Onni on kohdannut suomalaisia!!!

Viime viikonloppuna älysin vihdoinkin minkälainen suuri onni  meitä suomalaisia on kohdannut kun olemme saaneet peräti kaksi pitkäaikaista valtiovarainministeriä peräkkäïn huolehtiman valtiomme taloudesta. Ja mikä lisäonni että edellinen valtiovarainministeri jäi ottamaan vastuuta ja mentoroimaan uudessa hallituksessa peräti pääministerinä.

Kun minut vallannut euforia hiukan helpotti pieni pirulainen sisässäni alkoi kalvaa mieltäni. Olikohan tuo palkinto voitettu reilussa kilpailussa?

Jäin miettimään miten EU:ssa esimerkiksi Jean-Claude Juncker  on alentuvasti ja hiukan kuin halveksien suhtautunut suomalaisten ministerien vaateisiin kun euro-ongelmia on yritetty ratkaista.

Mitäpä jos kyseessä onkin taitavasti suoritettu imartelu, jolla ministerit on pehmitetty isojen poikien puolelle? Vai miten on tulkittavissa että valtiovarainmisteri lausuu iloisena kehuja kun pääsee avustamaan Kreikkaa lisää. En mielelläni arvostele valokuvia ja vielä vähemmän naisista otettuja. Mutta tässä uutiskuvassa on minusta nähtävissä ministeri joka selvästi puhuu toista kuin ajattelee.jos nyt ylipäänsä ajattelee edes. Ehkä kehut ja liehittely ovat tehneet tehtävänsä?

Nämä ajatukset tulivat mieleeni kun aloin ajatella ristiriitaa, että meillä on rahakirstun vartijana jo 6 vuotta ollut korkealle arvostettuja ja palkittuja valtiovarainministereitä mutta maan taloudella menee ihan päin peetä? Eli mitä nämä arvostetut talousgurut ovat oikeastaan saaneetkaan aikaan? Euro-maiden tukipakettejako? Sekö tekee heistä  arvostettuja ministereitä vaikka oma maa menee päin peetä?

Tähän asiaan liittyen minua on ihmetyttänyt eräs toinenkin asia jo vuosikausia. Siitä lukien kun meidän johtavat ministerit ja poliitikot alkoivat hehkuttaa miten Suomen pitää pysyä Euroopan ytimessä  Ikään kuin me siellä jossain Saksan ja Ranskan kanssa olisimme tekemässä suorastaan EU:n strategisia päätöksiä. Me kun olemme niin eteviä ja tärkeitä EU:lle. Kun ei sekin olisi vain tyhmän narsistin imartelua? Minä olen jo vuosia ajatellut että ennen meitä siellä on varmasti meitä suuremman painoarvon maita kuten Iso-Britannia tai vaikkapa väkirikas Puola. No nyt tuntui, että tuokin epäilys tuli vahvistettua. Uutisen mukaan me olemme yhtä lähellä EU;:n kovaa ydintä kuin Romania ja Bulgaria. Siinä sitä meidän painoarvoa!

Toinen asia jota olen ihmetellyt kun me niin kovasti hehkutamme, ettö meillä on siellä komissiossa peräti oma mies vaikuttamassa eli suomalainen Olli Rehn. Samaisessa lehtiartikkelissa sanotaankin selkeästi:

'Kyseinen pääosasto on komission suomalaissyntyisen varapuheenjohtajan ja talousasioista vastaavan komissaarin Olli Rehnin alaisuudessa. Hän edustaa kuitenkin unionia eikä suinkaan Suomea.'

Meillä unohdetaan tai ei ehkä edes tiedetä, että komissaarin uskollisuusvala annetaan EU:lle eikä millekään kansallisvaltiolle. Siinä uskollisuusvalassa nimenomaan kielletään kotimaahan päin vetämien. Eli vaikka Olli Rehn on etnisesti vielä suomalais-savolainen on hän luopunut kansallisesta identiteetistään astuessaan komissaarin virkaan.

Jännää että samaisen Taloussanomien mukaan Toni Blair katsoo Britanniankin istuvan Euroopan valtapöydissä. Aika tunku siinäkin pöydässä. 

Ja ihan mielenkiintoisia ajatuksia herättää seuraavakin analyysi viimeisimmästä Kreikan tukipäätöksestä.