Kun yrityksen johto tietää, että jotain pitäisi tehdä mutta ei tiedä mitä pitäisi tehdä niin silloin uudistetaan visuaalista ilmettä, logoa tms. Sellaiseen käsitykseen tulin työelämässä noin 50 vuoden työkokemuksella.
Hyvin harvassa yrityksessä ryhdyttiin silloinkaan parantamaan tuotetta tai palvelua. Monasti syynä tuntui olevan ettei johto, usein palkkajohto, ymmärtänyt omaa toimialaansa tai asiakkaittensa aitoja tarpeita.
Yle näyttää nyt olevan juuri sellaisessa asemassa. Mikael Jungnerin johtajakaudella luotiin loistava Ylen Areena. Se oli ihan aito katsojaa ja kuulijaa palveleva parannus ja uudistus. En muista alkoivatko uusinnat jo silloin lisääntyä. Ehkä alkoivat ja oivallista että vuorotyötäkin tekevät näkevät samoja ohjelmia kuin muutkin katsojat pelkästään televisiosta ilman että siihen tarvitaan tietokoneita ja nettiyhteyksiä.
Mutta uusintojen määrä tuntuu kasvaneen jo suorastaan ärsyttäviin mittoihin.
Mutta varsinainen aiheeni oli tuo Ylen ilmeen uudistus. Tuntuu että tuota ilmeen uudistusta markkinoidaan asiakkaille aivan kuin jotain olennaista parantuisi Ylen toiminnassa. No jos joku on lopen kyllästynyt Ylen logoon niin ehkä sitä piristyy kun Ylen logo vaihtuu mutta minusta tuollaiset ovat pelkkiä silmänkääntötemppuja eivätkä hyödytä asiakkaita tippaakaan.
Olen 50-vuotisen työurani aikana seurannut varmaan kymmeniä visuaalisen ilmeen muutoksia eri yrityksissä ja käytännössä todennut ne lähes tarpeettomiksi. Sen sijaan samaisissa yrityksissä olisi samaan aikaan ollut mitä suurin tarve kohentaa palvelua tai avaintuotteita. Mutta ehdin olla muutamassa sellaisessakin yrityksessä, joissa sekin tehtiin. Mutta ne yritykset olivatkin selkeästi sellaisia joita minä olen kutsunut ylivertaisiksi osaajiksi.
Työntekokin tuollaisten ylivertaisten osaajien tiimeissä oli ikimuistettavaa. Useimmilla oli motivaatio korkealla ja se koko yrittäjähenkinen meininki tarttui ja sitä myös tartutettiin kaikkiin. Noissa yrityksissä harvemmin kiinnitettiin huomiota johonkin visuaalisen ilmeen uudistamiseen kun oli paljon tärkeämpää tehtävää jossain asiakkaalle olennaisessa.
7.3.2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ylehän kuvittelee joutuvansa markkinoimaan tuotettaan. Mutta eihän se joudu - se saa rahoituksensa veroilla. Vanhat joutsenet vaan takaisin ruutuun ja kaikki turhat kulut pois.
VastaaPoistaYmmärrän, että Maikkari uusii pöllönsä ulkoasua terävöittääkseen profiiliaan, mutta Ylellä ei ole siihen mitään syytä. Mitä vähemmän ihmiset sitä katsovat, sen pienempi on verorasitus.
Toistaiseksi Yle saa käsittääkseni rahansa vielä lupamaksuista. Eikä minun käsitykseni mukaan ne maksut alenisi vaikka katselijoita olisi entistä vähemmän. Mitä nyt sitten KT tarkoitatkaan ilmaisulla "Ylehän kuvittelee joutuvansa markkinoimaan tuotettaan"? Kyllä se joutuu ainakin huolehtimaan ohjelmiensa laadusta, jotta sillä ylipäänsä olisi olemassa olon oikeutus.
