29.4.2013

Nokian merkitys Suomelle

Kuuntelin  jonkin aikaa sitten Joni Åkerholmin haastattelua televisiossa, jossa hän kertoi harmaana eminenssinä mitä hänen aikanaan kulissien takana oli tapahtunut.

Huomiotani kiinnitti hänen lausumansa jotenkin siihen sävyyn, että on meidän pitänyt tehdä jotain ihan oikein 1992-laman jälkeen kun meillä kansakuntana meni kuitenkin aika hyvin. Ja elintaso ja kulutus nousi huomattavasti.

Minulla heräsi aika kerettiläinen ajatus. Nokia oli valtava menestystarina ja piristysruiske Suomelle. Mittasuhteiltaan aivan ennen näkemätön kun otetaan huomioon Suomen valtion melkoisen pieni koko kuitenkin. Mitäpä jos meillä vain meni hyvin kaikista poliitikkojen ja virkamiesten möhläyksistä ja tekemisistä huolimatta kun meille sattui sellainen onnen kantamoinen kuin Nokia. Ja nyt kun Nokia on ollut jo pidempään kuihtumiskierteessä ja polvillaan koko yhteiskuntakone yskii!

Nokian menestystäkin voi katsoa useammasta näkökulmasta. Se mikä on ihan varmaa näin jälkikäteen tarkasteltuna, että Nokia oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja oikeilla tuotteilla. Siitä en ryhdy taittamaan peistä kuinka paljon menestyksestä  oli sen johdon  ansiota. Joka tapauksessa se samainen johto onnistui ajamaan Nokian myös alaspäin kiihtyvään kuihtumiskierteeseen.

Olen tavannut myöhemmin Nokiassa uransa nousua vauhdittaneita johtajia muissa tehtävissä kuin Nokiassa. Mitään ihmeellistä kuvaa heidän häikäisevästä osaamisestaan ei minulle ole jäänyt. Pikemminkin ilman karismaa olevia arrogantteja henkilöitä, jotka ovat yrittäneet kloonata Nokiasta tuomiaan oppeja uusiin tehtäviinsä. Eikä ne opit ole mitenkään tehneet vaikutusta. Jos ne ovat joskus sopineet Nokialle tai oikeammin olleet siellä käytössä aiheuttamatta ihan hirveitä katastrofeja  ei suinkaan ole tarkoittanut että ne sopisivat mihin tahansa pienempään yritykseen kloonattavaksi. Pitää taas tässä muistuttaa Nokian jättiläismäisestä koosta Suomen kokoisella valtiolle. Ei sellaista jättiläistä ole Suomen taloushistoriassa ennen ollut eikä taida olla mitenkään todennäköistä että tulisikaan.

Todennäköisyys, että saisimme jonkun Nokian suurusluokan yrityksen syntymään tänne hyvinvointiamme rakentamaan ei taida olla suuren suuri. Ei näistä uusista pelialan komeetoista kuten Angry Birds ja vastaavat olen yksin Nokialle korvaajaksi. Olisiko mahdollista onnistua jos samanlaisia olisi kymmenittäin ? Kenties? Vai pitäisikö niitä olla sadoittain.

Mutta se varsinainen aihe olikin, että jos meillä on osattu niin hyvin poliitikkojen ja virkamiesten toimesta hoitaa maan asioita, kuten Äkerholm kehuskeli televisiossa,  että selvisimme 1992 lamasta niin kai me sama osataan tehdä uudestaan. Minä en tosin usko vanhoihin keinoihin vaan nyt tarvitaan ihan uusia. Siinäpä onkin haastetta kerrakseen.


         

11 kommenttia:

  1. Nokian menestyksen imussa valitettavasti kasvatettiin julkista sektoria liikaa.

    "Pikemminkin ilman karismaa olevia arrogantteja henkilöitä, jotka ovat yrittäneet kloonata Nokiasta tuomiaan oppeja uusiin tehtäviinsä. Eikä ne opit ole mitenkään tehneet vaikutusta."

