Langon hautajaiset

Kirjoitin aikaisemmin täällä blogissa lankoni siivottoman huonosta sairaalahoidosta.

Hoito onnistui. Vihdoinkin lankoni kuoli.

En ole lääketieteen asiantuntija mutta tervettä ns maalaisjärkeä väittäisin kohtuullisesti omaavani. En siten pysty kiistelemään terveydenhuollon henkilöstön kanssa minkälaiseen kuntoon lankoni olisi hyvällä hoidolla saatu.

Mutta sen osaan maalaisjärjelläni arvioidan, että hoidon taso julkisessa terveydenhuollossa näyttää olevan kovin selektiivistä. "Arvokkaita" ihmisiä hoidetaan hyvin, mutta "arvottomat" näytetään jätettävän vain minimaaliselle "perushoidolle", niin sitä olen kuullut kutsuttavan. Hän ei siis kuulunut ns tehostetun hoidon piiriin.

Kerroin havainnoistani sisareni tyttärelle, joka työskentelee Ruotsissa vanhusten hoidon piirissä. Lankonihan ei ollut edes vanhus. Lankoni kuoli 56 vuotiaana. Sisareni tytär oli järkyttynyt kuulemastaan. Ruotsissa ei hänen mukaansa ole missään vaiheessa vielä alennuttu vastaaviin "säästölinjauksiin".

"Arvottomista" tuli mieleeni, että olisi tuossa aihetta Aki Kaurismäelle pienen ihmisen puolesta kantaaottavaan elokuvaan.

Henkiin ei lankomiestäni enää saa. Ehkä hän saa sen nk ikuisen elämän vaikka ei itse uskossa tietääkseni ollutkaan.

Hautajaiset olivat kauniit. "Raavaana miehen" itkin minäkin, tietenkin miehekkäästi hillityn tukahdutetusti. Itse asiassa olin tuntenut lankoni kauemmin kuin entisen vaimoni, jonka kanssa olin sentään yli 28 vuotta. Itse asiassa lankoni oli se, joka tutustutti minut nuorempaan sisareensa.

Eli ystävyys lankoni kanssa kesti jonkin verran kauemmin kuin avioliittoni. Lankoni ei ehtinyt kuitenkaan enää ymmärtää eroamme. Ehkä kaikkien osapuolten onneksi.

Kaksinkertainen surutyöni on alkanut.