VastaaPoistaTuo "Maikkari uusi pöllönsä ulkoasua terävöittääkseen profiiliaan" niin tuo profiilin terävöittäminen juuri sellaista mistä kritisoin Yleäkin. Eikä se minun käsitykseni mukaan ole Maikkarillekaan mitään lisäarvoa tuonut tuotteiden laatuun tai palveluun ainakaan katsojan näkökulmasta. Maikkarin ollessa kyseessä pitäisi asiaa tietenkin tarkastella myös maksavien asiakkaiden eli mainostajien näkökulmasta.
Ylellähän maksaja on yhtä kuin asiakas. Maikkarilla maksaja-asiakas on mainostaja ja katsoja on maksamaton katsoja-asiakas.
KT: Yhdistät kaksi asiaa. Katsot ettei Ylellä ole mitään syytä "terävöittää profiiliaan" (=uusia ilmettään??) ikään kuin perusteluna sille että se sopivasti vähentäisi Ylen katsojamäärä joka sinun arvomaailmassasi olisi hyvä asia.
Minä taas en tuollaiseen argumentaatioon usko. Minä uskon, että Yleisradion ohjelmia katsotaan jos ne ovat laadukkaita ja hyviä (niistä kriteereistä väittely olisi eri debatin arvoista!) täysin profiilin terävöittämisestä riippumatta.
Minulla on muuten sellainenkin kriteeri. Jos tutustun johonkin uuteen perheeseen teen ennakkoarvioita sen sivistystasosta sen mukaan mitä tv-kanavia siellä pidetään auki iltaisin vai suljetaanko peräti koko töllö. Lukija voi nyt vain arvella miten se minun arvomaailmassani korreloi eri kanaviin.
Tosin joudun myöntämään, että hömppä on ihan yhtä hömppää tulee se miltä kanavalta tahansa ja se asetelma hiukan rajoittaa johtopäätösten varmuutta.
Kyllä se joutuu ainakin huolehtimaan ohjelmiensa laadusta, jotta sillä ylipäänsä olisi olemassa olon oikeutus.
VastaaPoistaMikä on Ylen olemassaolon oikeutus? Se on puhtaasti poliittinen toimija. Jos poliittiselle ohjelmistolle on joku oikeutus, se ei ainakaan tule sitä kautta, että se tarjoaa laadukkaita tv-ohjelmia, joista joku on valmis vapaaehtoisesti maksamaan. Paino sanalla vapaaehtoisesti, koska tv-lupa ei ole vapaaehtoinen.
Ylellähän maksaja on yhtä kuin asiakas.
Eli yhden hengen kotitalous, joka maksaa vain puolet pariskunnan tv-maksusta tulevaisuudessa, on vain puolet niin tärkeä asiakas.
Maikkarilla maksaja-asiakas on mainostaja ja katsoja on maksamaton katsoja-asiakas.
Mainonta on mielikuvan luomista, joten Maikkarille on oleellista, miten houkutteleva se on, koska sitä kautta kanava saa katsojia - ja siis mainostajia.
teen ennakkoarvioita sen sivistystasosta sen mukaan mitä tv-kanavia siellä pidetään auki iltaisin vai suljetaanko peräti koko töllö
Johonkin määrään näin totta kai on, mutta kaikenlainen ahdasmielinen puhdasoppisuus (lestadiolaiset) on tässäkin hämäävää. Kaikkein enitenhän telkkaria katsovat eläkeläiset, joten se sitten heidän sivistyksestään. Kaupallisten kanavien osuus katseluajasta kasvaa nuoriin ikäluokkiin tultaessa, joten käyttämäsi periaate johtaa arvioon, että nuoret ovat sivistymättömämpiä kuin vanhempansa.
Periaatteesi on vain nyrkkisääntö, koska nykynuorten sosiaalinen maailma on aivan erilainen kuin vanhempien ikäluokkien. Nuorilla telkkari on viihdettä varten. Vanhukset katsovat telkkarista asiaohjelmia. Huvittavaa kyllä, moni aikuinen on täysin kritiikitön Yleisradion paatoksen edessä, mutta nuoret eivät edes seuraa niitä ohjelmia. Eli se siitä sivistyksestä yleisellä tasolla.
