Viulutaitelija Liana Isakadzesta

Rakastan viulumusiikkia. Olen rakastanut sitä aivan lapsesta asti. Halusin nuorena viulun mutta isäni ei minulle sitä suonut kun arveli soitinta liian vaikeaksi. Ehkä hän oli oikeassa. Minulla ei ole absoluuttista sävelkorvaa joka lienee aika tärkeä jos haluaa tulla hyväksi viulistiksi.

Muistelen että joskus 1960-luvulla sain tehtäväksi matkatoimistomme ainoana jonkin verran venäjää puhuvana mennä rautatieasemalle Moskovan junaa ja viulutaitelija Liana Isakadzea vastaan. Minun tehtäväni oli pitää hänestä huolta isäntänä Helsingissä muutaman tunnin ajan kun neuvostoliittolaisilla taitelijoilla ei siihen aikaan ollut lähes ollenkaan rahaa kun he tulivat Suomeen. Hän oli sitten jatkamassa matkaa Jyväskylän kesään konsertoimaan.

Yllätys oli suuren suuri kun junasta tuli nuori kaunis tumma nainen, jolla ei ollut mitään matkatavaroita. Ainoastaan viulukotelo. Sovimme että menemme läheiseen Makkarataloksi kutsutun talon ravintolaan. Hän ei halunnut kuljettaa viulukoteloa mukanaan ja veimme sen rautatieaseman tavarasäilytykseen.

Oletin ettei viulu ollut mitenkään arvokas kun hän raatsi jättää sen tavarasäilytykseen ja laskinkin leikkiä että hyvä kun ei ollut sentään Stradivarius. Olinkin hämmästynyt kun hän sanoi sen olevan juuri Stradivariuksen. Ilmeisesti Neuvostoliiton valtion omaisuutta siihen aikaan.

Ostin hänelle vielä junalipun ja paikkalipun ja menimme ravintolaan. Ihmettelin ettei hänellä ollut mitään matkatavaroita mutta mitään selitystäkään ei saanut - aivan kuin olisi ihan luontevaa lähteä ulkomaille pelkän viulukotelon kanssa. Taisi Liana Isakadze siihen aikaan olla ehkä 19 vuotias ja minä vuotta vanhempi ellei sitten tapahtuma ollut vuotta paria aikaisemmin.

Ravintolassa hoikka ja kaunis neito tilasi lämmitettyä maitoa. Ei mitään muuta. Ihmettelin valintaa mutta sain selitykseksi että se tekee hyvää kurkulle ja rauhoittaa.

Sitten puhuimme ravintolassa niitä näitä musiikista sen pari tuntia mitä meillä oli aikaa. En muista siitä enää sen tarkemmin. Sen jälkeen saatoin hänet takaisin rautatieasemalle ja junaan ja toivotin hyvää matkaa ja konserttia Jyväskylän kesässä.

Vaikka hän oli siihen aikaan uransa alkutaipaleella oli hän jo maailmankuulu. Mutta oli ainakin silloin hyvin miellyttävä ja vaatimaton. Teki nuoreen mieheen vaikutuksen.