Olen usean viime talven aikana seurannut miten huonosti paikallisjunat pysyvät aikatauluissaan talvikeleillä. No ei sen puoleen ei ne linja-autotkaan enää ole mitään kovin luotettavia. Tulevat milloin tulevat jos tulevat on ainakin monen espoolaisen kokemus. Ehkä tässäkin joku kilpailutus ja ulkoistus on saanut tuollaista epäluotettavuutta aikaan. Vai onkin linja-autojen ikä ja laatu huononnettu entisestä?
En ole koskaan ollut suuri Neuvostoliiton tai Venäjän palvoja, mutta pari asiaa on siellä toiminut käsittämättömällä tarkkuudella tsaarin ajoista alkaen. Junat ja ja taide-esitykset alkavat ajallaan.
Ooppera- ja konserttiesitykset alkavat todella tarkkaan eikä myöhästyneitä päästetä sisälle enää kun esitys on alkanut.
Ja junat kulkevat ihmeellisen säännöllisesti jopa pahimmilla talvikeleillä. Mikä sellaisen täsmällisyyden mahdollistaa on varmasti opintomatkan arvoinen Ratahallintokeskuksen ja VR:n vastuuhenkilöille. Jos nyt ylpeys antaa periksi mennä ottamaan oppia Venäjälle, jota on kai opittu pitämään takapajulana Suomeen verrattuna.
Olen joskus miettinyt miten rautateiden rautateiden toiminta alkoi minun mielestäni taantua siinä vaiheessa kun vastuut jaettiin Ratahallintokeskuksen ja VR:n kesken. Nimittäin yritysmaailmassa muuallakin alkaa monta kertaa tökkiä joku kokonaisuus kun osa siitä on ulkoistettu toiselle toimijalle. Kun oltiin samaa yritystä oli selvää että puhallettiin myös samaan hiileen.
Venäjällä voi olla, että on kyse perinteestä ja ammattiylpeydestä. Kun junien täsmällisyys on ollut kunnia-asia sitä pidetään sellaisena edelleenkin. Toinen mahdollinen selitys on riittävät resurssit isossa maassa jossa on paljon väkeä eikä kustannusvastaavuuden kanssa ole kai ollut niin kovin tarkkaa on lumitöissä talvisaikaan ollut riittävästi väkeä. Meillä sen sijaan kun joka paikassa vain nykyään säästetään on työvoima pitänyt kutistaa vain hyviä keliolosuhteita vastaavalle tasolle. Eli koko ongelma on itse aiheutettu huonolla johdolla.
Mietin tuossa yhtenä päivänä meidän yhteiskunnan nykytilaa. Kaikkialla säästetään, säästetään ja säästetään. En muista että 1960-1980 luvulla olisi säästäminen ollut koko ajan esillä. Nyt sen sijaan on koko ajan päivän mantra säästäminen. Terveyskeskuksetkin toimivat siihen aikaan minun muistikuvani mukaan yllättävän hyvin.
Mutta valtion virkamiesten määrä ja palkat ovat kivunneet yksi muiden ryhmien. Ennen puhuttiin, miten valtion leipä on pitkä ja kapea. Nyt kaikissa tilastoissa valtio maksaa keskimäärin korkeampia palkkoja kuin yksityinen sektori. Eikä valtion viroissa muutkaan työehdot mitään huonoja ole. Monessa paikassa tahti on rento ja lomat ovat pitkiä.
Kunnilla on palkkataso huonompi. Johtuneeko naisvaltaistuneista tehtävistä terveydenhuollossa ja koulutoimessa ja miksei muuallakin kunnalla. Kulujahan siellä synnytetään valtavasti kun kaikenlaisissa kuntaliitoksissa annetaan monien vuosien pituisia irtisanomistakuita koko henkilöstölle ja muuta mukavaa.
Toisaalta tiedä sitten mihin se porukka pantaisiin jos ei heitä pidetä kunnalla. Mutta tässäkin meitä valtaa säästäminen, säästäminen ja yhä vielä säästäminen ad infinitum kuten on tapana latinaksi sanoa ikuisesti.
Teiden talvi ja miksei kesäkunnossapitokin on luisunut melkein kehitysmaiden tasolle. Muistan kun Neuvostoliitto palautti Porkkalan vuokra-alueen takaisin Suomelle miten silloin suhtauduttiin Porkkalan teiden asfalttipinnoitusten laatuun ja kuntoon. Olen kirjoittanutkin aina silloin tällöin, että meillä on teiden kunto ollut lähes samalla ala-arvoisella tasolla koko alkaneella 2000-luvulla. Ja samaan aikaan me olemme kuitenkin olleet rikkaampia kuin koskaan ennen.
Tämä tuli tänään mieleen kun aina silloin tällöin pääkaupunkiseudullakin joutuu ajamaan melko isojen paikkaamattomien reikien yli niin että auto tärähtää ja kovaa. Monta kertaa olen pelännyt tuleeko haaveri. Ni tänäänhän se sitten paljastui. Kun vein käsijarrun korjattavaksi ennen ensi viikon katsastusta niin korjaamolla huomasivat samalla että takajouset ovat molemmilla puolilla poikki ja muuta siihen liittyvää. Vaikea noiden vikojen aiheuttajaksi olisi yrittää osoittaa katujen huonoa tilaa noin yleisesti. Mutta pidän sitä kuitenkin aika todennäköisenä. No siinä menee minun eläkeläisen veronpalautukset ja vähän muutakin että saan menopelin taas moitteettomaan kuntoon. Olisi noille rahoille muitakin rahaläpiä ollut kun joulukin on edessä. Ottaa päähän!