KT: Sinustako YLE on niin poliittinen kanava ettei siellä saisi näyttää mitään niin laadukasta ohjelmaa joka menisi "vapailla" markkinoillakin kaupaksi rahalla? Pitäisikö ne kaikki panna erillisen maksun taakse?
VastaaPoistaMinä en edes vanhana markkinointikonkarina mittaisi asiakkaan tärkeyttä noin suoraviivaisesti, että yhden hengen talous olisi vain puolet niin tärkeä kuin pariskunta.
Tuo Maikkari asetelma on todella Ylestä poikkeava. Jos sen ohjelmat eivät houkuttele maksuttomia katseojia se ei saa mainostajiakaan.
Olet oikeassa noissa ikäpolvikysymyksissä. Mainosrahoitteiset kanavat ovat onnistuneet houkuttelemaan nuoria katsojia Yleä paremmin. Sen takiahan Yle nyt kai yrittää muuttaa TV2:n katsojakunnan profiilia nuorekkaammaksi. Mutta ei se pelkästään johdu siitä että ohjelmat ovat nuorekkaampia vaan siitä että nuoret haluavat enemmän (tai kokonaan) viihdettä kuten sinäkin kirjoitat. Valitettavasti vain iso osa siitä viihteestä on ihan hömppää. OK. Olkoon vapaassa markkinataloudessa jokaisella oikeus vaikka päivittäisiin hömppäannoksiinsa.
Olet oikeassa eläkeläisten suhteen (katsomismäärät + asiaohjelmat) mutta myös sen että on aika paljon niitäkin jotka suhtautuvat aika kritiikittä Ylen toimittajien yleensä puna(=demari-vasuri)vihreään paatokseen. Useimmiten on varmaan kyse aateveljistä ja -sisarista. Vaikka olenkin ex-vihreä en ole koskaan pitänyt kun tuutista tulee valmista esipestyä aivopesukamaa.
Mutta ihan en olisi valmis jättämän suomalaisen kulttuurin vaalimista pelkästään mainosrahoitteisten kanavienkaan varaan.
Sinustako YLE on niin poliittinen kanava ettei siellä saisi näyttää mitään niin laadukasta ohjelmaa joka menisi "vapailla" markkinoillakin kaupaksi rahalla? Pitäisikö ne kaikki panna erillisen maksun taakse?
VastaaPoistaNo periaatteessa kyllä, koska Yle on veroilla ylläpidettävä laitos. Lienee kohtuullista että se minimoi toimintansa kulut. Nyt tarkoitan erityisesti ulkomaisia tv-sarjoja ja elokuvia. Kotimaisen taiteen tukemisen hyväksyn vastentahtoisesti, mutta nekin olisi parempi näyttää maksullisilla kanavilla, jotta ne vastaisivat maksajien (eikä tekijöiden) odotuksia hyvästä viihteestä.
Yle ei edes nimellisesti ole puolueeton, kun mietitään sen johtoa ja hallintoa. Miksi sitä pitäisi tukea jollain tavalla? Yle on puoluerahoitusta, ja sen naamioiminen viihteen tai "yleissivistävyyden" kaapuun on vastenmielistä.
Minä en edes vanhana markkinointikonkarina mittaisi asiakkaan tärkeyttä noin suoraviivaisesti, että yhden hengen talous olisi vain puolet niin tärkeä kuin pariskunta.
Eihän se olekaan, koska Yle on poliittinen toimija. Politiikassa jokainen ääni on samanarvoinen, ja siksi myös tuleva tv-vero on henkilökohtainen eikä nykytapaan huoneistokohtainen. Jos Yle toimisi vapaassa kilpailussa, se saisi saman hinnan molemmista kotitalouksista.
Ylestä tervehdys! Toivottavasti tämä kommentti on tänne tervetullut.
VastaaPoistaEnsimmäiseksi haluaisin kertoa, että Yle on menneen vuoden aikana kokenut merkittäviä muutoksia ja ne tulevat jatkumaan myös tänä vuonna. Palvelua ja avaintuotteita ollaan kohennettu/kohentamassa merkittävästi. Osa muutoksista näkyy nopeasti, osa vasta pidemmän ajan päästä jo pelkästään siitä syystä, että ohjelmien tekeminen ottaa aikansa.
