Olen joskus tunnustanut, että nainen (yleisnimikkeenä) tulee ikuisesti olemaan minulle arvoitus. Me miehet poikkeamme naisista. Usein huomaan, että ymmärrän miehistä ajattelua mutta naisten ajattelua en ymmärrä.
Vaimoni, jonka kanssa ehdin olla melkein 30 vuotta naimisissa, sanoi samaa. Ei hän ole oppinut ikinä ymmärtämään miehistä tapaa ajatella.
Niin. Mitä tuo miehisyys siis on? Miksi me miehet esimerkiksi elämme 10 v lyhyemmän elämän kuin naisemme? Miten esimerkiksi isyys eroaa äitiydestä? Vastausta odottavia kysymyksiä on kymmeniä ellei satoja.
Näin avioeron aikaan sitä mietiskelee kaikkea tämänkaltaistakin. Olen joskus aikaisemminkin katsonut erilaisia miesryhmiä, jos sellaisiin olisin osallistunut, mutta olen kokenut ne kuitenkin hiukan vieraiksi itselleni. Minulla ei ole koskaan ollut esimerkiksi suurempaa mielenkiintoa penkkiurheiluun tai urheiluun muutenkaan ja olen siksi joskus miesseurassa kokenut itseni ulkopuoliseksi. Autoista, tietokoneista ja vaikkapa naisista olen kyllä kykenevä keskustelemaan miesseurassakin.
Homofobiaa en ole koskaan potenut ja minulla on työuran aikana ollut useita homotyötovereita. Monet heistä ovat olleet mahtavia tyyppejä. Kun he ovat huomanneet, että minua heidän seksuaalinen suuntautumisensa ei pahemmin ole häirinnyt (kunhan eivät minua ole hipelöineet, sen olen kohteliaasti aina torjunut) on meillä ollut yhdessä vaikka miten hauskaa.
Lesboja olen tuntenut vähemmän mutta joitakin kuitenkin.
Otin tämän hetero-homo asian tässä yhteydessä esiin. En tässä analysoi homomiesten miehisyyttä, mutta silti on myönnettävä, että mies on mies sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta.
Mutta tämä retki itseensä, jota avioero on vielä kiihdyttänyt, on pannut uudestaan mietintämyssyyn pitäisikö sittenkin osallistua johonkin miesryhmään tunteakseen itsensä vielä entistä paremmin. Olen joskus ollut hiukan kateellinen naisille vahvasta feministiliikkeestä ja miettinyt miksi miehet emme saa aikaan samanlaista. No ehkä pitää ryhtyä sanoista tekoihin.
Saisikohan tällä itselleen naisten tavoin 10 v lisää ikävuosiakin ;
22.7.2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kaikille kunnon miehille nainen on arvoitus ja sellaisena pysyy. Kokemuksesta voin tosin väittää, että ne eivät vaihtamalla parane jos eivät pahenekaan. Menee varmaan samalla tavalla myös tyttöin puolella.
VastaaPoistaNuo lisävuodet tuskin kauhiasti auttavat. Kun sitä lähtölukua johon lisätään ei kukaan tiettävästi ole julkaissut.
Terkkuja
Hans
Tosiasiat ovat tiedossani, ettei puolison vaihto mikään lääke ole. Olen tiennyt tuon jo 30 v sitten.
VastaaPoistaOlen myös tiennyt että nainen tulee olemaan ikuinen arvoitus ainakin minulle. Hyvä tietää, että muutkin miehet ovat sen havainneet.
Kirjoituksen lopussa mietiskelin liittyisinkö johonkin miessakkiin itsetuntemukseni lisäämiseksi.
Lisävuosiakin ajattelin enemmän vain iloitakseni elämästä. Itse asiassa se arvoituksellisuus naisissa meille miehille kai tekeekin naiset niin ihaniksi (silloin kun he nyt sillä päällä sattuvat olemaan ;)