja.
Mutta miten kauna tuossa menee siinäpä kysymys? Onko länsi siihen mennessä jo puristettu lähes kuivaksi vai miten tässä globaalissa asetelmassa käy?
5.7.2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Haikan perusteellinen työ vuodelta 2007 Teräs Suomen kansantaloudessa on klassikko. Suomessa terästä on infrastruktuurissa noin 12 tonnia asukasta kohden. Teollisuusmaissa, varsinkin myöhään teollistuneissa, luku on noin 11 tonnia. Suomen suuri teräsintensiteetti paljastaa, että Suomella on kansainvälistä kilpailukykyä terästeollisuudessa.
VastaaPoistaKiinan uusimpia tilastoja en nyt tähän hätään jaksanut etsiä, mutta Haikan tutkimuksessa se oli vasta 1,8 tonnia ja Koreassa 9 tonnia/asukas. Korean osalta määrä ei välttämättä edes kasva enää, koska teräs on niin kallista verrattuna aiempiin vuosikymmeniin, että sitä korvataan infrassa erilaisilla tavoilla. Niinpä voi hyvin perustein todeta, että varsinkin Korean teollistuminen alkaa olla jo lakipisteessään. Kiinassa pitäisi tarkastella alueittain tilastoja, koska varakas itärannikko on jo saavuttanut lakipisteensä, mutta riittääkö maalla rahaa ja kykyä teollistaa ne 750 miljoonaa, jotka edelleen elävät kuin kulttuurivallankumouksen aikaan.
Aika jännä tuo teräksen määrän käyttö jonkinlaisena mittarina. Pitää perehtyä tarkemmin tuohon Haikan työhön. Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Itse oli töissä 1980-luvulla terästuotteita jalostavassa tilaus- ja yksittäistuotantoa ja vientiä harjoittavassa konepajassa, jonka toiminnan tasoa mitattiin jalostetun teräksen tonnimäärillä. Teräsrakenteiden määrä oli siihen aikaan kovassa kasvussa vaikkei Suomessa pilvenpiirtäjiä rakennettukaan. Kokonaisten tehdaslaitosten ohessa valmistettiin hyppyrimäkiä ja terässiltojakin. Mielenkiintoista aikaa teollisuudessa ja perehdyin siellä mm japanilaiseen tuotannon ohjaukseen.
Poista