Tässäkin keskustelussa näkökulma rajautuu aika tiukasti perinteiseen televisioon, muistuttaisin myös radio- ja verkkosisällöistä.
Sitten ilmeeseen. Ihmisten tapa käyttää mediaa on viime vuosina merkittävästi muuttunut: laitteita on tullut lisää ja vuorovaikutteisuus on lisääntynyt. Näihin molempiin Yle kiinnittää huomiota toiminnassaan sekä ilmeuudistuksessa. Uudistuksella halutaan helpottaa sisältöjen löydettävyyttä ja tuoda lisää selkeyttä.
Ilmeuudistus kertoo myös Ylen käynnissä olevasta suuresta muutoksesta. Ylen strategiassa keskeistä on se, että haluamme palvella kaikkia suomalaisia ja kaikissa välineissä. Ylelle sisällöt ja laatu ovat tärkeitä: Ylen uusi logo on laatuleima, joka toimii monipuolisesti myös silloin, kun ei ole kyse perinteisestä kanavasta.
Nykyinen ilme on ollut käytössä 90-luvun lopulta lähtien ja sen jälkeen internet- ja mobiilikehitys on ollut niin nopeaa, että logon käyttötarpeet ovat melkoisesti muuttuneet.
Henkilökohtaisesti näen uuden ilmeen myös sisäisesti erittäin tärkeänä, näkyvänä muutoksen konkretisoijana. Sellaisena se on myös otettu vastaan talossa.
Mitä profiilin terävöittämiseen tulee, olen samaa mieltä, kuten kaikki kollegani, joiden kanssa olen asiasta keskustellut. Profiilin terävöittäminen tapahtuu vain ja ainoastaan ohjelmien ja muiden sisältöjen kautta. Siihen toki liittyy myös se millaisina kokonaisuuksia ja mitä kautta ne tarjotaan yleisölle.
Ylehän kuvittelee joutuvansa markkinoimaan tuotettaan. Mutta eihän se joudu - se saa rahoituksensa veroilla. Vanhat joutsenet vaan takaisin ruutuun ja kaikki turhat kulut pois.
Juuri julkinen palvelu velvoittaa meitä viestimään ohjelmistamme ja muusta tuottamastamme sisällöstä. Ei olisi kovin mielekästä tehdä ohjelmia, jos emme huolehtisi myös siitä, että ne olisi mahdollista löytää ja siten tavoittavat yleisönsä. Uusi rahoitusmalli tarkoittaa myös sitä, että meidän tulee palvella kaikkia. Sen haluamme myös tehdä parhaalla mahdollisella tavalla. Yhden hengen talous on aivan yhtä tärkeä asiakas kuin se suurempikin.
Uusinnoista vielä muutama sananen. Oikeastaan rahoituksemme veloittaa Ylen lähettämään ohjelmia useamminkin kuin vain kerran, jotta kaikki halukkaat saavat oikeasti mahdollisuuden nähdä ne ohjelmat, joista ovat kiinnostuneita.
Viime vuonna Yle lähetti tv-ohjelmistoja yhteensä 20 145 tuntia. Näistä ensilähetyksiä oli 8 090 tuntia. Joka päivä Yle lähetti siis keskimäärin yli 22 tuntia ensilähetyksiä. Tämä on se oleellisin luku. Tosin myös prosentuaalisesti prime time -aikaan (klo 18-23) pääosa (61 %) Ylen tv-tarjonnasta on ensilähetyksiä.
Uusinnoilla taas on ehdottomasti oma tärkeä palvelufunktionsa tänä päivänä, kun television katselu on hajautunut isoon määrään kanavia. Uusinnoilla varmistetaan, että mahdollisimman monella on ainakin jossain vaiheessa mahdollisuus katsoa tv-ohjelma, vaikka ensilähetys jäisi näkemättä. Ilman uusintoja ohjelmien tavoittavuus jäisi nykyisessä tv-ympäristössä 'vajaaksi'.
