15.10.2012

Tahtotila - ministerien suosikkisana

En muista milloin tuo sana tahtotila on alkanut esiintyä ministerien ja muiden poliitikkojen puheissa. Olen joskus suorastaan huvittuneena miettinyt, että onko se joku erikoinen meditatiivinen sieluntila, johon asianomainen henkilö virittäytyy jotenkin erityisellä vaivalla. Ja sitten kun se tahtotila on onnistuttu tuottamaan voidaan alkaa tekemään jotain sen tahtotilan tuottaman vision toteuttamiseksi.

Minulla tulee tuosta sanasta 'tahtotila' mieleen natsi-Saksa. Kuuluisa natsi-Saksan elokuvaohjaaja Leni Riefenstahl ohjasi elokuvan 'Triumph des Willens(Triumph of the Will)', suomeksi jotenkin  'Tahdon voitto' tai ehkä ennemminkin 'Tahdon riemuvoitto' - dokumenttielokuva joka kertoi natsipuolueen Nürnbergin puoluekokouksesta vuonna 1934. Siellä oli 700'000 henkeä ja siellä todella luotiin koko puolueelle oikeanhenkinen tahtotila.

On näitä monenmoisia muotisanoja näkynyt aikaisemminkin poliitikkojen käyttöön ottamina. Myös erilaiset yritysmaailman gurut ovat jo vuosia ottaneet käyttöön mitä ihmeellisimpiä muotisanoja. Paljon on myös sitä ns uuskieltä (newspeak).

Keskustelin muutama päivä sitten juuri aiheesta miten kieli muovautuu. Kun maailma tuntuu koko ajan henkisesti pienentyvän ja lähentyvän vaikkapa internetin myötä lainataan usein vieraskielisiä sanoja tai sananparsia. Ja sellaisia käytetään vaikka meillä olisi kauniit suomenkieliset ilmaisut käytettävissä. Myönnän itsekin lankeavani tuollaiseen ellen ole hyvin tarkka.

Sitten on ns ammattislangi. Kun olen ollut IT alalla yli 30 vuotta muistan erään kerran kun eräs kollega oli vaimonsa kanssa kylässä. No ei kestänyt kauaakaan kun me olimme kollegani kanssa innostuneina keskustelemassa jostain IT alan (siihen aikaan puhuttiin vielä suomeksi tietotekniikasta) erikoisjutuista ja keskustelussa oli viljalti alan englanninkielestä väännettyä ammattislangia. Mutta sitten yhtäkkiä sanavalmis savolaista syntyperää oleva vaimoni keskeytti ja heitti väliin pelkkää ammattislangia sisältävän ja täysin asiayhteydestä irrotetun lauseen: 'laita se floppy diski draiviin ja boottaa se seepeeuu'. Ja hymyili perään hurmaavasti meille intensiivisestä keskustelusta keskeytetyille. Taisimme kaikki räjähtää nauramaan  yhtaikaa ja tietenkin me miehet älysimme, että nyt meidän vaimomme olivat täysin kyllästyneet intensiivisiin IT juttuihimme. Kas kun kumpikaan ei ollut samalla alalla. Sitten seurustelu siirtyikin kaikkia kiinnostaviin yhteisiin aiheisiin ja ilta sujui mukavasti.

Kun vaimoni on jo pitkälti yli kymmenen vuotta asunut pääkaupunkiseudulla hän on joskus yllättänyt  aivan tyylipuhtaalla stadin slangilla. Tarkkana havainnoitsijana ja kielellisesti lahjakkaana hänelle on kertynyt iso joukko nykyslangin sanastoa vain kuuntelemalla linja-autoissa nykynuorison keskusteluja. Olen monta kertaa hekotellut hauskuutta ja ihmetellyt miten tuollaiset voi noin hyvin jäädä mieleen.

8 kommenttia:

  1. Vastuunkanto, (ilmasto)talkoot, asiakas (lue: potilas), avohoito (lue: ei rahaa), omavastuu (lue: ei rahaa), tilapäinen (lue: pysyvä), väliaikainen (lue: kasvaa tulevaisuudessa), poliittinen vastuu (lue: kiss my ass), asetetaan komitea (lue: runnomme tämän läpi muka-asiantuntijoiden varjolla), vasemmisto (lue: äärivasemmisto), oikeisto (lue: vasemmisto), äärioikeisto (lue: kuvittele pahin mahdollinen kirosana), kotouttaminen (lue: ei onnistuttu ja nyt tämä tulikin kalliiksi), rasisti (lue: ihmettelee kasvavaa rikollisuutta), realisti (lue: leikkaa poliisin määrärahoja), kansainvälinen (lue: leikkaa armeijan määrärahoja), impivaaralainen (lue: omistaa aseen), julkinen liikenne (lue: ruuhkamaksu), ruuhkamaksu (lue: veron korotus) jne jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KT: Kiitos hyvästä listasta. Kun luin läpi tuota luetteloasi luthermaisen pienen katkismuksen selityksin niin hekottelin, hytkyin ja maiskuttelin noita sanoja suussani kuin jotain kallisarvoista laatuviiniä. Juuri tuollaista se on on.

