28.8.2014

Sammakkoperspektiivin Nato-mietteitä

Huomasin taas miten laiska olen ollut koko kesän kirjoittelemaan. Edellisestäkin tuumailusta on jo pari viikkoa. Hyvän blogistin pitäisi kirjoittaa joka päivä jos haluaisi säilyttää lukijoiden mielenkiinnon. Kai se on laiskuutta, jota minä mukavuudenrakkaudeksi nimitän.

No nyt tuli sopiva aihe. Hallituksen ja presidentin Nato puuhailut.

Olen ollut koko ikäni ns rauhanomaisen rinnakkaiselon kannattaja. Ja olen arvostanut presidenttejämme Paasikivi ja Kekkonen aivan erityisesti. Tosi hyviä valtiomiehiä ja maanisiä olivat vaikka eivät hekään ilman inhimillisiä heikkouksia tai puutteita olleet. Ei Kekkosta seuranneet demaripresidentit hääppöisiä olleet kukaan. Mutta kyllä heidän aikanaan vielä tulimme toimeen. Kyllä jokaisessa heistä oli jotain hyviäkin puolia, että eivät ihan kelvottomia olleet hekään.

Presidenttinä Sauli Niinistö ehkä vahvistaa vanhan sanonnan 'Jos luoja antaa viran antaa hän myös järjen sen viran hoitamiseen'

En ole mikään presidentti tai pääministeri Putinin ihailija ja ymmärrän hiukan niitäkin, jotka nimittävät häntä Putleriksi. Olen välillä ihmetellyt Putinin suosion salaisuutta, mutta olen yrittänyt ymmärtää tavallisten venäläisten ajattelutapaa. On kiistatonta, että Putin sai aikaan lähes kaoottiseen Venäjään jonkinlaisen järjestyksen vaikkakin aika yksinvaltaisin ottein. Sitten Putin on rakentanut julkisuuskuvaansa vähän samalla tavoin kuin Italiassa Silvio Berlusconi. Osansa siinä on ollut hiukan machomaisella miehisellä vitaalisuudella.

Meillä media hehkuttaa mitä kaikenlaiset nomenklatuuran kuiskuttelijat Moskovassa sanovat tai mitä amerikkalaisten omistamien uutistoimistojen uutiset. Ja sitten vielä nyt Ukrainan kriisin aikana kun käydään julmettua informaatiosotaakin.

Eläkkeellä oleva kenraali Hägglund sanoi jossain lehtihaastattelussa viimeisimmän kirjansa tiimoilta erittäin osuvasti: Ei Putin niin tyhmä ole, että hyökkäisi sellaisen sankarikansan kimppuun joka on antanut venäläisille turpiin jo aiemmin. Ja ettei siitä edes mitään hyötyä olisi saatavissa. Paljon enemmän naapuri hyötyy kun pysymme keskenämme hyvissä, sopuisissa ja kunnioittavissa väleissä. Ja Hägglund siteerasi minun mielestäni terävästi myös Paasikiveä. Muistaakseni oli kyse Paasikiven toteamuksesta, ettei Moskova ole mikään tuomioistuin missä riitoja ratkaistaan ja tarkoitti, että kyse on suurvallasta, joilla on omat norminsa.   

Mutta meillä tuntuu se kuuluisa, muistaakseni Jari Sarasvuon Nato kiimaksi lanseeraama valtaavan mieliä erityisesti kokoomuksessa.

Olenkin ihmetellyt kokoomuksessa viime vuosina ilmennyttä palvontaa. Ihan tuoreesta lähimenneisyydestä muistan miten Sauli Niinistö voitti kaikissa mahdollisissa vaaleissa ja äänestyksissä kaikkien aikojen äänikuninkuuden. Samanlainen messiaaninen palvonta ilmeni nyt kun äänestettiin puheenjohtajaa ja samalla implisiittisesti tulevaa pääministeriä. Itse asiassa vertasinkin kokoomuksen äänestystä aivan kuin kyse olisi ollut jostain hihhuli-herännäisistä.