    Millään suomalaisella yrityksellä ei rahaa ole tullut ovista ja ikkunoista yhtä paljon kuin Nokialla. Tästä syystä toimintaa oli varaa kehittää ja organisaatiota paisuttaa.

    Muut suomalaiset yritykset joutuivat tulemaan toimeen pienemmällä rahalla ja kevyemmällä organisaatiolla.

    Nokialla toimineet ovat tottuneet täysin erilaiseen toimintatapaan ja heidän oppiensa soveltaminen muissa yrityksissä ei välttämättä onnistu taloudellisten rajoitteiden takia.

    Nokia oli myös suomalaisittain poikkeuksellisen suuri yhtiö ja yksittäisen työntekijän toimenkuvat monesti kapeampia kuin pienemmissä yhtiössä.

    VastaaPoista
  2. Toisaalta samat poliitikot ja virkamiehet ajoivat ensin Suomen lamaan typerällä vahvan markan politiikalla, Åkerholm yhtenä heistä. Suomen pelasti ennen kaikkea markan kellutus, markka heikkeni suhteessa Saksan markkaan enimmillään kolmanneksen, joka palautti kilpailukykymme. Nokia oli sitten onnenkantamoinen ja varmasti menestys nousi monelle Nokian johtajalle hattuun. Lisäksi poliitikot ja virkamiehet tottuivat Nokian tuomiin massiivisiin verotuloihin. Nyt ei ole näköpiirissä mitään vastaavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin toden totta. Samat kaverithan meidän lamaankin ajoivat. Silloin oli sentään viennin kilpailukyvyn parantamiseksi käytettävissä tuo markan kellutus. Vaan eipä ole enää keino käytettävissä kun olemme euron muodostamassa pakkopaidassa. Kari, hyvä kun lisäsit tuon markan kellutuksen. Eiköhän me olleet Nokia ja devalvaatio jotka palauttivat Suomen ripeälle kasvu-uralle.

      Ikävää, ettei mitään uutta nokiaa vakavaa ole näkyvissä.

      Poista
  3. Nokia oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

    Esimerkiksi Ollilaa on ylistetty superjohtajaksi, mutta mielestäni turhaan.

    Käytännössä jokaisessa GSM-puhelimia valmistavassa firmassa kasvuluvut olivat 1990-luvulla kaksinumeroisia. Näitä olivat Nokian OHELLA Ericsson, Siemens, Alcatel, Motorola, Sony jne.

    Eikä Nokian etumatka kilpailijoihin verrattuna ollut niin suuri.

    Nokian suuremmoisuus johtuu vain siitä, että elämme suomalaismedian luomassa Nokia-kuplassa.

    Kirjoitinkin omassa blogissani, että Nokia on nykymenolla ruumis.

    VastaaPoista
  4. Toisaalta kristityksi muovautuvana on sanottava, että ihmisten sydämet olivat lempeämpiä 1990-luvulla.

    Ehkäpä Jumala katsoi, että suomalaiset ansaitsevat menestystä, ja antoi meille sitten Nokian.

    Nyt kun on kaikenlaista ruokottomuutta ilmoilla, niin ei tule Suomelle uutta Nokiaa. Sen sijaan Suomi joutuu Etelä-Euroopan irstailujen maksajaksi.

    Kun ihmisten sydämet kylmenevät, Jumala rankaisee.

    VastaaPoista
  5. Niin "inhottavaa" kuin onkin myöntää väitän, että suurin syy sekä Nokian että Suomen menestykselle 1990-luvun lopulla oli sattuma. Ainoa, mikä ei ollut sattumaa oli devalvaatiot ja markan päästäminen kellumaan. Ne olivat pakkoja. Johtopäätöksenä siis se, että Suomi pelastui ja Nokia kasvoi silloin johdostaan huolimatta.

    Missä määrin kummankin tien kääntyminen laskuun on johdon syy, on ihan ikioma kysymyksensä.