Ystävällisti, Antti Huttunen / Yle
Urheilu tarjonta YLE:llä on heikentynyt pahasti.
VastaaPoistaMenetetty on kaikki talvilajit ampumahiihtoa lukuun otamatta, tilatta saatiin mestareiden liigaa, joka ei kiinnosta ketään.
Totta kai Antti Huttusen puheenvuoro oli tervetullut. Kunhan on asiallinen puheenvuoro niin sopii debattiin. Ja sehän oli. Ei meidän kaikkien tarvitse olla samaa mieltä asioista.
VastaaPoistaKiinnitin huomioni Huttusen puheenvuorossa sen innostukseen asian puolesta. Pidän sellaista hyvänä merkkinä että henkilöstöstä hehkuu innostus asian puolesta. Lieko fiilis jatkunut Jungnerin jälkeenkin vai olisiko jopa parantunut? Ilman innostusta löytyy ihmisiä pilvin pimein eri työpaikoissa töissä lähinnä asenteenaan 'minä olen vain töissä täällä kun jossain ihmisen on leipäänsä tienattava'. Kas kun tuollainen asenne ei lupaa mitään hyvää. Odotusarvona ehkä ennenaikainen eläköityminen.
Tomi on urheilumiehiä. Minä en suuremmin ole ja jaan erään kaverini mielipiteen, miten tämä kansa on korvannut kulttuurin urheilulla. Mutta ymmärrän, että urheilujärjestöjen yhä kasvavan rahanahneuden vuoksi Yle on joutunut katsomaan mistä se maksaa kun rahaa ei ole loputtomiin. Suomessa osa noista urheilupalveluista onkin siirtynyt maksullisille kanaville - Kumitontun näkökulmasta ihan oikein - mutta ymmärrän ettei se Tomia Saksassa lohduta. Ei taida näkyä ne maksulliset edes missään nettikanavillakaan.
Eivat nay, mutta eurosport on taalla ilmainen.
VastaaPoista> Kun yrityksen johto tietää, että jotain pitäisi tehdä mutta ei tiedä mitä pitäisi tehdä niin silloin uudistetaan visuaalista ilmettä, logoa tms.
VastaaPoistaTai tehdään firman eettiset ohjeet yms. sijaistoimintaa. Jep, tuttua on.
Toinen asia on, että yksittäinen työntekijä ei voi tehdä paljon mitään, kun tällaista sijaistoimintaa tehdään. Saat vaan vihat päällesi, jos kritisoit tätä...
> Sen sijaan samaisissa yrityksissä olisi samaan aikaan ollut mitä suurin tarve kohentaa palvelua tai avaintuotteita.
Minä taas olen kokenut tuon tuotteiden parantelun lähes turhaksi hommaksi melkein aina. Jos firma on jättimäinen, niin silloin on aikaa ihmisille olla joutilaita. Joutilaisuus luo uutta. Toinen asia on ilmeinen tarve. Ei pakonomainen "luovuus" ja uuden kehittäminen. Jos on tietyt (lue: pienet) resurssit (_kaikilla_ pk-yrityksillä on näin, poikkeukset ovat sattumia), niin niiden puitteissa on turha yrittää pakolla keksiä jotain uutta ja mahtavaa.
> ylivertaisiksi osaajiksi
Itse olen aina tavannut elämässäni vaan aika tavallisia pulliaisia. Jotkut ovat olleet alansa ehdottomia asiantuntijoita, ja minä olen heitä niinä pitänyt. Mutta sitten on näitä, jotka vaativat ihmisiltä karismaa (ja tietty rahnanteko on ihmisen arvo), eihän kukaan muu voi olla asiantuntija...
> yrittäjähenkinen meininki
Jepjep...
> oli paljon tärkeämpää tehtävää jossain asiakkaalle olennaisessa.