Olin aika järkyttynyt kun kuulin uutisissa, että Suomi on allekirjoittamassa jotain kumppanuussopimukseen kuuluvaa osaa, jossa sovitaan, että Suomi voi vapaasti sallia Nato joukkojen liikkumista Suomessa tai Suomen läpi. Eikä kyse ollut enää pelkistä yhteisistä sotaharjoituksista  vaan tuollainen lupa voidaan antaa myös sodankäyntiin Suomesta käsin - näin minä sen ymmärsin. Tosin sitä sitten lievennetään, jotenkin, että päätösvalta on aina viime kädessä meillä.

Siis mitä hähä? Vaikka kuuluisa halveksittu YYA sopimus ei ole enää sellaisenaan voimassa palautin mieleeni sen artiklat 1 ja 2:

"    1 artikla

Siinä tapauksessa, että Suomi tai Neuvostoliitto Suomen alueen kautta joutuvat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi Saksan tai muun sen kanssa liitossa olevan valtion taholta, Suomi uskollisena velvollisuuksilleen itsenäisenä valtiona tulee taistelemaan hyökkäyksen torjumiseksi. Suomi kohdistaa tällöin kaikki käytettävissään olevat voimat puolustamaan alueensa koskemattomuutta maalla, merellä ja ilmassa ja tekee sen Suomen rajojen sisäpuolella tämän sopimuksen määrittelemien velvoitustensa mukaisesti tarpeen vaatiessa Neuvostoliiton avustamana tai yhdessä sen kanssa.

Yllä mainituissa tapauksissa Neuvostoliitto antaa Suomelle tarpeen vaatimaa apua, jonka antamisesta Sopimuspuolet sopivat keskenään.

    2 artikla

Korkeat Sopimuspuolet tulevat neuvottelemaan keskenään siinä tapauksessa, että 1 artiklassa tarkoitetun sotilaallisen hyökkäyksen uhka on todettu.
"

Eikö nämä meidän Nato-kiimaiset pöljät ole ymmärtäneet, että Nato on se pahin peikko, jota Venäjä ei halua Suomen pitkälle rajalle. Tulee mieleen vertaus hiekkalaatikosta, jossa pikku poika uhittelee monin verroin isommalleen vain uskoessaan, että isoveli tai vanhempi tulee häntä sitten pulassa auttamaan. Eikä siinä auta selitys, että emmehän me ole muodollisesti jäseniä. Pelkkiä kumppaneita vaan. Ja moni vielä lisää tuohon Suomessa, että onhan se Venäjäkin Naton kumppani. Tulee mieleen kuina olimme natsi-Saksan aseveljiä (olen kuunnellut monta siihen aikaan nauhoitettua radio-ohjelmaa, jossa tuota aseveli nimitystä käytetään) mutta nyt kirkkain otsin selitämme että emme me olleet Saksan kanssa (muodollisesti) liittoutuneet.

Tämä on kuin kaivaisimme verta nenästämme aivan ehdoin tahdoin. Kun Ruotsi niin mekin ja näyttää RKP:n  nuori puheenjohtaja-puolustusministerikin kovasti Nato-mielisenä kannattavan.

En minä usko, että Venäjä silti meidän kimppuumme tähän aikaan hyökkäisi vaikka Natoon liittyisimmekin. Mutta se kuitenkin selvästi olisi osoitus että emme me enää mitenkään ystävällismielisiä haluakaan olla naapurimme kanssa.

Kyllä minun on näköjään ihan tosissaan eläkeläisenä alettava miettiä verovapaaseen Portugaliin muuttamista pois täältä hullujen seasta.

14 kommenttia:

  1. Jöö, Aki Kaurismäkikin lupasi muuttaa (viinitilalleen) Portugaliin, jos Suomi liittyy natoon. Turvallisempaahan siellä naton perustajajäsenessä varmaan on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Retorinen geopoliittinen kysymys: Paljonko Portugalissa on naapurussrajaa Venöjän kanssa?

      Poista
  2. Tulee mieleen kuina olimme natsi-Saksan aseveljiä

    Stalin oli myös Hitlerin aseveli kun hyökkäsivät Puolaan 1939.

