Voiko esimies luottaa alaisiinsa?

Tässä tuoreessa ministeri Kyllöseen kohdistuvassa ajojahdissa (=minun subjektiivinen mielipiteeni!) on tullut esiin ministeri Kyllöseltä ja myös Liikenneviraston pääjohtaja Juhani Tervalalta selkeä vastuunsiirto heidän alaisilleen.

Olen muutamia kertoja törmännyt vastaavanlaiseen sekä itse mutta tehnyt havaintoja laajemminkin.

Omakohtaisesti tukistin erästä Verohallituksen osastopäällikköä, joka oli mennyt allekirjoittamaan välittömien ja välillisten kentällä toimivien alaistensa minun yritystoiminnastani  tekemän virheitä vilisevän ja puutteellisen tarkastuskertomuksen, josta ei edes koskaan ollut pyydetty minun lausuntoani. Allekirjoituksen tarkoitus kai lienee ollut, että sillä vahvistetaan virheellinenkin tarkastuskertomus jota sen jälkeen ryhdytään käsittelemään totuutena.

Syytin näitä kaikkia kolmea allekirjoittanutta virkarikoksesta. Tämä Verohallituksessa siihen aikaan istunut osastopäällikkö oli aivan kauhuissa ja vetosi siihen että eihän hän ole voinut tarkistaa tietoja vaan hänen on ollut pakko luottaa alaistensa kirjoittamaan. Minä yritin rautalangasta vääntää, että jos panee nimensä tuollaiseen paperiin niin sitten myös vastaa siitä vaikkei itse olisi tarkistanutkaan asioita tai vaikka ei olisi ymmärtänyt. Minä yritin selittää, että jos ei ole voinut tarkistaa asioita itse alaistensa selvityksistä niin pitäisi jättää kokonaan allekirjoittamat jos haluaa vöistä vastuun alaistensa tekenistä virheistä.

Samanlainen asetelma muodostui käräjäoikeuksissa kun kansainvälisten ihmisoikeussopimusten täyttämiseksi ryhdyttiin puhelinkuuntelusta säätämään lailla. Ja kansalaisten oikeusturvan takaamiseksi piti poliisin hakea puhelinkuunteluun lupa käräjäoikeudelta. Siinä vaiheessa katsottiin kansainvälisiä esimerkkejä ja ihmisoikeussopimuksia ja ne edellyttivät että asiasta on säädettävä laki ja sen valvonta annetaan tuomioistuimille.  Samalla tavoinhan oli jouduttu kaventamaan poliisin valtuuksia pidempiaikaista vangitsemisissa, joihin piti määrävälein hakea lupa käräjäoikeuksista.

Nuo puhelinkuuntelu- ja vangitsemisoikeudenkäynnit ovat tehneet käräjäoikeuksista poliisin kumileimasimia. Käräjäoikeudet luottavat aivan liian usein poliisin perusteiksi esittämiin väitteisiin niitä sen tarkemmin tarkistamatta. Ja juuri sehän oli  alunperin ollut tarkoitus että hakuperusteet aidosti tarkistetaan tuomioistuinlaitoksessa. Muutenhan koko homma olisi voitu jättää poliisiviranomaisille. Nykyinen käytäntö on pelkkä näytelmä jonka tehtävä on vain näennäisesti täyttää kansainvälisten ihmisoikeussopimusten velvoitteet.

Muutama rehti tuomari on valitellut asiantilaa mutta väistävät vastuunsa selittelemällä että "emmehän me pysty tarkistamaan poliisin väitteitä eli meidän on pakko luottaa niihin".

Mielenkiintoista muuten oli, että iso lakipaketti, jossa oli toistatuhatta sivua aineistoa tuotiin edelliselle eduskunnalle hyväksyttäväksi sen virkakauden viimeiseen istuntoon. Muistaakseni eräs fiksu piraattipuolueen kansanedustajaehdokas kirjoitti julkisuudessa, että ei kansanedustajat noita papereita ole voineet ehtiä lukea vaan joutuvat hyväksymään lukematta.  Silloinen lakivaliokunnan puheenjohtaja, Vihreiden turkulainen kansanedustaja Janina Andersson myönsikin ettei hänellä ole ollut aikaa lukea tuota järkälemäistä pakettia mutta hän luottaa Vihreään puoluetoveriinsa oikeusministeri Tuija Braxiin.

Luottaa, luottaa ja luottaa. Sehän on tärkeintä että kaikkien Hyvä Veli  ja Hyvä Sisko verkostossa on voitava luottaa toisiinsa ja toistensa sinisiin silmiin. Ai niin. Luin vastikään hauskan vaihtoehtoisen nimityksen tuolle Hyvä Sisko käsitteelle. Se oli Sutkit Sisko! Taisi olla Eduskunta 2 näytelmässä.

Tuo käsite "sutki" on tullut Suomeen Karjalasta minne se lainattiin venäjänkielestä. Se on venäjässä jotain kieron, kavalan, juonikkaan ja neuvokkaan sekoitusta.