Oma kokemukseni on, että asiakkaille tärkeitä asioita asiakkaat itse eivät halua kuunnella, varsinkin asioissa, joissa he itse katsovat olevansa asiantuntijoita. Kieli on tällainen ("Puhun suomea. Olen asiantuntija.", "Osaan itse englantia! Näin se kääntyy. Älä veloita noin paljon!"). Mutta käyhän se ohjelmoinnin sarallakin:
http://sfnet.fi/group.php?id=15871&newsgroup=sfnet.atk.ohjelmointi&sid=&bf=2
Kaikki pitää saada ilmaiseksi, ja asiantuntijoiden osaaminen on triviaalia...
Anonyymi ei näemmä ole ollut töissä sellaisessa yrityksessä, jossa kritiikki on jopa toivottavaa.
VastaaPoistaTuotteiden tai palvelujen parantaminen on tietenkin turhaa jos se on pelkkää näennäistä puuhastelua. Ymmärrän että monessa yrityksessä voi ilmapiiri olla niin huono ettei se kannusta mihinkään aitoon innovointiin. Niissä firmoissa usein johto uskookin, että vain heillä on kyky ja osaaminen innovointiin. Asiantuntijatyöntekijätkin ovat tyhmiä, osaamattomia ja laiskoja.
Ei asiantuntijaksi tai asiantuntijayritykseksi tulla vain julistautumalla sellaiseksi. Se on ansaittava asiakkailta. Muistan kuinka kerran erään kirjapaino-lehtitalon omistaja-johtaja kuvitteli osaavansa ja ymmärtävänsä IT-alaa minua paremmin. Jouduin sanomaan ettei se osaaminen ole lompakon paksuudesta kiinni enkä minäkään tule häntä neuvomaan kirjapaino- tai lehdenkustannusasioissa.
Parhaita asiakkaitani olikin siihen aikaan sellaiset, jotka olivat käyneet jonkin toisen kilpailevan yrityksen höynäytettävinä.
Ei koodaamisella ole mitään oikeaa tuntihintaa. Kun tarjoat pelkkää tuntityötä ei asiakkaalla kuitenkaan ole mitään varmuutta kokonaiskustannuksista ja sehän on asiakkaalle viime kädessä ratkaisevaa. Halpaa tuntityötä saa ostaa vaikkapa Intiasta.
Itse muistan joskus kyllästyneeni asiakkaiden valituksiin korkeista tuntihinnoista. Harvemmin valitettiin tuottavuudesta, kokonaishinnoista tai laadusta. Jossain vaiheessa sanoinkin eräälle purnaavalle asiakkaalle, että jos te noin halvalle saatte jostain muualta kuten kerrotte ja laatu on yhtä hyvää niin totta kai te ostatte sieltä. Niin minäkin tekisin. Siihen loppui alennusten kinuaminen.
En viitsinyt lukea kokonaan tuota linkitetyn keskusteluryhmän säiettä. Yksinkertaisesta ohjelmasta ei 1200 euroa (ALV=0) ole mikään kova hinta päinvastoin kuin kirjoittaja arvelee. Eikä 78 euroa/tunti (ALV=0) ole sekään mikään huippuhinta jostain pikkuhommasta pikemminkin alarajoilla.
Kiitän Granpa Igoria kiinnostavasta aiheesta. Käytän tilaisuutta hyväkseni, mikäli Igor sallii, koska Ylen henkilökunta näköjään lukee tätä blogia, ja jos Ylelle kirjoittaa palautetta, sieltä ei useinkaan pukahdeta mitään takaisinpäin. Joskus palautesivu/lomake ei edes toimi, vaan touhu menee erroriksi. Siispä @Ylen Huttunen:
VastaaPoistaKoska Yle päästää niin harvoja tv-ohjelmia ulkomaille, minulla on siitä tarjonnasta heikko käsitys. Väliin muistan ihmetellä, kuinka Suomella on varaa ostaa ruotsinkielisille Ruotsin SVT:n kanavia katsottaviksi (sen lisäksi, että Yle itse ylläpitää ruotsinkielisiä kanavia) mutta esim. ruotsinsuomalaisille ei tarjota Suomen kanavia. Rahaa siis on, mutta miten menevät nuo priorisoinnit? Ruotsin SVT:llähän ei ole suomenkielistä kanavaa, vaikka meikäläisiä - suomenkielisiä siis - on useita satoja tuhansia. Sitten taas ymmärrän luovuttaa ja huokaisen "C'est la vie."