    Tekee mieli kysyä, että kumpi Igorin mielestä oli pahempi - Stalin vai Hitler?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tappajahirviöitä molemmat. Olen minä tuon Stalin viittauksen kuullut aikaisemminkin tuossa yhteydessä. Oliko sinusta Suomi kuin Stalinin Neuvostoliitto vai mitä oikein vertailullasi tarkoitit?

      Poista
  3. Pitää itse toimia tässä jonkinlaisena ennustajana vaikka ei siihen minusta mitään ihmeellisiä ennustajan lahjoja edes tarvita. Nyt kun Suomi aikoo allekirjoittaa Naton kanssa sopimuksen, jota ei saa sopimukseksi jostain syystä kutsua niin kyllä Venäjä kohta estää Finnairin Venäjän ylilennot Aasiaan. Enkä ymmärrä miten Finnair sitä voisi järkevästi kiertää. Finnairhan on avoimesti tunnustanut rakentavansa koko tulevaisuutensa Aasia kortin varaan. Ja saattaa hyvinkin olla, että loputkin Valion tuotteet pannaan boikottiin. Johan nyt lastatut rekat seisovat rajalla kun laktoosittomilla tuotteilla ei ollut sopivia sertifikaatteja. Kyllä Venäjän tapainen maa keksii lukuisia meille epämiellyttäviä vastatoimia kun me nyt rehvakkaasti paljastamme Nato-aikeemme. Heidän mielestään varmaankin menetämme ystävällismielisen naapurin statuksen - mutta viis siitä - onhan meillä EU ja kaverit lännessä. EI täällä vastuullista johtoa huolet paina - vain kauhea Venäjän pelko. .

    VastaaPoista
  4. Aivan samaa mieltä. Pahin onnettomuus joka Suomea voi kohdata on sota Venäjää vastaan. Jos Suomi liittyy Naton jäseneksi, voi joku Naton ja Venäjän välinen konflikti eskaloitua täydeksi sodaksi ja Suomessa huomataan joku kaunis päivä olevamme sodassa Venäjää vastaan omaa syyttämme. Suomi on siinä Natolle pelkkää tykin ruokaa ja poliittinen pelinappula. Venäjälle Pietarin turvallisuus on yksi korkeimpia turvallisuusintressejä. Näyttää siltä, että Paasikiven politiikan perintö ja hyvät suhteet Venäjään ollaan tuhoamassa ennätysajassa. Suomella olisi vielä hieno sauma olla välittäjänä Venäjän ja kriisin osapuolten välillä konfliktissa, mutta tämä mahdollisuus tällä politiikalla hukataan ehkä lopullisesti. Suomelle Venäjä-suhteet ovat olleet poliittisesti elintärkeitä. Mikään Nato-optio tai EU ei voi sitä koskaan korvata. Clausewitzin mukaan sota on ainoastaan politiikan jatkamista toisin keinoin. Olisi syytä miettiä sitä Suomen omaa linjaa ja huolehtia suorista yhteyksistä Kremliin eikä olla taas "ajopuuna" historian virrassa.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi väittää, että Naton ja Venäjän täysimittainen sota olisi "pahin mahdollinen onnettomuus" Suomelle. Näin voi ollakin mutta tuollainen konflikti on erittäin epätodennäköinen, koska molemmilla osapuolilla on valtava ydinasearsenaali. Sitä paitsi, mitkä mahdollisuudet Suomella olisi pysyä sotatoimien ulkopuolella, jos tilanne äityisi niin pahaksi? Venäjän toiseksi suurin kaupunki on kuitenkin niin lähellä Suomea.

    Todennäköisempi vaihtoehto on se, että Venäjä painostaa Suomea poliittisesti ja sotilaallisesti. Venäjän suora hyökkäys Suomeen on tätä selvästi epätodennäköisempi.

