Pikkupoikien ympärileikkaus ja Ihmisoikeusliitto

Olen seurannut mielenkiinnolla viimeaikaista keskustelua monikulttuurisuudesta ja sen myötä käytyä keskustelua maahanmuutosta. Samalla olen joutunut yhä uudelleen ihmettelemään miten monikulttuurisuuden ja maahanmuuton eräistä kielteisistä lieveilmiöstä avoimesti kirjoittavia ja keskustelevia ihmisiä suorastaan järjettömällä kiihkolla on yritetty mm toimittajien toimesta leimata äärioikeistolaisiksi rasisteiksi. Aivan kuin kysymys olisi jostain täysin tabu aiheesta.

Korkein oikeus antoi ratkaisunsa ettei pikkupoikien uskonnollisista syistä johtuva ympärileikkaus ole kiellettyä. Ihmisoikeusliitto niminen, kansalaisjärjestönä esiintyvä yhdistys on puoltanut ympärileikkausta julkisessa terveydenhuollossakin ja että siitä (minun mielestäni) laittoman silpomisen sallimisesta pitäisi suorastaan säätää lakikin.

Mielestäni uskomattoman hyvän analyysin tällaisesta pikkupoikien "ihmisoikeuksien puolustuksesta" kirjoitti Suomeen kotiutunut amerikan-venäläis-juutalainen Vera Izrailit blogikirjoituksessaan.

Vihreiden ex-kansanedustaja Osmo Soinivaarakin suhtautuu aika kielteisesti asiaan. Minä olen silti enemmän Vera Izrailitin kannalla.

Selityskin löytyy: koko järjestö on yhteiskunnan rahoilla kustannettu, vain näennäisesti kansalaisjärjestö joka antaa ihmisoikeuskysymyksissä poliittisesti korrekteja lausuntoja aina tarvittaessa. Järjestön hallituksessa istuu mm tasavallan presidentti Tarja Halosen puoliso tohtori Arajärvi. En toki halua olla epäämässä tasavallan presidentin puolisolta kuulumista johonkin kansalaisjärjestöön. Mutta minulla on omakohtaista kokemusta järjestön "avoimesta" kansalaisjärjestöluonteesta kun aikoinaan yritin liittyä rivijäseneksi. Ei onnistunut päästä jäseneksi.

Aitoakin ihmisoikeustyötä tekeviä kotimaisia kansalaisjärjestöjä on olemassa. Mutta ne eivät ole vallankäyttäjien talutusnuorassa eivätkä annan tilauksesta julkisvallalle poliittisesti korrekteja "Suomi on oikeusvaltio"-lausuntoja kuten minun (ja monen muun) mielestä Ihmisoikeusliitto tekee.

Tämä edellä viitaamani Vera Izrailit on mielenkiintoinen kirjoittaja. Itsekin maahanmuuttaja ja toisen kulttuurin edustajana hän suhtautuu hyvin kriittisesti kritiikittömään monikulttuurisuuden palvontaan. Samanlaisia kriittisiä mielipiteitä on esittänyt julkisuudessa myös toinen maahanmuuttaja iranilainen Arman Alizad. Hän sanoi eräässä haastattelussa aika kärkevästi, että jos tämä Suomi on niin mahdottoman huono maa maahanmuuttajalle kun he valittavat niin voihan täältä valittamisen sijasta muuttaa pois takaisin omiensa joukkoon.

Tulee mieleen miten tylysti laulaja Rainer Frimanin romani-heimoveljet suhtautuivat Frimanin lausuntoon kun hän mielipiteenään kertoi, että voisi olla hyvä että romanit joskus katsoivat myös peiliin. Ja ettei kaikki vika ole vain valtaväestössä ja yhteiskunnassa. Minä ainakin koin Frimanin lausunnot antaa kritiikkiä myös omaa heimoaan kohtaan suurena rohkeuden osoituksena. Ja ne lisäsivät hänen arvoaan ainakin minun silmissäni huomattavasti.

Mielenkiintoista oli lukea aivan tuoreesta City-lehdestä monikulttuurisuuskriittisen Jussi Halla-ahon haastattelu. Kun Halla-ahoa on kunnallisvaalivoiton jälkeen joka suunnassa mediastakin käsin röykytetty oli ilahduttavaa lukea ihan asiallinenkin haastattelu. Vastaavalle journalistiselle tasolle eivät ole valtamedioiden toimittajat oikein kyenneet. Mielenkiintoisen poikkeuksen teki Suomen Kuvalehden toimittaja Leena Sharma, joka kuukauden kuluttua kriittisestä kirjoituksestaan lausui itse omassa kommentissaan 19.12.2008 17:45:54

"Reilun kuukauden sulattelun jälkeen en pidä enää itsekään tätä kirjoitusta journalistisen urani onnistuneimpana suorituksena. Mutta kirjoitettu mikä kirjoitettu. Maahanmuuttoasiaa - toisesta näkökulmasta - myös tuoreessa, tänään iltapäivällä julkaistussa Viikon valopää, Minna Sirnö -blogissa."


Mutta kaiken kaikkiaan hyvä että asioista keskustellaan avoimesti ja niiden oikeilla nimillä.