Olisi kyllä kiva jos edes ohjelmat tyyppiä A-studio ja Teema-kanava olisivat katsottavissa lahden tälläkin puolella.
Huttunen: "muistuttaisin myös radio- ja verkkosisällöistä."
Niistä kiitos. Netin kautta kuuluvat kaikki radiokanavat hyvin lähes koko ajan.
Aika kamala päätös teiltä oli lopettaa kokonaan lastenohjelmien radiolähetykset. Miten nyt esim. Ruotsissa kuulee lastenmusiikkia tai mitään muutakaan lapsille suunnattua? Netin kautta lastenohjelmia ei päästetä tänne ulkomaille, olen kokeillut.
Toinen kumma päätös oli siirtää urheiluselostukset Suomelta Puheelle. Kuitenkin Radio Suomella on vähän väliä uutislähetysten yhteydessä rasittavia urheilujuttuja, jotka on usein tungettu jopa uutisten ja säätiedotusten väliin, joten niiltä ei tahdo välttyä.
Olisitte nyt vihdoinkin panneet kaikki urheilulähetykset omalle kanavalleen, niin ettei niistä tarvitsisi muiden kärsiä. Joku teidän johtajistanne siellä kehtasi väittää, että urheilusta jotain tietäminen kuuluu yleissivistykseen. Kyllä maailmassa on monta muuta paljon sivistävämpää asiaa, joita voisi tuon perusteella selostaa säännöllisesti uutislähetysten yhteydessä.
Parannusehdotus: Kun muutatte jotakin, olisi hyvä, että etusivulta löytyisi linkki muutoslistaan. Esimerkiksi ohjelmaoppaiden linkit ja muutokset näkyvät vasta, kun niihin totuttuihin ei enää pääsekään. Hupsista. Sama koskee henkilömuutoksia. On se vähän ikävää, kun joku toimittaja vain yksinkertaisesti katoaa eetteristä.
yst. terv. ahkera kuuntelija
Gruvmor - Maria Olsdotter on mielestäni väärässä. Ruotsin televisiolla on Ruotsissa on tietääkseni suomenkielistä itse toimitettua ohjelmaa. Että ihan ilman suomenkielistä ohjelmaa eivät ruotsinsuomalaiset ole.
VastaaPoistaMuuten kiitos kommenteista ja parannusehdotuksista. Toivottavasti ne joku yleläinen lukee.
Kun luin kommentissa esitettyjä muutos- ja parannusehdotukset havaitsin, että ne eivät välttämättä ole kaikkien kannattamia. Ehkä ne on jopa käyneet mielessä kun muutoksia on tehty.
Mutta blogikirjoitukseni alkuperäinen aihe että ilmeen uusiminen voi olla vain osoitus, että kun ei muuta osata tai keksitä niin uusitaan ilmettä. En minä ainakaan ole huomannut suuremmin muuta muutosta kuin että Yle-logon kirjasintyyppi on muuttunut.
> Anonyymi ei näemmä ole ollut töissä sellaisessa yrityksessä, jossa kritiikki on jopa toivottavaa.
VastaaPoistaNo, juhlapuheissa, mutta en ollut ihan sen verran itsetuhoinen, että olisin oikeasti ollut kriittinen "tärkeissä" asioissa. Jos lafkan johtaja viljelee puheissaan vääriä faktoja pääpointteinaan (sanotaanko, että nämä asiat olivat jarisarasvuotyylisiä yleistyksiä, joilla on mätä pohja ja sitten it-alan perusteiden ymmärtämistä väärin; ilmeisesti monet näkevät tällaiset asiat hyvänä mainontana ja hyvän ilmapiirin luomisena, vaikka totuuspohjaa niillä ei olisikaan...; ei silti, minusta pomo oli ihan mukava ja jopa hyvä ihminen, mutta silti), niin en pitänyt asianani niistä häntä kritisoida.
> Tuotteiden tai palvelujen parantaminen on tietenkin turhaa jos se on pelkkää näennäistä puuhastelua.