    Ilman liittolaisia Suomella on vähemmän keinoja torjua Venäjän painostusta. Kun puhutaan kauppasuhteista, nykyinen kriisi on selkeästi osoittanut, että Venäjälle kohdistuvissa investoinneissa maariski on melko suuri. Siksi tällaisia investointeja ei kannata suosia. Minusta monet Venäjälle menneet suomalaisyritykset ovat olleet naiiveja, kun ovat investoineet Venäjälle eli maahan, jossa laki ja oikeus ovat riippuvaisia hallitsijan mielenliikkeistä.

    Pyrkimys pysyä ystävällisissä väleissä Venäjän kanssa on ihan kaunis ajatuksena. Jos ystävyys kuitenkin edellyttää täydellistä alistumista Valko-Venäjän tavoin, voi kysyä, kannattaako tuollaiseen ystävyyteen pyrkiä. Jos ystävyys edellyttää suomettumista, kannattaako sitä tavoitella? Eikö mieluummin kannattaisi pyrkiä vähentämään taloudellista riippuvuutta Venäjästä ja pyrkiä etsimään liittolaisia lännestä?

    Suomen ja Venäjän valtioiden välillä ei voi olla sellaista ystävyyttä, jota ei sävyttäisi molemminpuolinen epäluulo ja toisen osapuolen (Venäjä) pyrkimys päästä suhteessa niskan päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ystävyys" on toiminut erittäin hyvin viimeiset 70 vuotta. Se ei ole edellyttänyt sen kummempaa alistumista vaan kauppa on käynyt hyvin ja tuonut hyvinvointia koko maalle. Se on hyödyttänyt molempia osapuolia eikä kumpikaan ole ollut "niskan päällä". Siinä olen samaa mieltä, ettei Suomen ja Venäjän valtioiden välillä ei voi olla sellaista ystävyyttä, jota ei sävyttäisi molemminpuolinen epäluulo. Parasta olisikin pitää suhteet semmoisina kuten ne olivat Paasikiven ja Kekkosen aikoina.

      Yksin Pietarin alueella asuu 5 miljoonaa asukasta. Olisi naivia olla käyttämättä sellaista mahdollisuutta hyväksi.

      Poista
    2. Anonyymi sanoo samaa mitä minäkin yritän. Ei meillä niin kovin huonosti ollut viimeiset 70 vuotta. En minä ole missään vaiheessa ymmärtänyt, että' Venäjä vaatisi meiltä jotain täydellistä alistumista. Suomettumis-ilmaisu taas on vähän epäonnistunut siinä, että kyse oli paljolti sisäpoliittisesta vallankäytöstä ja sivistyneestä' käytöksestä isoa ja vaikutusvaltaista naapuria kohtaan. Minä kuitenkin ymmärrän, että kaikkein räikeimmät ryssänvihan ilmenemismuodot yritettiin vähän vaimentaa. Ei me jossain koulumaailmassakaan sananvapauden nimissä kaikenlaista haistattelua opettajia kohtaankaan hyväksytä. Joku tolkku pitää olla.

      Siinä olen Vasaran ha anionyymin kanssa samaa mieltä että pientä varovaisuutta ja epäluuloa olisi silti hyvä ylläpitää ihan viisauden nimissä. Ei sitä sinisilmäinen pidä olla.

      Joissakin puheenvuoroissa näkyy joku iänikuinen etupiiriajattelu, että Suomi kuuluisi joko lännen etupiiriin ja jos ei sinne niin Venäjän etupiiriin. Ikään kuin maa ei voisi olla tuollaisten etupiiri-läänityskuvioiden ulkopuolella. Minä uskon, että meille olisi aivan mahdollista pysyä vaikkapa Sveitsin kaltaisena itsenäisenöä maana, ellei meidän eliittimme koko ajan hamuaisi jotain kalifiksi kalifin paikalle EU:ssa. EIkä ne Kataisesta tehnytkään Rompoyn seuraajaa EU:ssa. Puolalainen valittiin. Saakohan jatkossa Katainen edes komissaarin paikkaa?.