      Tuo vastuunkantokin on niin kovaa, että kohta varmaan pääministeri Kataisen hymykin, vai pitäisikö sanoa virnistys, hyytyy. Ihmettelen, että on vielä kuitenkin jaksanut kantaa tuota vastuuta. Tulee ihan mieleen Raamatun pelastuskertomus. Samanlaisesta jumalallisesta kuorman kantamisesta on varmaan kysymys Kataisellakin.

      Poista
  2. Yleensä nämä uuskieliset sanat korvaavat jonkun toisen sanan, jolla on oikeasti merkitystä.

    Esimerkiksi "tahtotila" on käsitteenä epämääräisempi kuin "tavoite", johon pyritään ja sitoudutaan. "Tahtotila" jää roikkumaan ilmassa enemmän kuin konkreettinen tavoite ja näin siitä on helpompi lipsua. Poliitikolle tahtotila on erittäin käyttökelpoinen sana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vasara esitti mielenkiintoisen näkökohdan jota en ole tullut edes ajatelleeksi. Mutta se herätti lisäkysymyksen. Voivatko poliitikot olla niin suunnitelmallisia, että käyttäisivät tuota sanaa että voivat sitten helpommin luistaa vastuusta. Vai onko se vain tarttunut hienolta kalskahtavana heidän kielenkäyttöönsä.

      Mutta tuo lipsumismahdollisuus on ihan totta. Tavoite on liian konkreettinen ilmaisu mutta tahtotila on sopivan hieno silti täysin epämääräinen. Osaan kuvitella hienot lauseet, että 'meillä oli asianmukainen tahtotila mutta budjettiraamit eivät riittäneet' tms.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä että poistit kommenttisi. Se oli ainakin minua ilahduttava.

      Poista
  4. Laitan saman uudestaan ja koitan korjata pahimmat kirjoitusvirheet:

    Uussanojen kuten juuri tuon tahtotilan kanssa kysymyksessä on romantiikka. Kumitonttu ansiokkaasti minulle taannoin blogissaan opetti vihreiden olevan romanttisia sosialisteja (kuten natsitkin olivat kaipuussaan mm. menneisyyden puhtaaseen rotuun, pikkubutiikkeihin tavaratalojen sijaan jne.). Vihreiden lisäksi myös muut kuin vihreät uussanoja käyttävät ovat romantikkoja.

    Romantikon vastakohta on pragmaatikko. Romantikkojen mielestä pragmaattisuus on tuomittavaa ja pahaa, koska pragmaatikko pyrkii ongelmien ratkaisuun teknisin keinoin, jolloin ongelma poistuisi. Romantikko ei halua ratkaista ongelmia vaan keksiä niille uusi nimi, joka toimii loitsun tavoin (romantikkojen mielestä taikuus, noidat, kummitukset, personoitu äiti-maa eivät ole metaforia vaan todellisia asioita) ja muuttaa ongelman toiseksi, ei-ongelmaksi. Jopa vahvuudeksi. Lukutaidottomasta maahanmuuttajasta loitsitaan moniosaaja, vitutuksesta tahtotila, keskiluokan kurjistamisesta ilmastotalkoot, sananvapauden rajoituksista sanomisen vastuuta jne.

    Romantiikkaan liittyy olennaisesti maailmanloppu. 1800-luvun romanttiset taiteilijat maalasivat siksi juuri haaksirikkoja sun muita, jotka näyttävät pragmaatikon mielestä korneilta. Romantikon ajatus maailmanlopusta on erittäin infantiili ja perustuu jotenkin kuolemaan liittyvään infantiiliin kehäpäätelmään. Romantikko ajattelee, että hän on erityisen tärkeä maailmalle. Kun hän siis erityisen tärkeänä henkilönä kuitenkin joskus kuolee, maailma kuolee hänen mukanaan. Näinhän pikkulapsikin ja Sting ajattelevat. Siispä hänen kuolemansa on maailmanloppu ja hän kuolee maailman loppuessa.

    VastaaPoista
  5. Tavja Halonen on tyypillinen romantikko. Hänen maailmanloppunsa, jota hän vaalii, on se, että Venäjä valloittaisi Suomen. Siksi hän ensinnäkin pukee Suomen suhteen Venäjään kaikin mahdollisin uudissanoin ja toiseksi esti kaikin keinoin Suomen liittymisen Natoon, joka olisi ollut pragmaattinen ratkaisu hänen maailmanloppuunsa.

    Kaikkien romantikkojen tavoin hän kaiken lisäksi odottaa kiitosta teostaan. Samalla tavalla kaikki vihreät odottavat kiitosta keskiluokan kurjistamisesta, verojen nostamisesta ja kaikista muista pahoista teoistaan.

    VastaaPoista