Vasemmistolaiset ystäväni

Minulla on vasemmistolaisia ystäviä. Enkä kiellä nuoruuteni vasemmistosympatioitakaan. Aseistakieltytyjänä ja sivarina tapasin vain tavalla tai toisella vasemmistolaisia sivareita. Ei siellä oikein ollut yhtään oikeistolaista joukossa. Jotkut vasemmistossakin ihan äärilaidalta. Mao Tse Tungin (kuten siihen aikaan kirjoitettiin) ja Kim il Sungin ystäviä oli joukossa.

Olin jo 13 vuotiaasta lähtien matkustanut ulkomailla ja 14-vuotiaana tein koulun ohessa jo töitä matkailualalla. Minulle ei esimerkiksi Neuvostoliitto koskaan näyttäytynyt minään paratiisina.

Vanhemmiten olen muuttunut konservatiivisemmaksi. Mutta eivät nuoruuden ihanteet ole silti mihinkään hävinneet. Ehkä vain harkitseva viisaus on lisääntynyt.

Suhtaudun Suomen holtittomaan maahanmuuttoon kriittisesti mutta se ei tarkoita että suhtautuisin kaikkeen maahanmuuttoon tai ulkomaalaisiin sellaisenaan kriittisesti tai epäluuloisesti. En siis ole mikään ksenofoobikko tai rasisti. Olen moneen kertaan korostanut, että olen itsekin pakolaisen lapsi.

Mutta erityisesti sellaiset ystäväni, jotka kannattavat Vasemmistoliittoa ovat kuin sokeat tai kuurot. Heille on tärkeää, että kaikki maailman kansat olisivat veljiä keskenään ja eläisivät sovussa keskenään jne. Kauniita asioita joita minäkin arvostan. Mutta sitten kun hyminä jatkuu, että tervetuloa vaan tänne  meille Suomeen rakentamaan parempaa elämää niin ainakin minulla alkaa laskukone raksuttamaan. Kuka tämän lystin maksaa?

Me olemme Suomessa ajaneet taloutemme lähes umpikujaan. Velkaannumme jatkuvasti lisää. Vaikka kuinka kylmältä ja itsekkäältä tuntuu niin me emme kerta kaikkiaan voi olla kaikkien sotivien ja kehitysmaiden sosiaalitoimisto. Me olemme tosiasiassa itse rakentaneet itsellemme tämän rahastuskoneiston, josta turvataan kaikenlaisin perusteihin maahan muuttaneille sama sosiaaliturva kuin oman maan kansalaisille.

Ja sitten juuri nämä vasemmistolaiset ystäväni toistavat kuin hokemana kuinka kivaa meillä on kun meitä on kaiken värisiä, -kulttuurisia ja -uskoisia ihmisiä täällä samassa maassa elämässä sovussa keskenämme. Kiva kiva eikä kukkaan ajattele tässä niin "alhaista" asiaa kuin rahaa. Kyseessä on korkeammat arvot. Minustakin on kivaa. Mutta kun näen maahan tulleiden joukossa huijareita, rikollisia ja meidän hyväntahtoisuutemme hyväksikäyttäjiä ja ajattelen omaa taloustilannettamme on ihan pakko miettiä rahaa.

Hiukan toisin sanoin. Teemme itsellemme idioottimaisia sääntöjä ja sitten alamme orjallisesti niitä noudattamaan kun niin pitää tehdä. Laki sanoo ja kansainvälinen yhteisö sanoo, mutta ei se kansainvälinen yhteisö noita meidän kuluja maksa.

Harmittaa joskus, että alan olla vasemmistolaisten ystävieni silmissä kuin ilon pilaaja kun muistutan aina välillä, että onko meillä varaa ja kuka maksaa laskun. Kivahan se olisi osallistua yhteiseen iloon kun ei tarvitsisi kenenkään miettiä rahaa. Sitä vain tippuisi mannaa taivaalta rahoittamaan meidän "kivamme".