      Poista
  6. Suomettuminen on terminä vakiintunut, vaikka sitä ymmärrettävistä syistä Suomessa aikanaan vierastettiin. Suomettuneen valtion ulkopoliittinen liikkumavara päätettiin Moskovassa, jossa oli myös veto-oikeus tiettyihin sisäpoliittisiin päätöksiin. Kyllähän suomalaiset onnistuivat itänaapuria vedättämään monessa asiassa, minkä voi kai jälkikäteen todeta menestykseksi.

    Ei ole olemassa vaihtoehtoista historiaa, jossa voitaisiin katsoa, miten Suomen olisi käynyt, jos suomettumista ei olisi tapahtunut. Jälkikäteen voidaan sanoa, että idänkauppa oli Suomelle edullista. Voi olla, että olikin. Neuvostoliiton romahdusvaiheessa idänkauppa oli jo kutistinut pieneksi ja meillä oli teollisuutta, jonka tuotteet eivät soveltuneet länsimarkkinoille.

    Epäterve suhde Neuvostoliittoon rämetti Suomen poliittista järjestelmää. Poliitikot kävivät kilvan Tehtaankadulla hakemassa ulkopoliittisia meriittejä itselleen. Puhe Suomen ja Neuvostoliiton ystävyydestä oli pelkkää teatteria ja teeskentelyä. Todellisuudessa mitään ystävyyttä ei ollut vaan pelkkää epäluuloa ja sen peittelyä. Neuvostoliitto yritti koko ajan päästä lähemmäs iholle ja suomalaiset taas torjua liiallista "ystävyyttä".

    Sodan lopputulos määritti Suomen linjan vuosiksi 1945-1991 eikä sitoutuminen länteen ollut käytännössä mahdollista. Siihen nähden Suomen suoritusta voi pitää vähintäänkin tyydyttävänä. Silti tilanne ei missään nimessä ollut Suomen kannalta toivottava eikä ainakaan sellainen, johon tulisi ehdoin tahdoin pyrkiä. Nyt on olemassa riski, että Suomi joutuu samanlaiseen tilanteeseen omaa hölmöyttään, koska Suomessa on uskottu liikaa Venäjän positiiviseen kehitykseen ja sitouttamiseen kansainväliseen yhteistyöhön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Idänkauppa oli Suomelle edullista. Meidän teollisuus vaan tuudittautui siihen, että se jatkuu ikuisesti (bilateraalikauppana) ja kaupat tehdään Kekkosen toimesta. Eikä siinä viitsitty kehittää toimintaa kun rahaa tuli mukavasti. Olin töissä idänkauppaa harjoittavassa yrityksessä. Kun Moskovassa ilmoitettiin, että maiden välisessä kaupassa siirrytään vaihdettaviin valuuttoihin oli perjantain lento Suomeen täynnä murheesta viinaa rypeviä myyntimiehiä. Pomoni oli tuossa koneessa mukana ja tuli vielä illalla toimistolle ja uhosi tyytyväisenä, että nyt alamme myydä sellaista tavaraa mitä ei muualta saakaan eli olimme saamassa kilpailuetua muihin kotimaisiin yrityksiin nähden, jotka eivät olleet varautuneet riittävään tuotekehitykseen.

      Siitä ystävyydestä on todettava, että ihan pelkkä feikkaus ei valitettavasti toiminut. Mutta ei nöyristellä tarvinnut. Kyllä neuvostoliittolaiset kauppamiehet mielellään reilun ja ystävällismielisen kapitalistin kanssa kauppaa tekivät. Mutta ei feikkajan kanssa, jonka takaa liian selvästi paistoi vihamielisyys. Kirjoitin minäkin '... pientä varovaisuutta ja epäluuloa olisi silti hyvä ylläpitää ihan viisauden nimissä. Ei sitä sinisilmäinen pidä olla.'. Aatetoverit olivat asia erikseen, mutta eivät ne hirveän suurta arvostusta kaupallisissa piireissä nauttineet.

      Poista
  7. Venäjän intressit eivät pyöri keskeisesti suomalaisten ja Suomen ympärillä. Ilnmeisesti tälläkin hetkellä ystävällämme Putlerilla on muuta ajateltavaa. Tosin hän on pohteensa ilmeisesti aivan itse valinnutkin.