Kyllähän _jotkut_ parannukset olivat ihan oikeita sellaisia, mutta niille parannuksille ei vaan ollut tarvetta. Sanotaanko, että itse en ole huomannut Wordissa mitään mullistavia muutoksia (paitsi mainio muutos tekstipohjaiseen xml-formaattiin siirtyminen) varmaan noin 20 vuoden ajalta, jotain tuollaisia muutoksia tarkoitan.
> innovointi
Tämä on taas näitä nykyajan tyhjiä ilmaisuja, jotka katoavat muodin mukana... ...onneksi.
> Ei asiantuntijaksi tai asiantuntijayritykseksi tulla vain julistautumalla sellaiseksi. Se on ansaittava asiakkailta.
Nyt en kyllä ymmärrä. Opiskelu (mieluummin edes hiukan myös joku muu kuin itseopiskelu) ja edes jonkinlainen kiinnostus tekee asiantuntijan, ei niillä asiakkailla ole kompetenssia asiantuntijuutta arvioida (sen takia ne sen asian hankkivatkin muualta, ja nurisevat hinnoista/ehdoista). Ja eräs totuus on, ettei asiantuntijuutta myöskään mitata firman tuloksella. Sanoisinko, että aloilla joita tunnen, asiantuntijoita on ihan sekaisin suurissa yrityksissä (tai ehkä näissä, yllättäen, jopa vähiten) tai pk-yrityksissä tai juuri ja juuri elävissä yrityksissä.
> Ei koodaamisella ole mitään oikeaa tuntihintaa.
Totta.
> En viitsinyt lukea kokonaan tuota linkitetyn keskusteluryhmän säiettä.
Ei tarvinnutkaan. Se oli vain osoituksena siitä, että IT-alan asiantuntijatkin näkevät, että yhtä lailla joku pitää heidän asiantuntemustaan mitättömänä ja inttämällä inttää vastaan.
> Yksinkertaisesta ohjelmasta ei 1200 euroa (ALV=0) ole mikään kova hinta päinvastoin kuin kirjoittaja arvelee. Eikä 78 euroa/tunti (ALV=0) ole sekään mikään huippuhinta jostain pikkuhommasta pikemminkin alarajoilla.
Aivan, näin minustakin. Silti näen, että alan ulkopuoliset näkevät tuossa tapauksessa vaan ryöstöhinnat, ja pitävät tuota ohjelmointia ihan pikkujuttuna. Ja tuossa säikeessä yritettiin järkipuheella saada myös se yksi ihminen näkemään asia IT-alan ihmisten kannalta, turhaan ikävä kyllä.
Anonyymi on ihan oikeassa. Yritys jossa johdon juhlapuheissa kerrotaan henkilöstön olevan yrityksen tärkein voimavara mutta käytännössä ne ovat vain tyhjiä fraaseja joilla luullaan lisättävän viihtyvyyttä tai kuvitellaan että tehdään asiakkaaseen vaikutus. Näiltä vekkuleilta unohtuu sellainen inhorealistinen totuus, että vain aito tavara on aitoa tavaraa. Kyllä ihmiset vielä erottaa pelkän p....n puhumisen.
VastaaPoistaEn ole anonyymin kanssa eri mieltä minkälaiset parannukset ja innovaatiot ovat pelkkää turhuutta. Mutta jos koko henkilöstö osallistuu innolla ja asiantuntemuksella tuotteiden ja palvelujen jatkuvaan parantamiseen niin se on ihan erilaista meininkiä. Myönnän että se on harvinaista mutta minulla on ollut ilo seurata sellaistakin jopa useammassa yrityksessä.
En minä asiantuntijuudestakaan ole anonyymin kanssa eri mieltä. Totta kai asiantuntijaksi tuleminen vaatii työtä niiltä asiantuntijoilta. Mutta varsinainen testi tulee sitten kuitenkin markkinoilla. Sitä tarkoitin.
Yhdyn havaintoon, että yllättävän usein se asiantuntija löytyykin suuren firman sijasta jostain pienemmästä.