Lääkärit määräävät liian pitkiä sairaslomia?

Tässä jutussa on  järkeä jos vikana on todella lääkärien määräämien sairaslomien liian suuri pituus. Mutta mitäpä jos vikana onkin vain hoitoketjun jonotuksen hitaus. Kun olet työkyvytön lienee päivänselvää, ettei sinua voida työhön komentaa.  Siinä on pakko vain odottaa leikkausta tai muuta toimenpidettä johon on jonossa. Oikea tapa olisi nopeuttaa hoitoprosessin turhia jonotusaikoja - siihen jonottamiseen kun palaa turhanpäiväistä rahaa (työnantajan palkat ja Kelan sairaspäiväraha yms) eikä sairas itsekään halua vaan olla työkyvyttömänä jonossa. Tulee tästä ajatuksesta mieleen hölmöläisten touhu, jossa peittoa pidennettiin lyhentämällä toisesta päästä.Ei sote uudistus saa tällaista idiotiaa olla! Kannattaa lukea tämä uutinen Hesarissa miten yksityisellä puolella on onnistuttu tekemään todella säästävää sote uudistusta  Pääseekö meidän uusi hallituksensotessa tällaisiin tehostamisiin?

Suomen velkaantumisesta ja puheenjohtaja Juha Sipilä

Eräs fiksuna pitämäni poliitikkokaveri kirjoitti Facebook päivityksessään miten kalliiksi mm työttömyys tulee kun työttömyyskorvauksia varten joudutaan lainaamaan ulkomailta miljardikaupalla lainarahaa.

Jo kerran aikaisemmin on mielessäni käväissyt sama ajatus kuka ja missä on korvamerkinnyt, että tuota lainarahaa otetaan  työttömyyskorvauksien  ja toimeentulotuen rahoittamiseksi?

Vai onko tuota mantraa ryhdytty Göbbelsmäiseen tyyliin toistamaan oikeiden tosiasioiden peittämiseksi?

Tässä viime päivinä joku arvovaltainen tunnusti, että Nokia klusterin kasvaessa räjähdysmäisesti useita vuosia peräkkäinen tuli rahaa julkiselle vallalla ovista ja ikkunoista määrät  jotka olivat Suomessa koskaan aikaisemmin kokemattomat. Ja kaiken muun mukana virkakoneistoa kasvatettiin ja laajennettiin joka puolella kun sitä rahaa tuli lähes taivaasta satamalla.

Kun Nokia klusterissa alkoi huima kierre alaspäin oli vaikea sopeuttaa  virkakoneistoa uusiin taloudellisiin oloihin.  Eikä tulorahoitus riittänyt olemassa olevan koneiston maksamiseen.

On tietenkin totta, että siinä alamäessa työttömyys lisääntyi joka aiheutti uusia ylimääräisiä kustannuksia.

Mutta minusta on hävytöntä syyllistää  työttömiä maamme velkaantumisesta. Eihän yksityistaloudessakaan laiteta velkaantumisen syyksi pelkkiä ruokaostoksia kun muuten eletään kuin sika pellossa ja tuhlataan rahaa ymmärtämättä ettei sitä ole loputtomiin. Se Visa kortin piikkihän sulkeutuu ja jos sen jälkeen vielä  jatkaa pelehtimistä pikavipeillä yms ovat seuraukset katastrofaaliset.

Samanlaista ajattelemattomuutta vai onko peräti ymmärtämättömyyttä esitti minusta hallitustunnustelija Juha Sipilä yrittäessään rakentaa yhteiskuntasopimusta 5% tuottavuushyppäyksen saavuttamiseksi. Ei tainnut ymmärtää, että hän oli ryhtymässä aika yksipuolisesti ajamaan EK:n jo pidempään aika avoimesti ehdottamaa lomarahojen, pekkaspäivien ja kunnallispuolen pitkien lomien poistamista  ilman mitään korvauksia. Eli kyse olisi ollut raa’asti palkkojen alentamisesta korvauksetta mutta vain niiltä, joilla nuo etuudet olivat.  Ehdotus oli leivottu muotoon, että viikottaista työaika lisättäisiin 2,5 tuntia. Eli monella alalla siirryttäisiin ikään kuin viikottaisesta 37,5 tunnin työajasta täyteen 40 tunnin työaikaan.

Olihan vaalit!

Tunnustan seuranneeni ahkerasti eduskuntavaalikeskusteluja lähinnä televisiosta.

Minun on tunnustettava, että lähes kaikki puoluejohtajat ovat tehneet minuun vaikutuksen. Nykyisten eduskuntapuolueiden puheenjohtajista vain kaksi herättävät enemmän sääliä kuin ihailua. Kokoomuksen puheenjohtaja ja pääministeri Stubb lähinnä mietityttää liian täydellisenä ja kuitenkin kohtuullisen epätäydellisenä. Demarien puheenjohtaja Antti Rinteellä taas tuntuu kaikki olevan hukassa. Puheenjohtaja vain räpiköi nutta ei tunnu saavaan kovin suurta vastakaikua SDP:n kannattajajoukoissa.

Perussuomalaisten Timo Soini on selvästi alkanut profiloitua  otteiltaan luottamusta herättävään valtiomiesluokkaan. Kristillisdemokraattien Päivi Räsänenkin on esiinntynyt hyvin vakuuttavasti vaalikeskusteluissa.

Keskusstan Sipiläkin herättää selvästi ainakin minussa luottamusta.

Tuossa nuo kolme avoimesti uskovaista puoluejohtajaa. Minulle ei usko muodosta mitään taetta mistään vaikka en minä sitä mitenkään eduksi tai haitaksikaan laske. Jotkut agnostikko- tai ateisti-ystäväni pitävät  uskossa olevia hiukan tyhminä kun uskovat "satuihin". Mutta silti heidän oma vakaumuksensa on yhtä paljon uskon varassa - ei heilläkään ole todisteita etteikö kuoleman jälkeen olisi jotain. Minua ei kumpikaan näkemys vaivaa suuremmin.

RKP:n Carl Haglund on selvästi taitava ja malikas kaveri hänkin vaikka en hänen NATO kannoistaan pidäkään. Vasemmistoliton Paavo Arhinmäkikin on onnistunut monissa tv-väittelyissä  kunnostautunut taitavana ja sanavalmiina. Lievällä varauksella suhtaudun vassareihinkin vaikka olenkin vuoden alusta ryhtynyt seuraamaan Kansan Uutisten viikkolehteä. Sain lehtiyhtiön toimitusjohtajalta, joka on vanha työkaverini, muutaman kuukauden tutustumistarjouksen ja päätin jatkaa sitä tilausta. Jos en ihan kaikkea vasemmistoliittolaista jaakaan heidän kanssaan he pitävät kuitenkin esillä minun kaltaiselle eläkeläiselle tärkeitä asioita. Eikä ne enää ihan yhtä levottomia kirjoittele kuin hurjimpiin taistolaisaikoihin.

Kaikenlaiset vaalikoneet ovat olleet ninulle aika huonoja. Olen jo monta vuotta valikoinut ehdookkaani jostakin hyvin tuntemastai ja luottamastai tutusta. Niin tälläkin kertaa.

Vihreiden Ville Niinistöä en viitsi kommentoida. Kävin aikoinaan kokeilemassa politikointia Vihreässä liitossa sen verran, että sijoitan heidät jonnekin kokoomuksen ja demarien taakse. Ja keskusteluissa Ville Niinistö ei minun mielestäni ole edukseen.

