Johtamisen evoluutiosta

Jossain vaiheessa Suomessa oltiin olevinaan kovin ylpeitä meidän omasta managerointiopistamme eli 'Management by Perkele' tyylistä.

Kirjoitin eilen tänne blogiin Hjallis Harkimon johtamistyylistä Diili nimisessä televisio-ohjelmassa. Tänään katsoin jonkun vanhan suomalaisen sotilasfarssi-genreä edustavan elokuvan. Samanlaista huutoa ja räyhäämistä siinäkin. Ilmeisesti molemmat edustavat jotain tuollaista 'Management by Perkele'-oppia.

Kun olen vanha sivari en ole käynyt armeijaa joten ei ole omakohtaista kokemusta tuollaisestä osin järjettömästä ärjynnästä. Mutta olen ymmärtänyt ikätovereilta ja nuoremmilta kuulemani perusteella että pitkään tuollaista on armeijassa harrastettu.

Ymmärrän armeijan poikkeukselliset tehtävät. Kriisin ollessa päällä tuskin pidetään koko ajan konsensushenkisiä neuvottelupalavereja. Kyllä siinä käyttäytymisen pitää olla enemmän tai vähemmän automaattista ja toimia komentoketjun mukaisesti.

Mutta silti koen tuollaisen turhanpäiväisen ärjymisen ainakin itselleni vieraana.

Eräs minua paljon nuorempi työtoverini paljasti kerran pienessä hiprakassa ihailevansa minun intomielisyyttäni työpaikalla ja työasioissa. Ja hän myös kertoi ihmettelevänsä mistä paljon häntä iäkkäämpänä saan kaiken voiman tuollaiseen käytökseen. Ja hän kertoi esimerkinkin miten joskus hänen ja koko tiimin ollessa allapäin ja vetämättömissä kun minä olen astunut huoneeseen niin minusta henkivä työhön intohimoisesti suhtautuva asenne sai koko porukan virkistymään.

Eräs toinen nuorempi kollega totesi kerran isommassa seurassa, ja jopa ihan selvin päin, että kun hän katselee minua ja tapaani toimia hän huomaa ettei tuo vanheneminen voi niin kauheaa olla jos hänkin lähes 30 v kuluttua (se oli suunnilleen ikäeromme) voi säilyä tuollaisena (=yhtä nuorekkaana).

Mm nuo kaksi lausumaa ovat saaneet minut ylionnelliseksi pitkäksi aikaa. Olinhan jo lausumien aikaan lähellä eläkeikää. Lämmitti sydäntä. Nyt eläkkeelle siirtyessäni on varmaan sallittua muistella tuollaisiakin.

En tiedä onko geeneissä mutta muistan miten isäni vasta 80-vuotispäivillä pitämässään puheessa myönsi: "Kai minun on nyt myönnettävä olevani vanhus". Sitä asennetta pidän tavoitteenani.

Minun käsitykseni mukaan meillä on Suomessa liikaa tuon 'Management by Perkele' opin mukaan toimivia johtajia, päälliköitä tai esimiehiä. Meillä on nykyaikaiset leadership opit edelleen pitkälti hukassa. Ja usein puuttuu sellaisten käyttöä edellyttävä oikea asenne.

Ei nämä mitään salaisuuksia ole. Meillä vaan tuntuu edelleenkin johtavissa asemissa olevan ihmisiä jotka eivät ymmärrä miten ihmiset oikeasti saadaan innostumaan ja sen myötä myös paremmintuo0ttaviksi ja tehokkaiksi. Hyvin motivoitu henkilöstö sairastaa vähemmän ja jaksaa tehdä pidempää työuraakin. Kuka sitä 'paska'-työpaikassa kunnolla jaksaakaan.

Aiheesta kiinnostuneille suosittelen Microsoftin uusinta 2/2010 Circle asiakaslehteä (lisäys 1.10.2010: linkki korjattu) ja siellä juttua "Tulevaisuuden työntekijät ohjaavat omaa työtään". Tai sitten Great Place to Work instituutin uudesta lehdestä saa lukea myös ison määrän kannustavia esimerkkejä. Lisäys 01.10.2010: laitan vielä kommentteihin lisäämäni linkin tähän leipätekstiinkin.

Minun 50 v työurani aikana olen selvästi päätynyt lopputulokseen että yrityksen johto määrää asenteet ja tahdin. Jos johto toimii työssään rehellisesti ja intohimoisesti niin johdon esimerkki soljuu sitten läpi koko organisaation ja 'tartuttaa' asenteellaan väliportaan esimiehetkin. Muutokseen voi mennä pitkäkin aika koska pitkään huonompaan kohteluun tottuneen henkilöstön voi olla alussa vaikea uskoa että muutos on ihan oikeasti tapahtumassa parempaan suuntaan.