Mitä meidän laillisuusvartijat tekee?

Edellisen oikeusministeri Tuija Braxin aikaan lisättiin tuomioistuinten, tuomarien, poliisien ja virkamiesten valtaa ja kavennettiin vastaavasti kansalaisten oikeuksia ja valtaa. Oli sitä havaintojeni mukaan tehty jo 1980-luvun alkupuolelta lähtien mutta muutosvauhti ja vääryys oli vain 1990-luvulle tultaessa kiihtynyt entisestään.

Huvittavaa oli, että monia isoja muutoksia tehtiin edellisen eduskunnan loppumetreillä. Yhdestä kirjoitinkin helmikuussa 2011 otsikolla 'Muutummeko poliisivaltioksi?'. Siinä oli lakiehdotukset ja niiden perustelut toista tuhatta sivua pitkiä siten että moni päätöksentekijöistä tunnustikin etteivät he olleet kyenneet tai ehtineet niitä lukemaan. Etunenässä silloinen lakivaliokunnan vihreä puheenjohtaja Janina Andersson. Taisi oikein vihastua kun häneltä tuollaista kysyttiin. Eihän hän kaikkea voi ehtiä lukemaan. Ja ilmoitti muistikuvani mukaan luottavansa puoluetoveriinsa oikeusministeri Tuija Braxiin.

Tänään sain hämmästyksekseni tietää, että samainen edellinen eduskunta oli hyväksynyt myös erään toisen kummallisuuden, joka entistä helpommalla päästää meidän korkeimmat lainvalvojat eli oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen pälkähästä. Suurin osa näiden lainvalvojien kanssa tekemisiin joutuneista asiantuntijoistakin tietävät että eivät he mihinkään virkarikoksiin tai -laittomuuksiin todellisuudessa puutu. Enemmän nämä herrat ovat eräänlaisia oikeusvaltion Potemkinin kulisseja.   

Mutta virallisesti he valvovat edelleen, että kaikessa virkatoiminnassa noudatetaan lakeja. Eli jos joku virkamies on lainvastaisesti jossain sinun asiassasi on sinulla oikeus tehdä heidän toimistaan kantelu näille korkeille lainvalvojille. Hyvin asioista perillä olevat varoittavat tietenkin että älä kuitenkaan kuvittele että sieltä mitään oikeutta saisit. Minä kuulun noihin skeptikkoihin. On nimittäin jonkin verran kokemusta sekä omista asioista mutta myös joidenkin muiden, joita olen jo 1980-luvulta lähtien auttanut.

Mutta nyt kuului taas kummia. Ensimmäisen kerran kansalaisten kanteluja pyrittiin rajoittamaan kun säädettiin, että enää tutkitaan vain viittä vuotta nuorempia tapauksia. Muutos tuli jossain työjärjestyksessä jo aikaisemmin mutta lakiin tuo viiden vuoden määräaika otettiin vuonna 1996. Virkamiesten kanssa kärhämöimään joutunut tietää hyvin, että tuollainen kiista voidaan hyvin venyttää kestämään yli 5 vuotta. Ja sen jälkeen ei oikeuskanslerin eikä eduskunnan oikeusasiamiehen tarvitse asiaan puuttua. Saavat toki jos haluavat mutta tuskin koskaan ovat halunneet uskoisin ellei ole omasta kaverista kyse.

Mutta nyt selvisi, että lakiin on v 2011 vielä edellisen eduskunnan kokoontuessa viimeisiä kertoja tehty muutos, jossa tuo määräaika on kavennettu kahteen vuoteen. eräs perustelu oli parantaa kansalaisten oikeusturvaa kun näin saadaan nopeammin käsiteltyä kanteluja.

Kun aiheesta asianajajaliitolta pyydettiin lausuntoa kiinnitti asianajajaliitto huomiota, että virkarikosten lyhin vanhentumisaika on edelleen viisi vuotta niin olisi aika ihmeellistä ja suorastaan ristiriitaista jos yli kaksi vuotta vanhoja virkarikoksia ei kuitenkaan oikeuskanslerin eikä oikeusasiamiehen tarvitsisi enää tutkia.

En tiedä oliko tässä Tuija Brax oikeusministerinä miettinyt kaukonäköisemmin, että jos pääsisi itse eduskunnan oikeusasiamieheksi niin olisi helpompi kun raja on vain tuoreissa tapauksissa. Ne nimittäin usein ylittävät tuon kahden vuoden käsittelyajan ja näin eduskunnan oikeusasiamies pääsisi kuin koira veräjästä kun muut pitkittävät ja vanhentavat juttuja riittävästi.