On taas vettä virrannut Vantaan joessa!

Vierotuskuuri tietotekniikasta loppui sitten. Leikki sikseen, oli minulla älypuhelin käytössä kuitenkin, että ihan en 100% vierottunut. Ja olisi minua ollut vanha laptop, johon olen virittänyt uudehkon Ubuntu-version. Pöytäkoneeni kaikki muistikammat sanoiva irti itsensä yhtäaikaa osoittivat kaikki testiohjelmani. Eläkeläisenä kokeilen halpiskorjausta. Tilaus korvaavista muistikammpista vain Amazoniin ja hiukan yli viikossa sain muistikammat Suomeen ja hinta oli n 1/2 kotimaan hinnoista.
Kun kaikki alkoi viime yönä taas pelata röyhistin rintaani peilin edessä ja totesin itselleni kannustavasti, että vielä sitä on ammattitaitoa jäljellä vanhalla eläkeläiselläkin. Jos vielä töitä tekisin tuskin olisin pystynyt viikkoa odottelemaan.

Kävin sairaalassa veritankkauksessa!

Tulipa käytyä sairaalassa "veritankkauksessa". Oli aika vetämätön olo ja selvisikin, että hemoglobiini oli laskenut jo huolestuttavan alhaalle (oli mitattaessa 81). Parilla veripussilla punasoluja saatiin parannettua lähelle 100 ja pääsin kotiin. Ei sekään kovin korkea ole mutta tilannetta seurataan. Syy on arvioitu ja johtunee vuosi sitten eturauhassyövän sädehoidon aiheuttamista vaurioista. Olihan minulle selostettu silloin, että vauriot voivat ilmetä vasta pitkien aikojen kuluttua. Eräitä lääkityksiä muutettiin paremman hoitotasapainon saavuttamiseksi.

Eräs asia jäi minua häiritsemään tässä julkisessa terveydenhuollossa. Kun yritin puhelimitse selvittää kuka ja missä ottaa vastuun tällaisen case'in hoitamisesta. Kaikki tahot tuntuivat pallottelevan toisilleen ja selvästi oli havaittavissa, että sairaanhoitajat olivat monessa paikassa ottaneet eräänlaisen portinvartijakerberoksen roolin, ettei potilas vain heille olisi työntymässä. Omalla terveysasemalla, jota olen joskus kehunut oli takaisinsoittoa hoitaneella sairaanhoitajalla niin kiire, että hän suoraan kertoi, ettei hänellä ole aikaa kuunnella puhelimessa enempää ja tarjosi viikon kuluttua terveyskeskuksen päivystysaikaa tyylin nyt otat tai jätät. Otin tarjotun ajan vaikka kyllä minä akuutimpi tapaus katsoin olevani.

Osaan olla aika sitkeä asiakas, joka ei anna periksi hylkäystä. Muistan kuinka mm omaa vanhempaa sisartani palloteltiin eikä annettu asianmukaista diagnoosia tai hoitoa. Sisareni oli minua kiltimpi ja enemmän auktoriteettiuskoinen kuin minä. Kunnes minä päädyin, että nyt loppu pallottelu hänet viedään "väkisin tunkemalla" ambulanssilla sairaalaan. Tuskin ambulanssilla tuotua potilasta sentään tutkimatta kotiin palautetaan.

Mutta tämä väkisin hoitoon työntyminen oli jo myöhäistä. Oli talven pahat lumimyrskyt eikä ambulanssi päässyt lähellekään rappukäytävää. Eivätkä ensihoitajat vaivautuneet ottamaan kuljetusvuodettakaan mukaan kun oli niin "hankala lumimyrsky".

Siskoni pääsi kahden ensihoitajan tukemana hissiin ja kadulle ja sai parin sadan metrin matkan puolessa välissä ambulanssille kollapsin ja sydän pysähtyi. Ambulanssissa ryhdyttiin elvyttämään, sydän käynnistyi mutta tuhoa oli jo tapahtunut.

Ruumiinavauksessa selvisi sisartani vaivanneen aikaisemmin havaitsematta jäänyt sepelvaltimotauti ja terveyskeskus oli pitkään hoitanut venytyskauluksella selittämätöntä  niskakipua sen enempää sitäkään tutkimatta.

Samanlaista valohoitoa minäkin sain pitkään. Kaikki vaivani johtuivat, että olin joskus tupakoinut kymmeniä vuosia. Vasta kun omalääkärini lopetti terveyskeskuksessa sain tilalle pirteän ja osaavan nuorehkon naislääkärin. Ja sitten alkoi tapahtua. Sydämessä oli jotain, minkä johdosta uusi lääkärini laittoi lähetteen erikoissairaanhoitoon sydänspesialisteille. Sydäntutkimuksiin oli hiukan jonoa. Viikkoa myöhemmin sain häneltä puhelinsoiton ja pyynnön tulla käsikopelotutkimukseen, kun eturauhasen ns PSA arvo oli melkoisesti koholla. Ja taas lähete erikoissairaanhoidon urologin tutkimuksiin. Ja alkava eturauhassyöpähän sieltä löytyi.

Kerron nämä pitkät jorinat opiksi ja ojennukseksi. Opiksi sillä tavoin, että me osaisimme avustaa kilttejä läheisiämme saamaan asianmukaista hoitoa. Sitä kun nykyisellään joutuu selvästi vaatimaan. Nöyrät ja kiltit jäävät helposti jalkoihin ja hoitamatta kun joku kerberos-portinvartija sairaanhoitaja terveyskeskuksessa tai erikoissairaanhoidossa katsoo ettei hoitoa tarvita ilman, että hänellä olisi siihen vastuuta. Minä olen oppinut jo sen verran härskiksi, että ”kiva kuulla mielipiteenne”, mutta haluan silti vastuullisen hoitavan lääkärin tekemään arvion hoidon tarpeesta tai tarpeettomuudesta.

Enpä ole aikoihin kirjoittanut!

En minä suoranaisesti laiskistunut ole. Mutta Facebookin käyttö somessa on alkanut rokottaa näitä blogipäivityksiä. Sinne tulee kirjoitettua lähes joka päivä nykyään. Ihan alkaa jo harmittaa.

Facebook on kavala. Toisaalta se on aika tyhjänpäiväinen kun sinne kirjoittamasi häviää johonkin bittiavaruuteen ja palvele enemmänkin vain Facebookin profilointia ja mainosmyyntiä. Mutta yritäpä löytää sieltä joku vanha kirjoituksesi. Toivotonta.

Toisaalta se on aika juonisti ja koukuttavasti laadittu kun koko ajan saat näkyviin mitä kaverisi tai ystäväsi ovat kirjoittaneet tai puuhanneet. Joskus ihan tuntuu kuin olisi jossain tapahtumien keskuudessa. Mutta kyllä se on ihan tyhjä illuusio.

Aloitin Facebookin käytön vuonna 2009 kun nuorin tyttäreni kertoi sellaisen järjestelmän olemassaolosta ja oli itse alkanut sitä käytellä. Pitihän minun tietenkin nörttinä kokeilla sitä. Alussa se ei ollut kovin aktiivista kun ei siellä ollu kovin paljoa tuttuja, mutta nythän siellä alkaa olla melkein kaikki. Ei ihan kaikki mutta kuitenkin yllättävän moni minun ikäluokassanikin (65+).

