21.2.2015

Työn rikastaminen

Minulla oli työelämässä takanani kaksi erilaista uraa. Ensimmäisen uran tein matkailualalla vv 1960 - 1972 ja 1975 - 1977  ja ura kulki juoksupojasta johtajaksi. V 1960 olin 14-vuotias kun aloitin juoksupoikana, mikä oli siihen aikaan hyvin yleistä ensimmäisenä työpaikkana. Vuosina 1973 - 1975 olin muutaman vuoden monikansallisen Mister Minit ketjun suomalaisen tytäryhtiön toimitusjohtajana. Lähdin pois takaisin matkailualalle v 1975 kun itävaltalainen Wienissä istuva pomoni ei toistamiseen pitänyt kiinni sovituista lupauksista.

Tuota muutaman vuoden hyppäystä eri alalle en laske erilliseksi uraksi. Toimin muutaman vuoden vielä matkailualalla konsulttina kunnes innostuin Suomeenkin rantautuneisiin uusiin, markkinat mullistaviin mikrotietokoneisiin.

Opettelin ohjelmoimaan näitä uusia mikrotietokoneita ja ryhdyin hakeutumaan tälle uudelle alalle.  Tunsin olevani aikamoinen pioneeri näiden uusien mikrotietokoneiden parissa. Ensimmäisen työni tietokoneiden parissa sain v 1979 ja sillä uralla elätinkin sitten itseni (ja perheeni) vuoteen 2010 asti jolloin jäin eläkkeelle täysin palvelleena. Viimeiset työvuodet toimin aluksi luottamusvaltuutettuna- ja lopuksi luottamusmiehenä.

Luottamusmiehen työ oli  IT-asiantuntijan tehtäviin verratessani raskas ja epämiellyttävä. Työnantajan edustajina toimivat palkolliset johtajat olivat järjestään joko Nokialta, Soneralta tai Elisalta pois lähteneitä tai potkittuja, joilla tuntui aina ensimmäisenä tehtävänään organisoida uusiksi työtehtävät, joista he eivät vielä edes kovasti ymmärtäneet. Hehän tiesivät ja osasivat kaiken, ainakin omasta mielestään,  kun olivat noista menestyneistä yrityksistä tulleita.

Yleensä muutokset tähtäsivät työtehtävuen yksinkertaistamiseen, jotta niistä selviäisi entistä vähemmällä koulutuksella ja ammattitaidolla. Usein tämä tarkoitti, että huippuosaavat asiantuntijat alkoivat muutosten jälkeen nopeasti leipääntyä kun työtehtävät eivät enää tarjonneet riittäviä haasteita.

Muistan eräästä YT-neuvottelusta, jossa keskusteltiin työprosessien kaavamaistamisesta eräillä osastoilla kun nostin puheenaiheeksi varoituksen sanoja, etteivät nuo uudella tavalla muutettuina tarjoaisi enää asiantuntija-ammattiaisille riitäviä haasteita työssä viihtymiseksi ja että me kuitenkin tarvitsisimme nuo asiantuntijat säilyttääksemme riittävä asiantuntijaosaamisen kiperien erikoistilanteiden varalta.

Minua katsottiin kuin puolihullua. Ikään kuin en ymmärtäisi mistä puhuin tai en osaisi arvostaa alentunutta kustannusrakennetta.

Yritin aloittaa keskustelua asintuntijatyön muotoilusta sellaiseksi, että se tarjoaisi riittävästi haasteita vaativammalekin huippuasiantuntijalle. Kysyinkin lsänöolijoilta olivatko he koskaan kuulleet sellaisesta asiasta kuin työn rikastaminen.

Saamistani kummastelevista katseista päätelleen minua katseltiin kuin jotain omituista kylähullua. Ja totesin keskustelun täysin hedelmättmäksi.

Vaikka olin ajatellutkin jatkaa työelämässä 68  ikävuiteen asti 65 vuoden eläkeikä alkoii jo lähestyä. Ja kun havaitsin, ettei minulla ollut enää vanhoja IT-asiantuntijan tehtäviäni sillä nekin oli jo  ehditty välillä kokonaan ulkoistaa, päätin harkita siirtymista kokonaan vanhuuseläkkeelle.

Ei niitä töitä siellä kukaan ole vieläkään rikastanut. 


  

2 kommenttia:

  1. Tuota työn yksinkertaistamista ja osittamista on pidetty johtamisen viisastenkivenä, Ford ja Taylor sen kehittivät sata vuotta sitten. Silloin tarvittiin väkeä tehtaiden liukuhihnoille ja varmaankin tämä oli siihen ympåristöön sopiva tapa järjestää työnteko.

    Kun firman kilpailuetu on osaaminen, niin tuo työn köyhdyttäminen on vaarallista. Mistä ne uudet innovaatiot tulevat, jos kaikki tekevät hyvin yksinkertaisia hommia? Toki ekonomi näkee vain säästöt palkkaluluissa, eikä ajattele kuin tulevaa bonustaan. Tähän se taisi Nokiakin kaatua, keskityttiin vain optimoinaan tuttuja prosesseja ja kiristämään alihankkijoita, eikä miettimään, mitä kuluttaja haluaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esitit osuvan kysymyksen: "Mistä ne uudet innovaatiot tulevat, jos kaikki tekevät hyvin yksinkertaisia hommia?" Tässä kyseessä olevassa yrityksessä kaikki viisaus ja osaaminen keskittyi mm Nokialta (ja Sonera/Elisalta) rekrytoiduille uusille palkkajohtajille. Eikä edes samalla toimialalla toimittu noin tarkkaan ottaen vaikka IT alalla toimittiinkin. Aikaisemmin kun yrityksen toimiva johto ja henkilöstö omisti osakkeet oli koko yritys pelkkää innovaatiota. Ja kaikki oli lisäksi vielä kivaa vaikka kaikki painoivat niska limassa töitä. Mutta kun myimme yrityksen palkkajohtajia täynnä olevalle konsernille luullen sen mahdollistavan uusia kehityshankkeita tapettiin tällä uudella johtamistyylillä nopeasti huippuasiantuntijoiden työmotivaatio. Parhaat ja nuoret häipyivätkin nopeasti. Minäkin olisin häipynyt, mutta ikäsyrjintä oli IT-alalla levinnyttä eikä 50+ ikäisen kannattanut kuvitella saavansa töitä vaikka kuinka olisit osaamiseltasi ollut huippukunnossa. Tämä yritys olikin ollut poikkeuksellisen ennakkoluuloton kun oli oivaltanut osaamiseni tason ja palkkasi minut nuoreen porukkaansa vielä 50+ ikäisenä.

      Poista