7.12.2012

Minusta on tullut miesliikkeen kannattaja

Minusta on tullut miesliikkeen kannattaja. Aivan periaatteellisista syistä. Minusta naisliike ei ole aikoihin pysynyt enää tasa-arvotavoitteessa vaan tuntuu hakevan hallitsevaa ja määräävää asemaa suhteessa miehiin. Miehet edustavat naisliikkeelle ikään kuin jo lähtökohtaisesti jotain peruspahaa ja siksi vastustettavaa.

Silmiäni on avannut mm Pauli Sumanen niminen tutkija joka on  tasa-arvosivustollaan tehnyt ansiokasta vertailutyötä ja kumonnut ajat sitten yhä edelleen mantrana toistetun kuinka naisen euro on vain 80 senttiä. No sitä kai lienee hiukan päivitetty ja naisen euro lienee kai viimeisimmän hokeman perusteella 82 senttiä. Sumanen päätyi vuoden 1999 tasolla jo tilanteeseen, jossa miehen euro oli 90 senttiä vuonna 1999.


Miestutkija Henry Laasasen tutkimustuloksia ja kirjoituksia olen seurannut kahdestakin paikasta eli tästä ja tästä. Hänen kirjoituksensa ovat monessa suhteessa jopa hauskoja, mutta kovasti tuntuvat feministit häntä inhoavan.

Miessakit tuntuu kaavamaiselta ajamaan miesten oikeuksia ja tasa-arvoa. Mutta Miesten tasa-arvo niminen yhdistys tuntuu aika pirteältä. Heidän lokakuun lopulla oikeusministeriölle antamansa lausunto vireillä olevaan seksuaalirikoslain uudistukseen lähinnä siltä osin, jossa harkitaan raiskauksen määritelmän muutoksia on omalla tavallaan jopa humoristista luettavaa hyvinkin vakavasta asiasta. Näyttää nimittäin siltä, että naisliike on jo vuosia ollut suunnan näyttäjä seksuaalirikoksia koskevissa lainsäädäntöhankkeissa. Siksi on hyvä, että joskus tulee myös miesnäkökulma ja järjen ääni esiin.

Wikileaksin Julian Assangen Ruotsissa saama kohtelu raiskausväitteineen on havahduttanut minut huomaamaan, että meillä on kehitys seuraamassa Ruotsia.

Sen myötä olenkin alkanut seurata Ruotsissa tapahtuvaa miesliikettä ja minkälaiseen puristukseen se on joutunut voimakkaiden feministijärjestöjen hyökkäyksissä. Yksi parhaimpia ja informatiivisimpia sivustoja Ruotsissa on Aktivarium. Pari johtavaa miesliikkeen edustajaa on syksyn aikana kyllästyneet ja päättäneet  feministien sietämättömien ja kohtuuttomien hyökkäysten vuoksi lopettaa kokonaan julkisen kirjoittelun ja debatin. Keskustelun taso ei ole heidän mielestä enää järkevää. Asiaa on Ruotsissa uutisoitu paljon mutta tuntuu, että militanttien feministien asema on päässyt ruotsalaisessa yhteiskunnassa niin voimakkaaksi että se jo jyrää vähemmän sotaista miehet. Eräs johtavimmista on ollut Pelle Billing.

Lisäksi minua on jäänyt ihmetyttämään miten suomalaisessa naisliikkeessä on alkanut esiintyä julkilesboina esiintyviä naisia. Ikään kuin seksuaalinen suuntautuminen olisi jotenkin tärkeä tekijä naisten tasa-arvoisia oikeuksia ajettaessa. Lisäksi vielä nämä samaiset ihmiset ovat innostuneet ajamaan LHBTIQ-ihmisten asioita (homot, biseksuaalit, transihmiset ja intersukupuoliset sekä queerit) ikään kuin naisliike ajaisi kaikkien muiden paitsi heteromiesten etuja. Pitää taas tässä todeta, että minulla ei ole mitään heitä ketään vastaan ja elämäni aikana tuttavapiiriini on kuulunut kymmenittäin homoja ja muutaman lesbonkin olen oppinut tuntemaan mutta minusta jotenkin olisi luontevampaa, että erilaisten sukupuolisten vähemmistöjen  etujen ajaminen olisi erillään puhtaasta naisliikkeestä.

Katsotaan nyt miten taistelevaksi miesliikkeen puolestapuhujaksi tässä vielä ryhdyn. Ehkä minua kuitenkin  yhdistää militantteihin feministeihin, että minäkin pidän naisista. Mutta meitä erottaa ehkä, että en pidä vastakkaista sukupuolta alkuunkaan vihollisenani vaan päinvastoin tärkeänä ja tasa-arvoisena  yhteistyökumppanina.

2 kommenttia:

  1. Kuten "bolshevikit" aikoinaan, Keskusta -siis se puolue tai militanttifemakot nykyään todistavat, että "nomen est omen" eikä sisällöllä niin väliä. Brändi tekee kyllä tehtävänsä ajan myötä riippumatta siitä, miten "ideologia" muuttuu.

    Ja kun aikaa riittävästi kuluu, aikoinaan ehkä sinänsä "puhtaista" ja tolkullisista lähtökohdista tislautuu Ainoan Oikean Totuuden ääriryhmä. Ellei siihen riittävän näkyvästi voida tai haluta puuttua, se jatkaa väkevöitymistään mahdottomuuteen asti ja käyttää alkuperäisen missionsa imagoa aivan johonkin muuhun.

    Tästä mallikkaita esimerkkejä taitavat meidän poliittisten puolueittemme lisäksi olla esimerkiksi juuri naisasialiike.

    Kaikella laumasieluisuudella taitaa yhteisön kehityksen kannalta olla "Parasta ennen" päivänsä? Naisasialiike on ilmeisesti omansa jo aikaa sitten ylittänyt, miesasialiike lienee vasta kypsymässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hakki, olet oivaltanut asian ihan oikein.

      Poista