Sen verran pitää kehua, että kyllä Facebook sentään television roskaohjelmat voittaa ajanvietteenä. Vaikken  siäkään kovin suuresti osaa arvostaa. Turhanpäiväistå kivaa.

Lähipiirin muistoja

Hankin ruokaostoksilla Lidlissä käydessäni maanantaina heräteostona 40€ maksavan dia/negatiiviskannerin. Minulla on ennestään laadukas Canonin iso pöytäskanneri, jossa on erilliset dia- ja filmipidikkeet.

Mutta filmien ja diojen digitointi on yllättävän hidasta puuhaa. Olen kokeillut kun nimenomaan sitä varten aikoinaan tuon Canonin skannerin hankin. Oli minulla silloinkin vanha suhteellisen laadukas skanneri, millä pystyi hyvin skannaamaan asiakirjat, paperiset valokuvat yms. Mutta ei ollut saatavissa mitään dia- ja filmipidikkeitä. Negatiivien skannaus oli yhtä tuskaisaa käsityötä. Sama koski diojen skannausta. Tosi hidasta.

Tällä uudella halpisskannerilla oli diojen skannaus tosi nopeaa puuhaa. Muutama sekunti per dia eikä jälkeä voinut suuremmin moittia.

Isosiskoni kuolemasta tuli eilen kuluneeksi viisi vuotta. Hän oli 8 vuotta minua vanhempi. Ja oli kuollessaan melkein 73 vuotias. En löytänyt heti mitään kuvaa hänestä, joten pitää muistella vain sanallisesti häntä. Molempien vanhempiemme kuoltua pidimme aikaisempaa enemmän yhteyttä toisiimme. Voi miten kaipaan niitä tapaamisia kun istuimme siskoni keittiössä kahvilla tarinoimassa ja muistelemassa vanhempiamme. Minä kävin yleensä hänen luonaan kun ajoin autolla ja liikkuminen oli vaivattomampaa.

Olimme vanhemmillemme kiitollisia. Kyllä me olimme saaneet ihan hyvät eväät lapsuuden kodistamme. Erikoisin yhteisistä eväistämme oli, että emme kumpikaan ainakaan omasta mielestämme poteneet meillä Suomessa niin yleistä kansantautia eli kateutta, vaikka olimme mekin juuriltamme puoliksi hämäläisiä.

Olen joskus miettinyt mistä tuollainen kateuden puute voisi johtua. Olisihan meilläkin molemmilla ollut vaikka kuinka paljon aihetta kokea kateutta kun ympärillämme oli meitä paremmin menestyneitä ihmisiä vaikka kuinka paljon. Hypoteesini onkin, että saimme jonkinlaisen perusturvallisuuden kotonamme kun saimme riittävästi rakkautta ja huolenpitoa. Se oli kyllä äitimme ansiota sillä hän oli lämminsydäminen leijonaemo lapsilleen (ja lapsenlapsillekin!!!!). Meillä oli varmuus, että milloin tahansa ja mitä tahansa tehtyämme olisimme rakkaita lapsia äidillemme. Isämme oli enemmän tunteensa hallitseva ja hillitsevä, ehkä jopa välillä hiukan etäinen insinööri-älykkö. Kyllä häneltäkin tunsin saaneeni paljon eväitä elämääni mutta ne olivat erilaiset kuin äidiltä saadut.

Laitan tähän uudella diaskannerilla digitoimani valokuvan äidistäni 60 v iässä. Isä otti sen rakastamasta vaimostaan eli äidistämme pohjois-Italiassa Lago di Ledro järven rannalla. Isä rakasti matkustamista ja erityisen hyvin hän viihtyi pohjois-Italian järvialueella, missä kesäaikaankin oli miellyttävän leuto ilmasto ja kaunis luonto. Ja hyviä ravintoloita. Äiti olisi viihtynyt kesämökillä puutarhahommissa, mutta seurasi kiltisti isääni, joka oli vanhanaikainen perheenpää, jonka sana oli perheen laki.

Kuva on aika isokokoinen kun ihan demosyistä skannasin sen skannerin parhaalla resoluutiolla. Lopputulos on minua tyydyttävä. Arkistossani on iso määrä dioja ja niiden skannaukselle on kaikkein tärkeintä ettei kuvaa kohden tärväydy muutamaa sekuntia pidempää aikaa.

Työn rikastaminen

Minulla oli työelämässä takanani kaksi erilaista uraa. Ensimmäisen uran tein matkailualalla vv 1960 - 1972 ja 1975 - 1977  ja ura kulki juoksupojasta johtajaksi. V 1960 olin 14-vuotias kun aloitin juoksupoikana, mikä oli siihen aikaan hyvin yleistä ensimmäisenä työpaikkana. Vuosina 1973 - 1975 olin muutaman vuoden monikansallisen Mister Minit ketjun suomalaisen tytäryhtiön toimitusjohtajana. Lähdin pois takaisin matkailualalle v 1975 kun itävaltalainen Wienissä istuva pomoni ei toistamiseen pitänyt kiinni sovituista lupauksista.

Tuota muutaman vuoden hyppäystä eri alalle en laske erilliseksi uraksi. Toimin muutaman vuoden vielä matkailualalla konsulttina kunnes innostuin Suomeenkin rantautuneisiin uusiin, markkinat mullistaviin mikrotietokoneisiin.

Opettelin ohjelmoimaan näitä uusia mikrotietokoneita ja ryhdyin hakeutumaan tälle uudelle alalle.  Tunsin olevani aikamoinen pioneeri näiden uusien mikrotietokoneiden parissa. Ensimmäisen työni tietokoneiden parissa sain v 1979 ja sillä uralla elätinkin sitten itseni (ja perheeni) vuoteen 2010 asti jolloin jäin eläkkeelle täysin palvelleena. Viimeiset työvuodet toimin aluksi luottamusvaltuutettuna- ja lopuksi luottamusmiehenä.

Luottamusmiehen työ oli  IT-asiantuntijan tehtäviin verratessani raskas ja epämiellyttävä. Työnantajan edustajina toimivat palkolliset johtajat olivat järjestään joko Nokialta, Soneralta tai Elisalta pois lähteneitä tai potkittuja, joilla tuntui aina ensimmäisenä tehtävänään organisoida uusiksi työtehtävät, joista he eivät vielä edes kovasti ymmärtäneet. Hehän tiesivät ja osasivat kaiken, ainakin omasta mielestään,  kun olivat noista menestyneistä yrityksistä tulleita.

Yleensä muutokset tähtäsivät työtehtävuen yksinkertaistamiseen, jotta niistä selviäisi entistä vähemmällä koulutuksella ja ammattitaidolla. Usein tämä tarkoitti, että huippuosaavat asiantuntijat alkoivat muutosten jälkeen nopeasti leipääntyä kun työtehtävät eivät enää tarjonneet riittäviä haasteita.

Muistan eräästä YT-neuvottelusta, jossa keskusteltiin työprosessien kaavamaistamisesta eräillä osastoilla kun nostin puheenaiheeksi varoituksen sanoja, etteivät nuo uudella tavalla muutettuina tarjoaisi enää asiantuntija-ammattiaisille riitäviä haasteita työssä viihtymiseksi ja että me kuitenkin tarvitsisimme nuo asiantuntijat säilyttääksemme riittävä asiantuntijaosaamisen kiperien erikoistilanteiden varalta.

Minua katsottiin kuin puolihullua. Ikään kuin en ymmärtäisi mistä puhuin tai en osaisi arvostaa alentunutta kustannusrakennetta.

