Laihduttamisen vaikeudesta ja laihdutusvinkkejä

Lopetin tupakoinnin noin 9 vuotta sitten enkä ole päätöstäni katunut. Mutta jotenkin sen seurauksena lihoin. Alussa pidin tärkeimpänä pysyä erossa tupakasta ja imelän ystävänä en pitänyt varaani.

Laihduttaminen on vaikeaa. Kaikenlaista on tullut kokeiltua. Käytännössä tuloksetta.

Toukokuussa 2010 makasin melkein kuukauden sairalassa. Elimistöni oli sekaisin ja lihosin alussa melkein 20 kiloa. Mutta se oli pelkkää nestettä. Suurin osa ajasta menikin kun sairaalassa poistettiin nestettä elimistöstäni 1-2 kg vuorokausivauhtia.

Kotiin pääsin kun alkuperäinen painoni oli palautunut ja toiminnot muutenkin olivat balanssissa.

Mutta sitten tapahtuikin hämmästyttävää. Laihduin seuraavan 1-2 kuukauden aikana vielä entisestä 10 kiloa.

Löysin omasta mielestäni selityksen. Vatsalaukkuni oli kuukauden aikana tottunut sairaalan ruoka-annoskokoihin. Enkä siviilin palattuani saanut heti venytettyä vastalaukkuani entisiin mittoihin. Osaselitys voi olla erityisen kuuma kesä ja muutto uuteen asuntoon. Jouduin ponnistelemaan fyysisestikin tavaroita järjestellessä tavanomaista enemmän vaikka ison järjestelyhomman tekivätkin tyttäreni ja miniäni. Heidän apunsa oli upeaa. Olen vieläkin kiitolllinen sillä omat voimani olivat aika huonot ja ovat sairauksieni vuoksi edelleen huonot.

Niin, laihduttamisvinkkejä lupasin. Olen vasta nyt yrittänyt itsekin ottaa niitä käyttöön. Ensimmäinen kikka on karkkipäivä. Olen ruokakaupassa käydessäni jo useamman viikon onnistunut kieltäytymään imelistä herkuista. Ja kassan ohi päästyäni karkkeja ostamatta olen ollut hyvin onnellinen tästä vähäisestäkin tahdonvoimastani.

Toisen kikan opin eräältä deittaamaltani daamilta, jota myös uuman kasvu välillä vaivasi. En ole kikkaa pitkään aikaan käyttänyt mutta ihan eilispäivänä päätin ottaa sen uudestaan käyttöön. Laita lautaselle tavanomainen ruoka-annoksesi. Sitten puolita lautasannos ja laita puolikas jääkaappiin ja syö se huomenna. Upean yksinkertainen menettelytapaohje.

Lisäksi olen vielä yrittänyt joka kerta muistella tunnetun Yrjö Kallisen kohtuullisen syömisen neuvoa: syö vain sen verran että huikova nälkä lähtee. Ei enempää.

Lisäksi yritän taas noudattaa vähähiilihydraattista ruokavaliota. Uskon siihenkin.

Eineksiäkin yritän vähentää mutta yhden hengen taloudessa ei ihan helppo homma. Jos nyt eläkkeellä olisi helpompaa kun on paremmin aikaa ruoan laittoon.

Kevyttuotteet olen vihdoinkin julistanut pannaan. En minä niillä ole laihtunut. Vain lihonnut. Kyllä voi on voita vaikka käytän myös oliiviöljyä. Ja maidonkin olen vaihtanut pois rasvattomasta 'kurrista'.

Liikunta olisi ihan OK kunhan saan sitä hankaloittavat perussairaudet jotenkin hoidettua. Polkupyöräilystä olen pitänyt kesäisin mutta tasapainoaistini vahingoituttua noin 9 vuotta sitten sairastamassani aivoinfarktissa lopetin pyöräilyn aika nopeasti kun pysyin pystyssä vain kovassa vauhdissa. Kun minulla on hengitysongelmia rasitustilanteissa en ole vielä hankkinut kolmepyöräistä polkupyörää. Hobby Hallin pyörä on kohtuuhintainen mutta 'invalidipyörinä' myytävistä pyydetään järkyttäviä kiskurihintoja.

Laiskana mietin kolmepyöräistä skootteriakin. Pähkäilin toissa kesänä liian kauan ja eräs käytetty ehti mennä nenän edestä. Mielenkiintoinen kesälelu sekin. Tosin ei mitenkään kuntoa kohottava. Ja jos oikein haluaisi porsastella niin aika mielenkiintoisia moottoripyöriäkin löytyy nimikkeen 'trike' alla.