Kiersin Suomea viikon

Kiersin viikon Suomea. Matkustin erään ystäväni kanssa Rovaniemelle 23.04. yhden ainoan päivän aikana. Aikamoinen rupeama melkein 1000 km. Matkatoverini suoriutui ajomatkasta esimerkillisesti. Hiukan hävetti etten minä joutunut tai päässyt ajamaan yhtään. Tietenkin voin aina puolustautua senioriteetin (ja kremppojen ;) tuomilla erivapauksilla. No, isolla amerikanraudalla ehkä matka oli hiukan helpompi kuin jos jollain pikkukotterolla olisi liikuttu.

Lauantaina 24.04. olimme eräässä kokouksessa (kokous oli masentava!) ja sunnuntaina 25.04. lähdimme sitten hitaasti ajelemaan etelään päin. Nyt pääsin minäkin välillä ratin taakse ajamaan.

Ensimmäinen etappimme oli Kuusamo ja Rukatunturi. Kovasti on muuttunut 1970-luvun alkupuolelta jolloin matkailualan ammattilaisena tutustuin paikkaan. Aikamoinen turistirysä.

Toinen etappimme oli Suomussalmi ja siellä Talvisotaan liittyvät asiat erityisenä kohteena museotie Raatteen tie. Saimme aivan maanmainion ja tietäväisen oppaan. Ja niin opin minäkin aimo annoksen kotimaan historiaa autenttisilla paikoilla.

Sieltä matka jatkui Kuopioon mutta yllätykseksemme ortodoksinen kirkkomuseo oli suljettu jo v 2009 puolella ja avataan uudistettuna vasta vuonna 2011. No toinen paikka oli J.V.Snellmanin kotimuseo Kuopiossa. Saimme erinomaisen opastuksen.

Ja taas matka jatkui. Kun ortodoksinen kirkkomuseo ei ollut auki suuntasimme Heinävedelle. Minun suosituksestani ajattelimme ensin Lintulan naisluostaria. Minä arvelin ettö siellä on tunnelma hartaampi eikä se ole vielä samanlainen markkinapaikka kuin Uusi Valamo. Lintulan igumenia (luostarin johtajatar) ei ollut kuitenkaan kovin lyhyellä varoitusajalla kovin myötämielinen videokuvauslupaan mutta lupasi että pihalla saa suhteellisen vapaasti kuvata.

No niin. Tässä nyt selviää lukijalle että ystäväni, jonka matkaseuraksi olin lähtenyt kun olin osa-aikaeläkeviikolla, oli keräämässä aineistoa ja kuvaamassa videodokumenttia. Minulle hyvin opettavaista olla mukana ja oppia samalla myös kotimaan historiaa.

Lintulan luostari ei ollut videokuvaajan näkökulmasta riittävän kuvauksellinen. Tarkoitus oli visualisoida idän kirkon ja Bysantin vaikutusta omalta osaltaan Suomeen ja suomalaisuuteen.

Eli mitäpä sitten kun suunta kohti Uuden Valamon luostaria. No nyt huhtikuun lopulla se ei ollutkaan täynnä tungeksivia turisteja. Tunnelma oli juuri sellaine jota haettiin ja luostarin johtaja igumeni Sergei oli myömielinen hankkeelle ja antoi tarvittavat kuvausluvat. Saimme kuvata myös iltajumalanpalveluksen. Ja yövyimme luostarihotellissa. Vierailu oli yllättävän sympaattinen kun pahin tai paras (miten sen ottaa) turistirysä-aika ei ollut painamassa päälle. Saimme kokea todellista luostarin rauhaa.

Seuraavana aamuna lähdimme sitten aika aikaisin liikkeelle. Ystäväni teki vielä aamulla joitain täydentäviä still-kuvauksia. Mutta seuraava kohde oli hiukan sivussa vaikka kuuluikin käsikirjoitukseen eli Olavinlinna Savonlinnassa. Sade oli seuranamme mutta kuvaukset onnistuivat ripeästi.