Yritin aloittaa keskustelua asintuntijatyön muotoilusta sellaiseksi, että se tarjoaisi riittävästi haasteita vaativammalekin huippuasiantuntijalle. Kysyinkin lsänöolijoilta olivatko he koskaan kuulleet sellaisesta asiasta kuin työn rikastaminen.

Saamistani kummastelevista katseista päätelleen minua katseltiin kuin jotain omituista kylähullua. Ja totesin keskustelun täysin hedelmättmäksi.

Vaikka olin ajatellutkin jatkaa työelämässä 68  ikävuiteen asti 65 vuoden eläkeikä alkoii jo lähestyä. Ja kun havaitsin, ettei minulla ollut enää vanhoja IT-asiantuntijan tehtäviäni sillä nekin oli jo  ehditty välillä kokonaan ulkoistaa, päätin harkita siirtymista kokonaan vanhuuseläkkeelle.

Ei niitä töitä siellä kukaan ole vieläkään rikastanut. 


  

Veroviranomaisen ilmiantopuhelin

Veroviranomainen on avannut taas vaihteen vuoksi oikein tiedotuskampanjan myötä uuden ilmiantopuhelimen minne voi tehdä ilmiantoja nimettömänä. On verottajalla aikaisemminkin ollut mahdolllisuus ryhtyä tutkimaan tehtyjä ilmiantoja ilman, että paljastaa ilmiantajaa.

Verottajan tutkinta tuntui joskus vuosia sitten jo hiukan samanlaiselta kuin mitä harrasti Itä-Saksan Stasi tekemällä omia likaisia temppuja dissidentti-aineksille. En ryhdy tässä kertomaan mitä ne ns likaiset temput olivat mutta kyllä niillä saatettiin ihminen nujertaa aivan polvilleen ilman että hän kykeni mitenkään puolustautumaan.

Tunnettu ilmiantaja-sankari oli Neuvostoliitossa kuuluisaksi tullut isänsä viljan piilottamisesta 1930-luvulla ilmiantanut 13-vuotias kommunistinen kansallissankari Pavlik Morozov.

Minusta tämä koko maallikoihin perustuva ilmiantojärjestelmä on vastenmielinen. Erityisen vastenmieliseksi sen muodostaa, jos viranomainen alkaa nimettömien ilmiantojen perusteella suorittaa tutkimuksiaan. Mitä tehdään jos ilmianto osoittautuukin myöhemmin perättömäksi? Ja tutkittava ehtii kärsiä pakkokeinoja käyttävästä tutkinnasta suurta vahinkoa.

Minulla on aiheesta omakohtaista kokemusta verotarkastajista. Paikallisella poliisilaitoksella minulle jopa esitettiin näkemys, että "verotarkastajilla on laajat valtuudet",  jolla lausumalla minut houkuteltiin perumaan verotarkastajista tekemäni rikosilmoitus ja erityisest varoitettiin, että juuri sen vuoksi on suuri vaara joutua itse syytteeseen perättömästä ilmiannosta. Vasta pitkän pohdinnan jälkeen älysin terveellä maalaisjärjellä, että ei missään voida verotarkastajille antaa niin laajoja valtuuksia, että he saisivat virkatehtävissään kirjoittaa perättömiä ja valehdella. Tarkistutin vielä oman todistusaineistoni pitävyyden juristilla. Rovaniemeläinen verotusasiantuntija Liisä Mariapori on kirjoittanut samanlaisista aiheista jopa kirjan "Verottaja tappolinjalla".

Kyllä itseään oikeusvaltiona pitävässä maassa pitää viranomaisilla olla enemmän oikeusvaltioon sopivia harmaan talouden vastaisen taistelun keinoja kuin nimettömät ilmiantopuhelimet.      . 

Pikkupoika minussa heräsi!

Kävin sunnuntaina Matinkylässä Iso Omena ostoskeskuksessa. Asuin useita vuosia aivan sen naapurissa heti sen valmistuttua ja totuin sen palveluihin.

Iso Omena on pääkaupunkiseudun ostosparatiiseista ehkä eniten minun mieleen. Se ei ole liian iso eikä toisaalta liian pienikään. Siellä on lähes kaikki tarpeellinen. Suurin puute on varmaan saksalaisen Lidlin puuttuminen. Minusta on tullut heidän kanta-asiakkaansa.

Lähin ostosparatiisi (kutsun tällä tavoin ihan leikilläni kun en oikein kehtaa sanoa ostoshelvetiksi!) on minulle nykyään Leppävaaran Sello. Käyn siellä Isoa Omenaa useammin kun se on kuitenkin lähin lajissaan.

Mutta Isossa Omenassa oli ruotsinmaalaien Teknikmagasinet. Aikoinaan myös usein yksi "miesten tiimariksi" nimitetyistä kaupoista.

Ostin sieltä itselleni lelun - radio-ohjattavan pikkuauton. Hintaan 9,99€!

Tosi kiva ja halpa lelu. Viilletän sillä olohuoneen ja keittion väliä ja saan jotain kummallisia viboja. Kai sitä on terve jos jaksaa vielä innostua tuollaisesta leikkimisestä.

Eipä ole Sellossa tuota Teknikmagasinet myymälää vielä toistaiseksi. Siellä pitää tyytyä toiseen ruotsalaiseen miesten aarreaittaan Clas Ohlsoniin. Siellä on vähemmän tuollaisia rihkamavempaimia. Mutta ainakin minulle se on ihan yhtä koukuttava. Jos on vähän rahaa yritän kokonaan väistää vierailun tuollaisissa houkutuksissa.

     

Osa-aikaeläkkeen suosio laskenut?

Muutama päivä sitten julkistettiin tuoreita tietoja työeläkkeistä ja eläkkeelle siirtymisistä.

Minua huvitti suuresti kun uutisoinnissa kerrotiin miten ihmiset eivät enää halua työkyvyttömyyseläkkeelle. Ja siirtyvät sitten eläkkeelle entistä myöhemmin.

Samalla tavoin hehkutettiin, että myös osa-aikaeläkkeen suosio on laskenut huomattavasti.

Molempiin katsottiin syynä myös olevan, että ihmiset haluavat olla tukemassa yhteiskuntaa eivätkä siksi hakeudu eläkkeelle.

Tämä on ihan naurettavaa hurskastelua. Työkyvyttömyyseläkkeen ehdot ovat todella heikot. Niitähän on vuosien varrella leikattu enemmän kuin täysinpalvelleiden vanhuuseläkkeitä. Kyllä työkyvytön on edelleen työkyvytön. Kun ei kykene tai ei saa työtä sinnitellään työttmyyskorvauksilla ja toimeentulotuilla. Ja koristetaan eläketilastoja ja säästetään työeläkeyhtiöiden rahoja.

Osa-aikaeläkkeeelle siirtymisestä on tehty hankalaa ja sen saantia on jatkuvasti kiristetty. Kun minä ehdin olla kymmenisen vuotta osa-aikaeläkkeellä ennen siirtymistäni vanhuuseläkkeelle 65½ vuotiaana niin nykyisin ehtii kai olla osa-aikaeläkkeellä vain muutaman vuoden ennen vanhuuseläkettä.

