Eutanasia-mietelmiä mökiltä

Olin ulkomailla asuvan vanhimman tyttäreni (40 v) kanssa kesämökillä lähes viikon ja keskustelimme kaikenlaista. Kyllä siinä hyvin unohtuivat työasiat ja muutkin murheet.

Kerroin tässä blogissa aikaisemmin lankoni hautajaisista
ja langon saamasta huonosta sairaalahoidosta

Jotkut tutut, osa lapsistanikin, ovat lukeneet huolestumiseni huvittuneina ja ovat arvelleet minun vain kuvittelevan. Heidän luottamuksensa suomalaiseen terveydenhuoltoon on ollut vankkumaton.

Mutta nyt Nokian tapaus puhutti. Kun lehdet alkavat kirjoittaa alkaa tavallinen suomalainenkin herätä. Mistä ”laatulehdet” eivät kirjoita sitä ei ole. Hymy, Alibi, 7 päivää, Oho ja mitä niitä on saavat kirjoittaa mitä tahansa niin sehän ei tavallista suomalaista hetkauta. Sosiaalipornoa tai skandaaleja ne vaan ovat.

Tyttäreni ensimmäinen akateeminen loppututkinto oli moraalifilosofiasta, saattaa olla että geeneilläkin on ollut osuutensa ;) Hän on kääntynyt ortodoksiseen uskoon ja on naimisissa juutalaisen kanssa. Minun arvio on, että molemmat ovat jonkin sortin älykköjä. Mies on jo väitellyt kauppatieteen tohtori ja samaiseen tavoitteeseen on tyttärenikin pyrkimässä.

Hänen Amerikan juutalaisen libertaari-miehensä vakaa hoitotahto on, että hänen henkensä eteen on lääkärien tehtävä kaikki mahdollinen. Perusteena on hyvin pitkälle juutalaisten kokema joukkotuho, jonka seurauksena elämän kunnioitus on noussut arvoon mittaamattomaan.

En itse ollut koskaan havainnut tai oivaltanut erästä seikkaa vaikka paljon seuraan eri maiden virtauksia mm eutanasia-asiassa (jota vastustan jyrkästi!). Voimakkainta ”arvottoman elämän” jonkinlaista nopeutettua lopettamista tunnutaan kannattavan voimakkaasti protestanttisissa yhteiskunnissa, katolisissa maissa eutanasian yms kannatus on tyttäreni ja hänen miehensä mukaan harvinaista.

Toinen hämmästyttävä ja omakohtainen havainto Suomesta on, että yllättävän paljon noita mielipiteitä tuntuu löytyvän vanhusten ja sairaanhoidon ammattilaisissa. Nyt kun olen alkanut tarkkailla niin paljon enemmän kuin olin osannut kuvitellakaan.

Tänään keskustelin vielä samasta asiasta erään hengenmiehen kanssa. Hän totesi ettei ongelmia ollut muutamia kymmeniä vuosia sitten kun ei ollut kaikenlaisia ihmekoneita ja –lääkkeitä. Ihmiset vain kuolivat. Nyt on toinen toistaan kalliimpia koneita, joilla ihmisten elämää voidaan pitkittää suurilla kustannuksilla. Nyt on mukaan tullut jo liberaali, talouteen tukeutuva bisnes-ajattelu. Hänkin myönsi, että nykyaikaisen liberaalit uskontosuunnat ovat muuttuneet noissakin suhteissa vapaamielisiksi ja mukauttavat jo oppejaan nykyaikaiseen bisnes-ajatteluun..

Olen aikaisemmin kirjoittanut Kalle Könkkölästä kirjoitus saattoi silloin vaikuttaa kärkkäältäkin, mutta kerron tässä ihailevani Kalle Könkkölää. Hän on osannut hyödyntää meidän yhteiskuntamme vammaistuet ja on sillä tehnyt varmaan mahtavan työn vammaisjärjestöissä muiden vammaisten hyväksi.

Niiden samojen sanojen perusteella, mitä Kuopiossa lääkäri viime kesänä vaimolleni hänen veljestään eli lankomiehestäni esitti olisi Könkkölänkin elämä ajat sitten pitänyt jollain nopeutetulla hoitamattomuudella saada loppumaan ”arvottomana”.

Eräs ison sairaalan ylilääkärituttavani kertoikin, että ongelma ei olekaan sairaan liittäminen elämää ylläpitäviin letkuihin vaan sitten myöhemmin se tilanne, että kuka tekee päätöksen letkujen irrottamisesta. Sekin näkökohta pani minut miettimään.
Arkkiatri Pelkonen on ollut aktiivinen keskustelija näissä asioissa lääketieteen eettisissä kysymyksissä, mutta hänen viimeisimmät puheenvuoronsa vain poikkeuksellisista yksittäistapauksista (Nokian tapaukset) ovat ainakin minusta olleet hiukan liikaa puolustelevia. Liekö sitten niin, että oman ammattikunnan kunniaa on puolustettava vähän enemmän kuin olisi tasapuolista. En nimittäin usko, että arkkiatrin asemassa oleva lääkäri olisi noin tietämätön esimerkiksi sairaaloissa vallitsevista nykykäytänteistä ja –asenteista.

Itse kuvittelin joskus nuorempana olevani suhteellisen vapaamielinen mutta huomaan muuttuneeni vanhemmiten konservatiiviseksi fundamentalistiksi. Mitä ne sanoivatkaan Kari Suomalainen ja Winston Churchill ihmisen kehityksestä iän myötä. Nuorena radikaali ja vanhana konservatiivi. Jatketaan keskustelua.