    Allekirjoittaapa Suomi tällä viikolla Walesissa tarkoittamasi sopimuksen tai ei Putler voi halutessaan kieltää ylilennot. Riippuen siitä, mikä hänen nykyinen tavoitteensa on, se voi tapahtua joka tapauksessa. Ja täysin meidän toimistamme riippumatta. Enkä suoraan sanoen usko hänen tietävän, miten tärkeää tuo mahdollisuus Finnairille on. Hänen ajattelunsa tasolla Finnair ei ole edes mietittävä suurre.

    Anonyymille voisi heittää pallon mietittäväksi. Lähtien siitä, mikä NATOn rooli ja rakenne on, se ei voi toimia hyökkääjänä. Arveleepa tai pelkääpä Putler ihan mitä tahansa. NATO on puolustusliitto, vieläpä kollegiaalisia päätöksiä tekevä. Ajatuskin siitä, että 28 Euroopan maata saataisi provosoimalla, tai ilman sitä hyökkäämään yhtään minnekään on absurdi. Kunhan ne saisi edes puolustautumaan riittävän aikaisin Venäjän hyökkäystä vastaan olisi jo saavutus sinänsä. Mielestäni Venäjä on hyökännyt Ukrainaan, yhtä NATO-kumppanivaltiota vastaan.

    Politiikassa on kyse muustakin kuin kaupasta ja hyvinvoinnista. Taipua pitää mutta taittua ei saa. Muuten tulee mieleen ajatus, että suhteet Venäjään pitäisi ylläpitää Paasikiven periaatteilla. Meillä kukaan ei ilmeisesti ollut pohteissaan hänen KGB.kytköksistään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta Naton roolista pelkkänä puolustusliittona tuli vaan mieleeni Arabikevään tapahtumat pohjois-Afrikassa. Jos nyt yhtään muistan niin siellä pörräsivät Natoon kuuluvat lentokoneet jopa ihan ilman YK:n tai EU:n mandaattia. Oli niin kova kiire "puolustaa" lännen demokratiaa. Samanlaista "puolustusta" harrastettiin minun mielestäni Irakissa. Aina voi tietenkin tuollaisiakin juttuja nimittää puolustukseksi.

      Jaa, oliko Paasikiven periaatteet huonot? Ei taida siihen olla mitään riidattomia kriteerejä. Minä kunnioitan
      Paasikiven periaatteita suhteessa itäiseen naapuriimme oli KGB kytköksiä tai ei.

      Siinä olen samaa mieltä, että tuskin Putinini ykkösajatukset pelkkään Suomeen liiittyvät tai mitään ykkösprioriteetin asioita ovat. Mutta varmaan sekin riippuu siitä miten korkealla profiililla esiinnymme EU:n ytimessä kurinpalautushankkeissa ja miten kohta profiloidumme Naton uusina premium kumppaneina.

      Mitä tulee Venäjän ylilentolupiin niin tuskin Putin itse sellaisia ajattelee.Olen samaa mieltä. Mutta kai hänelläkin on melkoinen avustajajoukkue apunaan miettimässä erilaisia vastatoimia. Ei pidä arvioida Putinia ja hänen apujoukkojaan pelkästään tyhmiksi ja ymmärtämättömiksi.

      Poista
    2. Igor

      Jälleen kerran käy ilmi, että kirjoittaminen ei oikein ole alaani. Paasikiven geopoliittisia periaatteita en arvostellut. Päin vastoin. Sensijaan, kuten ehkä olet huomannut en pidä Kekkosen liittämistä edes samaan virkeeseen aiheellisena.

      Arabikevään ja varsinkin Libyan osalta olet oikeassa. Sama koskee määrättyyn rajaan asti ainakin Bosniaa, Irakia ja Afganistania. Ilmeisesti sanat ja teot eivät NATOssa aina kohtaa tai puolustamineen määritellään geopoliittisin käsittein.

      Täytynee kirjoittaa ajatukset auki omalla blogilla.

      Poista