Lisäksi kaikenlaiset gurut ovat kitkeriä, että osa-aikaeläkkeelle siirtyivät minunkin aikaan hyvätuloiset ja sitten ryhtyivät pidentyneinä vapaa-aikoinaan vaikkapa golffaamaan kun olivat ihan terveitä. Minä aina ihmettelinkin tuota kateutta, sillä osa-aikaeläkkeen tarkoituskin oli, että sen saa terveenä. Se oli vain eräänlaista pidemmän työssäolon mahdolliseksi tekevää leppoistamista. Minäkin maksoin osa-aikaeläkkeellä ollessani enemmän eläkemaksuja kuin mitä sain osa-aikaeläkettä. Ja ainakin minä koin, että se oli yksi syy miksi jaksoin täyteen vanhuuseläkeikään asti työelämässä.

Mutta tämä työeläkkeistä tiedottaminen maistuu todella mielestäni nykyään enemmän sumuttamiselta kuin aidolta tiedottamiselta. Keksitään näennäisselityksiä ja suorastaan valehdellaan. Koko eläkekatosta keskustelu on menty Eläketurvakeskuksen arvovallalla mitätöimään. Eläkealan asiantuntija, vakuutusmatemaattikko, tohtori Olli Pusa on ihmetellyt minkälaista roskaa meille syötetään perusteluna ettei työeläkkeille voitaisi asettaa eläkekattoa tai että se olisi koko järjestelmälle jotenkin kallis ja epäedullinen.

Hopealusikat käyttöön - nyt!

Lapsuudenkodissani meitä oli kaksi lasta. Vanhempi siskoni ja minä. Siskoni oli minua kahdeksan vuotta vanhempi ja muutti omilleen noin kahdeksan vuotta ennen minua.

Entisajan tapaan meilläkin oli vanhoja pöytähopeita, joita säilytettiin jossain kaapin perukoilla tai näytteillä lasivitriinissä  Ruoka- ja kahvipöytä katettiin eräänlaisilla arkiastioilla, jotka usein olivat vielä eri paria.

Olin ollut jo vuosia naimisissa ja asuin perheineni jossain vaiheessa kaukana pääkaupunkiseudusta (alussa 300 km ja myöhemmin 400 km päässä) ja vierailut vanhempien luona olivat harvinaisempia kuin silloin kun asuimme samalla seutukunnalla.

Minulla oli aina välillä työmatkoja Helsinkiin. Useimmiten aamulla aikaisin matkaan. Kolmesataa kilometriä sujui melko vikkelään ja olin usein jo ennen kello kymmentä Helsingissä ja työtehtävissä. Iltaa venytettiin jos työt vaativat koska tavoitteena oli päästä takaisin kotiin vielä samana iltana. Ja maanteilläkin oli iltasella rauhallisempaa ajella.

Minulla oli käydessäni työasioissa Helsingissä töiden lisäksi kaksi paikkaa joissa kävin. Akateemisessa kirjakaupassa kävin täydentämässän ajankohtaista vieraskielistaä ammattikirjallisuutta, sitä kun ei löytynyt kunnan kirjastosta ja kirjakaupasta ajoin vanhempieni luokse, missä äiti oli useimmiten valmistanut ruokaa minullekin illalliseksi. Ja kun olen yleensä aika iltavirkku oli pyrkimyksenä vain, että olen kotona maakunnassa viimeistään puolen yön aikaan. Varsinkin jos seuraava päivä oli vielä työpäivä, Lisäksi olin kantapään kautta oppinut, että jos en ole puoleen yöhän mennessä kotona alan puolen yön jälkeen olla jo aika väsynyt ajamiseen etenkin kun olin usein lähtenyt jo aamukuudelta. Yhden kerran jäinkin kotimatkalla nukkumaan autoon ainakin hetkeksi vain noin 60 km ennen kotia kun olin niin väsynyt, että oli peräti vaara rattiin nukahtamisesta.

Erään kerran kun olin tulossa vanhempieni luo illalla syömään ennen lähtöä kiinnitin huomiota lasivitriinissä oleviin pöytähopeisiin ja juhlavaan kahvikalustoon, joita en käytännössä nähnyt koskaan käytettävän. Taisi viimeksi olla käytössä isoäidin hautajaisten jälkeen mistä oli aikaa lähes kymmenen vuotta,.

Minä esitin ruoan jälkeen kahvipöydässä vanhemmilleni tyhmän kysymyksen: "Milloin noita vitriinissä esillä olevia astioita ja hopeita on oikein tarkoitus käyttää?" Äitini vastaus oli selvä: "Kun on juhlavieraita!"

Minäpä siihen sitten väänsinkin naama virneessä, että eikös se ole todellista juhlaa kun oma kultapoika on käymässä. Siitäpä innostui isänikin järkeilemään, että mihin me oikein noita säästelemme?

Sen jälkeen vanhempani ottivat käyttöön ei vain minua varten mutta ihan omaksi ilokseen nuo juhlakalut. Äiti olisi ehkä vieläkin jatkanut vanhaa arkiastiat juhla-astiat jaottelua. Mutta isäni piti sen verran paljon tyylistä ja kauniista esineistä että juhlakalut tulivat heillä myös arkikäyttöön eikä vain silloin kun minä olin joko yksin tai perheineni käymässä.  Ylimääräisenä bonuksena ei enää hopeitakaan tarvinnut erikseen säännöllisesti kiilottaa kun ne säilyivät jatkuvassa käytössä tummentumatta.
   .  

Pysyykö verottaja kohtuudessa luontoisetuarvoja määritellessään?

Palkansaajille ollaan joka puolelta suostuttelemassa maltillisiin palkkaratkaisuihin vuodelle 2015. Työnantajapuolella väläytellään jatkuvasti nollalinjan lisäksi palkkojen alennuksia. Julkisen vallan edustajat sentään puhuvat vain maltillisista ratkaisuista.

Mutta mitä valtio tekee itse? Soveltaako se itse ollenkaan malttia?

Kiinnitin huomiota verottajan verotuspäätöksiin koskien asuntoedun luontoisetuarvojen laskentaa ja verotusta.

Kun palkkojen korotukset ovat viimeksi työehtosopimuksissa olleet 0,4% luokkaa järkytyin kun katsoin miten 50 m2 asunnon luontoisetuarvolle on käynyt pääkaupunkiseudulla.

Hurjin korotus oli vuoden 2014 luontoisetuarvo 50 m2 asunnosta 578€/kk niin sitä on korotettu muuallakin kuin vain Helsingin kalleimmilla alueilla yli 21% eli uusi luontoisetuarvo olisi 702€/kk.

Kyllä tällaisesta huippukorotuksesta on kohtuus  kaukana. Ihan haiskahtaa kuin korotusta olisivat olleet samat tahot suunnittelemassa kuin Fortumin hallituksen palkkioiden korotuksia.

Yhteiskuntamoraali on rapautumassa. Viimeiset isojen pörssiyhtiöiden tulosjulkistukset kertovat ennätysosingoista. Hallituspalkkioita ollaan korottamassa useilla kymmenillä prosenteilla. ja selityksenä että saadaan näin kansainvälisesti kilpailukykyisiä hallitusammatilaisia, etteivät he lähtisi ulkomaille. Kuka hullu ulkomainen tai kansainvälinen pörssiyhtiö palkkaisi jotain suomalaisia ja itseään hallitusammattilaisiksi kutsuvia. Kyse on vain suppean pikkupiirin sulle-mulle hyväveli ja hyväsisarkerhosta. Kuka noita minnekään huolisi ellei kaveri huolehdi. Ja sitten tietenkin sinä huolehdit sinua ehdottaneesta kaverista jollain hyvällä hallituspaikalla.