13.11.2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Eli toisissa lafkoissa on porukkaa töissä liian vähän, toisissa liian paljon. Ja kuinka ollakaan, niitä "oikean" eli suorittavan työn tekijöitä on liian vähän, paperinpyörittäjiä liikaa. Minä en ymmärrä sitäkään, kun puhutaan, että olemme rikkaampia kuin koskaan ennen, mutta silti ei rahaa riitä muka yhtään mihinkään. Paitsi tietysti johtajien bonuksiin. Mutta mihin se raha oikein menee tai mihin sitä edes oikeasti tarvitaan? Kannetaanko sitä ulkomaille, sijoittajien taskuihin ja veroparatiiseihin. Yksikertaistaen rahahan on vain vaihdon väline ja arvon mittari, eli ei sen olemassaolon tai puutteen pitäisi tehdä työnteosta mitenkään mahdotonta. Jos unohdetaan hetkeksi ulkomaantuonti ja -vienti laskuista, niin kuinka on mahdollista, että ihmiset eivät voi vain työllistää toisiaan. Siis tyyliin, hoida sinä minun lapsiani, niin minä rakennan sinulle talon, tai korjaa sinä minun autoni, niin minä korjaan sinun tietkoneesi. Ai niin, tietysti verot, sosiaalimaksut sun muut hallinnolliset asiathan tuon estävät. Eli onko niin, että maan hallinto estää ihmisten elämän? Byrokratiako tukahduttaa kaiken yrittämisen ja työnteon?
VastaaPoistaSe on se tuotantotalous taas... tai sen toteuttajat, innokkaat insinöörit ja ekonomit. Kun tarpeeksi tehostetaan, niin... Ei tullut pukua, tuli takki, ...housut, ...tuluskukkaro. Voisiko joku kertoa noille puupäille, että kaiken opitun kaavamainen soveltaminen ei ole oikein järkevää.
VastaaPoistaJanne ja Anonyymi valottavat eräitä näkökulmia. Minä uskon tehtyyn huonoon ulkoistukseen. Tarkoitushan oli avata junaliikenne kilpailulle ja siksi ratojen ylläpito siirrettiin pois VR:ltä joka oli vain yksi junaliikenneoperaattori. Mutta, ja se onkin minusta iso mutta! Radan käyttöoikeus hankitaan monopolilaitokselta joka sekin yrittää optimoida omaa tulostaan. No mitenkäs se sen tekee? Se perii mahdollisimman korkeaa hintaa radan käytöstä ja uhraa sen ylläpitoon mahdollisimman vähän. Radan hallinnoija uhraa radan kehittämiseen ja ylläpitoon vain sellaisen minimin jonka se arvelee riittävän, että radan käyttöoikeuden hankkijat voivat käyttää ratoja. Jos liikennöintiyhtiö eli VR ei kykene jostain rataongelmasta johtuen käyttämään siitä olettamallaan tavalla niin aletaan puolin ja toisin katsella syyllisiä ja tulkita keskinäisen sopimuksen ehtoja. Kun rata on VR:n näkökulmasta ulkoistettu se on täysin ratapalveluja tarjoavan monopoliyrityksen armoilla. Jos raiteilla on lunta tai jäätä niin 'voi, voi' meillä kun ei ole riittävästi henkilökuntaa kun lumen määrä yllätti meidät. Ihan samalla tavoin kuin autoilijat joka syksy yllättyvät talven ja ensilumen tulosta.
PoistaKun VR hallinnoi kaikkia osatekijöitä itse sen ei tarvinnut kiistellä alihankkijansa kanssa vaan se saattoi omalla päätöksellään laittaa itse asian kuntoon.
Olen nähnyt useita ulkoistuksia yritysmaailmassa. Ja enemmän tai vähemmät saman kaltaiset ongelmat on vaivanneet kaikkia.
Ja strateginen painotus on tärkeä. Muistan aikoinaan kirjoittaessani 1980-luvulla kolumnia MikroPC-lehteen niin kehuin silloista SYPpiä (nykyinen Nordea), että se oli ensimmäinen pankki joka nosti tietohallinnosta vastaavan IT-ihmisen yhtiön hallitukseen. ja sen näki. Pankki oli koko ajan askeleen edellä kilpailijoitaan. Siellä oli jo silloin ymmärretty ettei IT ollut mikään pikkuinen ja mitätön apupalveluosa pankkitoimintaa vaan suorastaan tärkeä strateginen kilpailutekijäkin ja siksi siitä vastaavalla johtajalla piti olla voimakas asema yrityksen johdossa.
Minulla on hyvä kuva kotimaisista Otaniemessä koulutetuista tuotantotalouden insinööreistä. Useimmilla on riittävää osaamistakin. Mutta - ja se on iso mutta ja monen järjettömyyden takana meidän yrityksissämme. Ulkoistus ei ole mielestäni milloinkaan mikään kevyt läpihuutojuttu vaikka siihen helposti sillä tavalla suhtaudutaan. Langetaan liian helposti ulkoistusta myyvien myyntimiehien seireenin lauluille. On tullut sivusta havainnoitua.
Kyllähän sitä osaamista on ihan varmasti ja intoa. Mutta kun pitäisi olla sitä kokemustakin. On oikeastaan kovin rasittavaa nähdä samojen virheiden toistuvan jatkuvasti. Klassinen esimerkki on se yksi lomakeskuskunnan otto-automaatti. Puupää sovelsi kaavamaisesti kunnan asukasmäärää ja päätti että asiakaspohja ei ole riittävä. Ei varmasti ollutkaan kunnan asukkaiden määrällä, mutta kun niitä turisteja, jotka palveluautomaattia käyttivät oli moninkertainen määrä ja kannattavuusmäärä ylittyi reippaasti. Näitä kokemattomuuden korkeita veisuja löytyy jatkuvasti.
VastaaPoista