Tavoitteena oli tehdä vierailu erään yhteisen ystävämme luona Jämsässä. Saavuimme n 4 tuntia aikataulusta myöhässä, mutta olimme tiedottaneet ja sopineet aikatauluista ka perheessä ymmärrettiin ettei tällaisessa retkessä kyetty aivan sekuntiaikataululla liikkumaan.

Vierailu yhteisen ystävämme luona oli kaikin puolin mieliinpainuva. Minä olin alunperin ehdottanut että emme viipyisi kauaa ja vaivaisi ja rasittaisi talon sairaudeszta toipuvaa isäntää liikaa. No sehän olin minä joka jäin suustani kiinni ja viivytin lähtöä. Matkakumppanini muistuttikin sitten kphteliaasti ja vaivihkaa että ainakin minun tarkoitukseni oli päästä vielä saman päivänä pääkaupunkiseudulle kotiin. Haikealla mielin hyvästelimme isäntäväen ja saavuimme myöhään keskiyön tunteina Kauniaisiin.

Ystäväni jatkoi vielä siitä omaan kotiinsa länsi-Suomeen.

Ystäväni oli ollut monessa kohtaa huolissaan miten voohdyn tai jaksan matkassa. Kas kun hän on oman perheensä kanssa matkalla ja keskeyttää matkan koko ajan milloin minkäkin kuvauksen vuoksi ovat perheenjäsenet jo vuosien varrella kyllästyneet jatkuviin pysähdyksiin ja keskeytyksiin. Ihan ymmärrettävää. Minulel matka oli taas ainutkertainen seikkailu.

Minulla oli ollut kivaa. Vakuutin että olin nauttinut täysin siemauksin matkasta. Se oli mukavaa vaihtelua harmaaseen arkeeni. Olin oppinut paljon kotimaan historiaa ja automatkojen aikana meillä oli ollut todella mielenkiintoisia suorastaan briljantteja keskusteluja. Harvoin saan päiväkaupalla nauttia vastaavanlaisesta dialogista.

Voisin lähteä mukaan toistekin. En ollut varautunut ihan näin pitkään paluumatkaan vaikka ystäväni ioli minulta etukäteen kysynyt että sopiiko että tulemme hitaasti takaisin etelään ja kiertelemme eri paikoissa. Eli kyllä ehdot olivat selvät. Olin vain jotenkin mielikuvissani ehkä varautunut 1-2 päivää lyhyempään paluumatkaan.

Mutta kulttuuri-pläjäys oli todella hieno kun siihen liittyi vielä nuo mielenkiintoiset dialogimme automatkan aikana. Ystäväni oli monipuolisesti sivistynyt ja omasi mm historiassa täysin ylivertaiset tiedot minuun verrattuna. Lukion päästötodistuksessa melkein 50 v sitten historiassa oli todistuksen ainoa numero 7 ja sain siitä silloin moitteet isältäni (jolla itsellääänkin oli lukion päästötodistuksessa historiassa 7 ;). Pidin historiaa kouluaikoinakin mielenkiintoisena mutta en siinä muodossa kuin sitä koulussa päntättiin päähän vuosilukuineen ja nippeltitietoineen kuninkaiden kruunaus- ja kuoklinvuosista yms. Kaarle Suuren muistan kruunatun vuonna 800. Samoin muistan Ranskan vallankumoukzen 14. heinäkuuta 1789 ja taisin olla luokalla ainoa joka tiesin ko vallankumousken tunnusanat alkuperäiskielellä. Nippelitietoahan nekin ovat.

Hieno viikko takana. Harmaa arki palaa taas. Ai niin. Sovin sitten vaihtavani asuntoa pienempään ja varaudun tuleviin eläkepäiviin. Jos jaksan henkisesti ja fyysisesti niin ehkä eläköodyn jossain 1-2 vuoden päässä. Pitää yrittää seurata noita pääministeri Vanhasen aivoituksia pidennetyistä työurista ;)

En taida jaksaa oikaisulukea edes koneellisesti. Menköön juttu ulos "raakana".