Olen jo pidempään yrittänyt selittää sisäistå devalvaatiota ehdottaville kokoomuslaisille tutuilleni, ettei sellainen onnistu kun niihin talkoisiin pantaisiin väkisin vain kaikkein huono-osaisimmat, joilla nyt vielä töitä olisi. Eläkeläisiltä, työttömiltä yms leikataan jo muutenkin. Ei niihin talkoisiin hyväosaisia saada muuta kuin väkisin.

Lisäksi olen myös muutaman kerran ehdottanut että kun palkkojan ja eläkkeiden leikkauksia tehdään indeksejäkin rukkaamalla niin pitäisi rukata kaikki muutkin indeksisidonnnaisuudet kohtuullisiksi. Käsittääkseni meillä on siihen olemassa hätätilanteisiin laadittuja lakeja. Onko ne vielä EU-jäsenyyden aikana ylipäänsä voimassa ei ole tiedossani. .

Charlie Hebdon lehden pilapiirroksista

En kuulu mihinkään kirkkoon enkä koe olevani edes kovin uskovainen. Mutta pidän Charlie Hebdo lehden pilakuvia muslimien pyhistä asioista mauttomina.

Tämä on hyvän käytöksen ja tyylin kysymys.

Mutta en minä tuollaisten ilkeän satiiristen pilakuvien julkaisemista halua kieltää. Olemme länsimaissa tottuneet sananvapauteen ja sen vapauden on nyt sovittava kaikille ihmisille uskonnosta riippumata, jotka ovat halunneet muuttaa meidän yhteiskuntiimme tai hakeneet turvapaikkaa. Jos ei sovi niin muuttakoon pois. Mutta meillä ei länsimaissa ole tapana murhata niitä ihmisiä, jotka eivät käyttäydy heidän tapojensa mukaan.

Jos pilakuvat ovat jollain tavoin herjaavia, solvaavia tai muuten loukkaavia niin me elämme länneessä periaatteessa oikeusvaltioissa, jossa ristiriidat voidaan äärimmäisissä tapauksissa ratkaista tuomioistuimissa. Eikä sielläkään ampumalla aseilla. Vaan lakeja tulkiten ja noudattaen.

Jos käytäntö ei sovi maahan muuttaneelle meidän vieraanvaraisuuttamme nauttivalle vieraalle niin muuttakoon pois - enkä tässä tarkoita paratiisia vaan jotain islamilaista maata missä kaikki on vieraamme mielestä oikein päin.  Islamin lähes 1500 vuotta vanhaa sharia-lakia ei voida soveltaa nykyaikaisissa kristinuskoon perustuvissa länsimaissa, koska se on täysin ristiriidassa läntisen maailman normien, tapojen ja lainsäädännön kanssa. Ja meillä lakeja tulkitsevat ja käyttävät maallisen lainopillisen koulutuksen saaneet ihmiset - eivät uskonnolliset johtajat.

Näen tilanteen kuitenkin ongelmallisena. Muslimien uskonnollisten johtajien pitäisi lännessä kyetä kouluttamaan ja kasvattamaan uskoviaan näihin länsimaisiin käytäntöihin. Ei voi toimia niin, että omien uskonnollisten yhdyskuntien sisällä saarnataan muuta länsimaiselle käytännölle vastakkaista. Ja todella kavalaa on sellainen käytäntö, että oman yhteisön sisällä saarnataan toista kuin mitä kerrotaan ulos  julkisuudessa. Valitettavasti tällaisesta käytännöstä kuulee liian usein. Etenkin kun useat toimittajat eri maissa ovat järjestäneet imaameille tuollaisissa asioissa suoranaisia ansoja paljastaakseen epärehellisen kaksinaismoraalin.

En puutu tässä väitteisiin, että islamin moraalioppien mukaan saisi vääräuskoisille ja uskottomille jopa valehdella jos on puolustettava omaa oikeaoppista uskoaan.

Luulisi vihdoinkin, että lännessa aletaan jo hiukan ymmärtää tätä asein länsimaista yhteiskuntajärjestystä vastaan käytettävää väkivaltaa. Näyttää enemminkin että Leninin aikoinaan hyödyttömiksi idiooteiksi nimittämät myötäilijät vain lisääntyvät. Sattuipa eräs kaverini laittamaan tänään linkin erään tunnetun, nyt jo edesmenneen suomalaisen kulttuurimiehen eli Yleisradion entisen toimittajan Erkki Toivasen kirjoitukseen "Hyödylkiset idioottit islamismin asialla".

Uskontojen ja politiikan vertailua

Aloin tuossa ihan vakavasti miettiä, että miksi poliittisia suuntauksia saa ihan vapaasti dissata, Esimerkkeinä natsit, fasistit ja miksei nyt jopa Ruotsissa Ruotsidemokraatit, jotka on eristetty niin täysin syrjään että voisi melkein ajatella että heillä on ebola tai joku muu helposti leviävä kuolemaan johtava tauti.

Mutta uskonnoissa on kaikkien kukkien annettava kukkia. Vaikka alkaa vähitellen islamista tulla miten huolestuttavia tahansa piirteitä esille sekä käytännössä, mutta myös heidän pyhissä kirjoituksissaan ja papistonsa ohjeistuksessa niin meidän on jätettävä se uskontona täysin rauhaan.

Selityksenä on usein, etteivät kaikki muslimit ole syyllistyneet murha- ja itsemurhaiskuihin vaan ainoastaan jotkut häiriintyneet.  Eikö siksi suurta enemmistöä saa syyllistää vaan heillä pitää olla oikeus harjoittaa uskontoaan. En viitsinyt tuohon enää kirjoittaa perättömästi rauhanomaista ja suvaitsevaista uskontoaan.

Hei, siis natsit voidaan kieltää tyystiin kun siellä on ollut niitä hulluja jotka ryhtyivät teollisesti hävittämään vihaamaiaan ihmisiä polttamalla.

Mitenkäs islamistit? Sielläkin jotkut hullut ryhtyvät harjoittamaan toisten ihmisten massateurastuksia. Niin heidän taustallaan olevaa uskontoa ei saa mennä tuomitsemaan vaikka sielläkin avoimesti hyväksytään juutalaisviha, pedofilia yms. Omituista.

Ettei synny väärää mielikuvaa. En minä halua natsismia alkaa hyväksymään. Mutta en minä enää halua että islamistit riehuvat länsimaissa kuin hullut murhaamassa ihmisia ja tekemässä tihutöitään uskontonsa nimissä. Ja meidän pitäisi vuosikaupalla hyväksyä, että nämä ovat vain häiriintyneiden yksilöiden tekosia eikä taustalla olealla aatteella ole mitään tekemista asian kanssa. Uskokoon ken haluaa olla noin sinisilmäinen...     

Hyvää Uutta Vuotta ja vähän muutakin!

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille ja ystävilleni.

Kova urakka on edessäni. Eli laihdutus takaisin terveellisempiin mittoihin. Menin laistamaan loistavaksi osoittautunutta ruokavaliotani vältä.viisi-valkoista. Kun noudatin sitä tiukasti aika pitkään onnistuin laihduttamaan ja oloni oli todella kaikin puolin hyvä.

