Ennakkoluuloista

Kävin tänään Espoon Weegee museotalon Helinä Rautavaaran museossa

Olen käyntiä jo vuosikausia suunnitellut mutta nyt tuli tehtyä.

Olipa siinä ihmeteltävää, nähtävää ja kuultavaa. Hiukan voin ymmärtää, että jotkut museoalan ihmiset ovat saattaneet rypistellä aikoinaan otsakurttujaan. Olihan se ihan väärin, että joku yksityinen ihminen tuollaisen kokoelman kasasi omilla varoillaan.

Hieno elämäntyö joka tapauksessa oli osa miten kitschiä tahansa. Ainakin minä oli aivan mykistynyt.

Olen aikoinaan arvostanut Helinän isää, professori Toivo Rautavaaraa hänen elämäntyöstään. Oli siinä varmaan isän perintötekijöilläkin merkitystä.

Mutta nyt oli huvittavaa lukea isän tyttärelleen joskus 1950-luvulla lähettämästä postikortista miten Toivo-isä oli kauhuissaan, että Helin-tytär kirjoittaa reportaaseja ulkomaanmatkoiltaan Apu-nimiseen lehteen, jota ei suostu edes avaamaan.

Minä vuorostani muistan miten nuo matkakertomukset kiehtoivat silloin nuorta mieltäni. On kai niilläkin ollut merkitystä myöhempään ammatin valintaani: olin melkein 20 vuotta matkailualalla juoksupojasta johtajaksi kunnes hurahdin mikrotietokoneisiin v 1979.

Samankaltaiseen nokan nyrpistämiseen törmäsin aivan vastikään toisen professorin, Jukka Kemppisen blogissa
Lainaan sieltä kohdan (kirjoitusvirheineen):

” En ole tohtinut käydä Lidlissä, koska kilpailijat järjestivät sille mediassa niin kuuman vastaanoton. Luultaasti kysymys on myymälästä, joss "kunnon ihminen" ei käy.”

Aika hassua ennakkoluuloa professorismieheltä ;)

Muistan kun Lidl tuli Suomeen niin joku lehti-ihminen kirjoitti miten Lidlin tuotteet eivät ole ympäristöystävällisiä kun niistä ei löytynyt Joutsen-merkkiä. Nämä lehti-ihmiset eivät oivaltaneet että koko Joutsen-merkki oli pohjoismainen ja Lidlin tuotteet olivat valtaosin keski-Euroopasta.

Mutta että tiedemieskin antaa ennakkoluulojen vaivata asiointiaan. Ilmeisesti professoria ei suuremmin rahanpuute vaivaa kun ei vastaavaa ennakkoluuloa tunnu tuntevan Stockmannia kohtaan ;)