    Olen muistaakseni aiheista joskus jotain blogillenikin kirjoittanut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hakki, olet kirjoittanut Nokiasta varmaan paljon enemmän kuin minä. Olen samaa mieltä kanssasi. Mutta ehkä tuosta kirjoituksestani ei selvinnyt se ajatus, että Suomi räpiköi tällä hetkellä vaikeuksissa siksi että Nokia on kuihtunut. Nokian vaikutusta kansantalouteemme kun oli vaikea käsittää sen ainutlaatuisen koon (Suomen mittakaavassa) vuoksi.

      Poista
  6. Olihan siinä sattuumaakin, mutta noita aikoija tuntevat (entiset) nokialaiset ovat tehneet tiettäväksi, että mukana oli myös tavaton innostus ja tekemisen riemu.

    Yhdeksi Nokian alamäen syyksi on sittemmin annettu ainakin ns. matriisiorganisaatioon siirtyminen, mikromanagerointi ja valikoiva palkitsemisjärjestelmä eli optiot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon tuon innostuksen ja tekemisen riemun. Kun yritys on mennyt eteen- ja ylöspäin menestyksestä menestykseen ja kasvu on ollut valtavaa on siellä myös ollut mahdollisuus päästä uralla eteenpäin vaikka mitä olisi tehty.

      Mikromanagerointi tappaa monta hyvää yritysilmastoa. Ja valikoiva palkitsemisjärjestelmä on vaarallinen jos sitä henkilöstö ei koe laajasti ja yleisesti oikeudenmukaiseksi. Eikä tämä tarkoita että palkintojen pitäisi olla kaikille samanlaisia. Oikeudenmukaisuus ei ole helppo asia ja siinä mitataan yritysjohdon ja HR:n osaamisen taso. Valitettavan usein palkkajohtajien oma ahneus ylimääräisille palkinnoille käy yli oikeudenmukaiseksi koetun ja kierre alapäin voi alkaa vaikka sellaisestakin.

      Poista
  7. Allekirjoitan viimeisimmän anonyymin näkemykset.

    Mikromanageroinnin seurauksena työtehtäviin liittyvistä muodollisuuksista tulee itse työtehtäviä tärkeämpiä. Näin käy, kun toimintamallit on hiottu viimeistä yksityiskohtaa myöten.

    Innostus ja tekemisen riemu näkyi 90-luvulla ja haihtui 2000-luvun puolella. 90-luvun laman aikana Nokia oli yksi harvoista yrityksistä, joka värväsi nuorta väkeä palvelukseensa. Nuoret saivat toteuttaa itseään ja tekivät niin, usein melko pienellä palkalla. Jotkut nuorista palkittiin isoilla optioilla, toiset jäivät nuolemaan näppejään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli 1980-luvun lopulla kunnia tutustua erääseen legendaariseen pohjalaiseen yritysjohtajaan, VS-yhtiöiden perustajaan ja omistajaan Seppo Hautalaan
      http://fi.wikipedia.org/wiki/VS-yhti%C3%B6t
      Kauko Parkkisen kirjoittamassa kirjassa (Parkkinen, Kauko: Laillinen murha – Visen taru ja tuho, 3. painos. Kauko-Kustannus, 2003. ISBN 9789519960517) kerrotaan mielenkiintoinen tarina. Eräs suuresta yhtiöstä tullut insinööri kysyi
      alkuvaiheessa mitkä ovat hänen valtuutensa. Siihen Seppo Hautala vastasi, että ne ovat rajattomat silloin kun ne ovat yhtiön hyväksi. Siitä oli mikromanagerointi kaukana.

      Niin, Kauko Parkkinen on mielenkiintoinen tietokirjailija muutenkin. Yksi hänen mielenkiintoisista kirjoistaan punapresidentistä eli Tarja Halosesta löytyy netistä osoitteella
      http://punapresidentti.net/index.php
      ja muuta mielenkiintoista
      http://www.kauko-kustannus.fi/index.htm

      Ihan kaikessa en ole Parkkisen kirjoituksissa samaa mieltä mutta hänen argumentointinsa on loistavaa, suorastaan kadehdittavan säkenöivää. Lisää löytyy googlettamalla nimellä. Suosittelen.

      Poista