Alkoi vain "hiukan" tehdä mieli mm hyvää aitoa ruisleipää, myös Oululaisen hapankorppuja  ja pastaa. Joskus jopa kaloripommia, jota valmistajat joskus jäätelöksi nimittävät. Sehän on pelkkä lisäaineiden kimara. Jopa ns premium-jäätelötkin. Omatekoinen hyvin maustettu lihamakaronilaatikkokin on ollut suurta herkkuani.

Nyt se loppuu. Laihaa lihaa, lähinnä kanaa ja kalaa, paljon vihanneksia tuoreina ja höyrytettyinä. Ja jos tekee mieli imeliä niin hedelmiä. Ja sitten tietenkin kohtuullisen kokoiset annokset eikä santsauksia. Aikoinaan. kun minulla ei ollut ongelmia keskivartalolihavuuden kanssa, minuun teki suuren vaikutuksen loistava filosofinen puhuja ja ajattelija Yrjö Kallinen. Erikoinen mies, pasifisti, joka toimi puolustusministerinä Suomessa 1946 ... 48. Hän kertoi syömisestään, että pitää syödä vain sen verran, että nälkä väistyy. Ei niin paljon, että tulisi kylläisyyden tunne. Siihenhän me usein päädymme nykyisenä nautiskeluun painottavana aikana. Monet ravinola-annoksetkin ovat niin isoja, että puolikaskin riittäisi kun tarkkaan ajattelee. Mutta sitten me hyvin lapsuudessa kasvatettuina syömme kuitenkin lautasen tyhjäksi.

Se varsinainen asia oli kuitenkin, että sain alkuviikosta lahjan. Eräs vasemmistoliittolainen, hyvä kaveri, ex-työkaveri oli tilannut minulle 3 kk halvalla 10€ lahjatilauksena  Kansan Uutisten Viikkolehden.

En ole koskaan ollut Kansan Uutisten tilaaja. Olin sitä joskus lukenut kirjastossa jo 1960-luvulla, mutta en pitänyt sen Neuvostoliittoa hymistelevästä linjasta  Olin itse matkustellut Neuvostoliitossa vuodesta 1958 alkaen ja havainnut, että ei kysymys mistään työväen paratiisista ollut mitä taas Kansan Uutisetkin yritti jotenkin propagoida. Joskus 1970-luvulla ostin ihan kuriositeettina Tiedonantaja-lehteä kun yritin ymmärtää miksi jotkut vanhat tuttavat ja fiksuina pitämäni sivistyneet koulukaverit hurahtivat noihin ns taistolaisiin. He ihmetyttivät minua yhtä paljon kuin uskovaiksi heränneet tuttuni. Mutta jonkinlaisesta uskostahan siinä oli kysymys.

No nyt avasin Kansan Uutisten Viikkolehden uteliaan ennakkoluulottomana olihan Vasemmistoiitto päässyt aiemmasta Moskova holhouksesta ainakin siltä on näyttänyt. Kyllä siellä oli mielenkiintoista sisältöä. Selvästi sellaisia aiheita, joiden pitäisi kiinnostaa esimerkiksi pienituloisia eläkeläisiä. Olen minä seurannut joitakin vasemmistoliittolaisia poliitikkoja sekä myönteisesti mutta myös paheksuen. Ei minusta taida olla tuon kaltaisen joukkoliikkeen kannattajaksi.

Mutta minua on aina kiinnostanut oikeudenmukaisuus sekä pienissä ympyröissä, mutta myös ihan koko yhteiskunnan tasolla. Vaikka olen työssäoloaikana ollut melko hyvätuloinen olen uskonut pohjoismaiseen hyvinvontimalliin ja taloustieteitä opiskellessani ymmärsin siihen liittyvän jonkinlaisen markkinatalouteen perustuvan sekatalousmallin. Ja laitettakoon tähän vielä sekin, että vaikka olen suhtautunut Neuvostoliittoon aikoinaan hyvinkin kriittisesti olen aina, ehkä osin etnisen taustani huomioon ottaen, kannattanut lämpimiä naapuruussuhteita. Eli olen Paasikivi-Kekkosen ajan lapsia siinäkin suhteessa ja vierastan tätä nykymenoa, jossa russofobia näyttää nostavan päätään.

Tulee aina noita sivukiemura-jorinoita.

Kun nyt uuden vuoden päivänä heräsin aamulla muistan nähneeni unen, jossa minulle tämä Kansan Uutisten Viikkolehden lahjoittanut kaverini oli lähettänyt sähköpostin, jossa oli kolme Excel-taulukkoon laitettua laskukaavaa. Niissä kaavoissa oli oikeudenmukaisuuden laskentamallit. Minulle vanhana matemaatikkona tietenkin hyvin mieleiset. Mieleenkiintoisinta olisi herätessäni ollut tuo laskentamalli, missä olisi ollut kaava, jonka mukaan olisi pitänyt laskea oikeudenmukaiset indeksikorotukset eläkkeisiin.

Kyllä minua nauratti aihe. Olin nimittäin tuossa Kansan Uutisten Viikkolehdessä lukenut eri puolueiden valikoitujen poliitikkojen vastaukset kysymykseen olisiko eläkkeiden indeksien leikkaukset mahdollista perua. Ihan fiksuna pitämäni vasemmistoliittolainen Erkki Virtanen puhui hänkin asian vierestä. Ainoa kysymyksen oikeasti ymmärtänyt ja käsitellyt oli perussuomalaisten edustaja. Korjaisiko hän epäkohdan jos olisi valtaa ei ole ollenkaan varmaa, että en minä mitenkään oikeasti perussuomalaisiin luottaisi. Täysverisiä poliitikkoja sielläkin koko joukko on.

Mutta tuo edellisen illan ohjelman heijastuminen seuraavan yön uneen oli minusta aika jännä. Ei se vanha oikeudenmukaisuutta hakeva puunhalaaja (nuorimman tyttäreni antama nimitys) minusta mihinkään ole lähtenyt.    

Hyvää Joulua ja sinappihifistelyä

Hyvää ja rauhallista Joulua kaikille lukijoilleni!

Ruokafriikeille lukijoille pitää kertoa hifistelysuunnitelmistani itse tehdyn sinapin suhteen. Suurimpana syynä, että en halua sinappiini suomalaisten sinappien sokeria enkä pidä ranskalaisesta Dijon sinapista, jossa ei ole sokeria. Ensinnä vasta joitakin päiviä sitten älysin, että sinappia tehdään maailmassa hyvin monesta eri lajikkeesta. Olen tähän asti kuvitellut, että kaikki sinapit tehdään jostain Colman'sin tai sen kilpailijan samankaltaisesta sinappijauheesta ja vahvuus saadaan lisukkeista tai jostain prosessin erityisestä vaiheesta. Toiseksi opin valmistuksesta kikan, jota ei oikein missään sinappireseptissä ole kerrottu. Nimittäin sinapista tulee väkevämpää jos se tehdään kylmään veteen. Venäläinen sinappi jopa käytetään kolme kertaa aina uudessa puhtaassa kylmässä vedessä. Arvelenkin, että eestiläisen Pöltsämaa kange sinep väkevyys johtuu siinä käytetystä sareptansinapista ja valmistusmenetelmästä, kun tuoteselosteessa ei ole kerrottu mistään terästysaineesta. Mutta tutkimusmatka jatkuu. 

Eläkkeelle siirrytttyäni jo yli 4 vuotta sitten olen käyttänyt vapaa-aikaani kaikenlaisenn keittotaidon parantamiseen kas kun se työssäoloaikana ei kovin ihmeellinen ollut jos nyt on nytkään. Mutta kiva kokeilla kaikenlaista.. 

Muslimiäiti kunniaväkivallan kohteena

Aika järkyttävä tanskalainen näytelmä (niin oliko fiktiota?) tuli sunnuntainaYle Teema kanavalta. Ohjelman nimi oli "Kunntele", ja siinä täysin hunnutettu musliminainen tuli ehkä arviolta 12-13 vuotiaan poikansa kanssa hakemaan apua kun pelkäsi miehensä väkivaltaa eli pahoinpitelyä ellei peräti kunniamurhaa.

Poliisi oli palkannut paikalle naisen äidinkieltä ymmärtävän naispuolisen uskonsisaren tulkiksi.

Sen verran taisi nainen kuitenkin ymmärtää tanskaa, että älysi ettei tulkki kääntänyt kaikkea hänen kertomaansa poliisille vaan sensuroi härskisti mitä oli "soveliasta hyväksyä tulkattavaksi".

Kun nainen kiihtyi tästä, ettei edes poliisin puoleen kääntyminen voi häntä auttaa häntä uhattiin jo väkisin poistamisella poliisilaitokselta. Ja yritti tukeutua alaikäiseen poikaansa. Näköjään tuossakin oli poika oikeutettu "miehenä" toimimaan äitinsä holhoojana fundamentalisti islamin tapaan. Hän oli kännykällä soittanut isää hakemaan heidät poliisilaitokselta ja nainen oli kauhusta jäykkänä kun huomasi, ettei hän saa mistään apua. Ei edes tanskalaiselta poliisilta poliisilaitoksella.

Katsokaa ihmeessä tuo lyhyehkö ohjelma sillä se säilyy vain enää 12 pv tuolla Yle Areenassa katsottavana.

Ja Hyvää Joulua vaikka sillekin on joissain television joulunajan ohjelmia kertovassa esittelyssä käytetty jo uuskieleen vivahtavaa uskontoneutraalia "juhlanaika" ilmaisua. No en minä kirkkoon kuulu, mutta naurattaa tuollainen hysteria kuitenkin melko luterilais-kristillisessä maassamme.  

Uuskieli leviää

Uuskieli leviää näköjään. Sekulaari, islam-myönteiseksi säädetty yhteiskunta on nyt näköjään ottanut joulunaika käsitteen sijaan käyttöön maallisemman "juhlanaika". Näin ensimmäisen kerran ilmaisun käytössä televisiossa, kun mainostettiin ohjelmaan joulunaikana tulevia elokuvia.

Kun panin Googlen hakuikkunaan sanat "juhlanajan elokuvia" se tarjosi valmista vaihtoehtoa "Näytetään tulokset haulla joulunajan elokuvia .

Katselin muutakin niin havaitsin, että onneksi sentään kunniakasta perinteistä nimitystäkin joulunaika sentään vielä käytetään.

Presidentti Putinin eilinen tiedotustilaisuus

Oli kätevä kun pystyin älypuhelimella katselemaan netistä Ilta-Sanomien television välittämänä presidentti Putinin 3 tuntia kestäneen tiedotustilaisuuden. Vanhalla älypuhelimella se ei onnistunut, mutta muutana kuukausi sitten hankkimani uusi on tehokas ja siinä on melko iso kuvaruutu.

Venäjänkielen taitoni on lapsuudesta pitkälti yli 50 vuoden takaa. Jonkin aikaa yritin sitä aikoinaan opiskellakin mutta kielioppi oli niin vaikeaa, että ei se oikein jaksanut kiinnostaa. Lapsuuden kodissani meillä oli puhekielenä pääasiassa suomi, kun äitini oli suomenkielinen eikä koskaan oppinut lausumaan venäjää isääni tyydyttävällä tavalla. Minä taisin lopettaa isän kanssa venäjän puhumisen joskus ennen muroisikää kun silloin 1950-luvulla sain ihan tarpeekseni ryssäksi haukkumisesta.

Mutta venäjän taito on jäänyt jotenkin muistilokeroihin passiiviseksi. Ymmärrän paljon enemmän puhuttua kuin osaan puhua. Sanojen mieleen palauttaminen ja lauseiden muodostaminen on kömpelöä ja vaikka osasin  jokus lukea ja kirjoittaa nekin ovat vain auttavia osaamistasoltani. Hiukan harmittaa mutta en tiedä jaksanko tässä vielä opetella lisää.

No itse otsikon asiaan. Kuuntelin presidentti Putinin puheita ja vastauksia median kysymyksiin. Ilta-Sanomien toimitus seurasi tekstikommentein tilaisuutta reaaliajassa. Aina joskus tarkistin sieltä olinko ymmärtänyt oikein asian. Aika hyvin pysyin kärryillä.

En ole presidentti Putinin ihailija. Härski kaveri, mutta niin taitaa monen muunkin suurvaltana itseään pitävän johtaja olla. Mutta taitavasti hän yritti puolustaa omaa linjaansa niillä omilla argumenteillaan, joita hän taitavasti jatkuvasti toistaa. Syyllisethän ovat aina muualla, tietenkin. Taitava ja älykös mutta tosi härski on mielipiteeni. Ihan turha yrittää demonisoida häntä jotenkin idiootiksi tai imbesilliksi.

Hiukan tuntui Putin väsähtäneeltä. Vaikka oli ärhäkkä ja taitava väistelemään hankalia kysymyksiä ja piti kiinni tiukasti argumenteistaan jäi minulle näin jälkikäteen miettiessäni mielikuva, että saattaa jo hiljaa mielessään miettiä tulikohan tehtyä virheitä.

Mutta sitten aloin miettiä, että ei kai jumankaude länsimaiden johtajat usko, että hän kävelisi maailmanfoorumeilla muiden suurvaltojen eteen ja pyytäisi armoa tekemilleen virheille. Ei helvetti, sellaiseen en usko, mutta kun taas katselin pääministeri Stubbin terveisiä EU:n pääministerikokouksesta aloin todella miettiä, että sellaistako nuo lännen johtajat uskovat. Onkohan niillä länsijohtajilla realiteetit ihan kohdallaan?

Muistan aina kun presxdientti Nixon oli presidenttinä hän käytti ilmaisua "kunniakas rauha" (englanniksi honorable peace) ja tarkoitti sillä, että viholliselle pitää pystyä tarjoamaan kunniakas perääntymistie ilman että vihollisen tarvitsee siinä menettää kasvojaan. Mutta Nixon olikin taitava juoniittelija ja kokenus poliitikko konkari. Tosin ei niin hyvä, että olisi onnnistunut itse säilyttämään oman kunniansa.

Pahalta tuntuu todella nuo yritykset ajaa Putin nurkkaan antautumaan ilman kunniallista perääntymistietä.

No nämä ovat tällaisen tavallisen kaduntallaajan näkemyksiä. Kun tiedän minkälaiset levottomat olot Venäjälle jäi Gorbatshovin ja Jeltsinin jälkeen ja miten Putin on onnistunut palauttamaan kurin ja järjestyksen maahan ilman palaamista takaisin kommunismiin on pakko ymmärtää hänen saamansa kansansuosion Venäjällä. Totttakai hänellä on vastustajia, sillä ei hän mikään kansalaisyhteiskuntaa ajava sosiaalidemokraatti ole vaan härskisti voimaa ja valtaa käyttävä voimakas valtionpäämies. Liian usein diktaattorimaisin elkein.