Sinkkuus ja deittaaminen

Jouduin eroon 28 v kestäneestä parisuhteesta. Tiesin 30 v takaisesta erosta, jossa päättyi silloinen 12 v ikäinen avioliittoni, että oma aikansa menee selviämisessä eikä kannata heti etsiä pelkkää tyhjyyden tai yksinäisyyden poistavaa ns lohdutussuhdetta. Ne harvoin tulevat kestämään.

Ensimmäisen eron aikoihin olin 32 v eikä nyt 62 v mikään ole samanlaista. Eikä erokaan ollut ihan samanlainen. Mutta nyt en kirjoita siitä enkä ehkä koskaan julkisesti muutenkaan.

Enkä kirjoita mitään henkilökohtaista sinkkuna tapaamistani naisihmisistäkään, ei tarvitse pelätä ;) Ja jos kirjoittaisin minulla olisi vain hyvää sanottavaa.

Mutta yksinäiseksi tunsin itseni tämän 28 v suhteen päätyttyä eroon. Hiukan yksinäisyyttä lievitti että nuorin 24 v tyttäremme tuli luokseni asumaan muutamaksi kuukaudeksi kun alkoi kirjoittamaan graduaan, ei kannattanut asua Hollannissa kalliissa asunnossa kun pääsi täällä asumaan ilmaiseksi.

Kerroin eräälle uskovaiselle tuttavamiehelle erostani ja yksinäisyyden tunteestani.. Valittelin että työpaikallanikin vastakkainen sukupuoli on yhtä tai kahta sukupolvea nuorempia enkä minä sentään minään namusetänä halua esiintyä. Ja jos olisin siellä alkanut lähestyä minua kiinnostavia naisihmisiä niin olisin saattanut joutua vastuuseen seksuaalisesta häirinnästä tms. Ravintoloissa en käy en juomassa enkä tanssimassa, enkä muutenkaan tanssi ns salonkitansseja.

Joskus olen käynyt kahdessa aatteellisessa järjestössä, joissa molemmissa oli paljon kiinnostavia naisia. Mutta mies oli siellä niin harvinainen näky että jouduin sieltä aikoinaan lähtemään pakoon ahdistelevia naisia. Eli kyllä mieskin voi tuntea itsensä pelkäksi seksiobjektiksi. En tässä mainitse järjestöjen nimiä ettei tapahdu leimaamista tai synny turhia väärinkäsityksiä ;).

Tämä tuttavamies vihjaisikin minulle, että kuulepas, ei hätää. Sinkuilla on netissä useampiakin deittisivustoja, joiden kautta saa yhteyttä toisiin sinkkuihin. Ja että sitä kautta hänkin oli nykyisen puolisonsa n 7-8 v sitten tavannut. .Ja että minun kaltaisista raittiista ja vapaista miehistä siellä olisi kova ”kysyntä”.

No minuahan ei kauan tarvinnut usuttaa. En minä yllytyshullu ole mutta olinhan minäkin seurannut pääministeri Vanhasen neittideittausta. Eli tiesin sellaisen olemassaolosta mutta en ollut vain tullut ajatelleeksi itseäni sinkkudeittaajana. Olinhan ollut 28 v ilman deittaamista. Pääministerin nettideittausongelmistakin olin tietoinen, mutta kun en ole samanlainen julkkis niin arvelin etten samanlaiseen loukkuun voi langeta. Ja nörtti kun olen niin tiesin ett jossain nuorison chatti- yms sivuilla liikkuu kaikenlaista epämääräistä ainesta. Aikuiset miehet chattailevat leikkien alaikäisiä ja saavat sieltä kokemattomia tyttölapsia houkuteltua ansoihinsa. Hiukan klisheemäinen näkemys mutta ei ihan keksittykään.

No niin. Laitoin rohkeana miehenä ilmoituksen eräälle sinkkupalstalle, yritin kuvata itseni lyhyesti ja mahdollisimman totuudenmukaisesti. Olin yllättynyt kun tuttavani arvio piti paikkansa. Jopa ulkomailta tuli mitä ihmeellisempiä vastauksia, mutta ne olivat vain nigerialaiskirjeiden tyylisiä, jossa haettiin yksinkertaisia, seksinälkäisiä huiputettavia miehiä, totta kai.,

Olen vaihtanut sähköpostiviestejä alustavan tutustumisen tarkoituksessa joidenkin kanssa ja muutamien kanssa olen puhunut puhelimessa tai tavannut ”elävänä”.

Erään deittini kanssa olimme ennen tapaamista todenneet, että sellainen face-2-face tapaaminen jossain vaiheessa oli välttämätön. Olimme myös yksimielisiä, että sellaisen tapaamisen jälkeen on helppo sanoa ”ei,ei” mutta jatkamiseen tarvittava ”kyllä, kyllä” on sitten paljon aikaa vievämpi juttu.

Kaikki sinkkuaikana tapaamani naiset ovet olleet minua kokeneempia sinkkudeittaajia. En tiedä onko se hyvä vai huono asia. Hyvää asiassa on varmasti se, että kun ovat ainakin kokeneempia kuin minä deittaajina niin ovat realistisia. Mutta samalla asialla on kääntöpuolensa.

Saatan olla tapaamisessa puhelias, liekö jännitystä.vai mitä. Ei tämä ikä mitään rutiinia ole tuonut kun lähes 30 vuotta on deittaustaidot olleet käyttämättä. Mutta olen minä jo sähköpostitse jos jonkinlaista juttua läpikäynyt, itse kertonut ja toiselta kuullut. Monelta osin olen kehottanut täältä blogista lukaisemaan minkälaisesta miehestä on kysymys Kyllä täältäkin jotain saattaa löytyä.

Kaikki tapaamani ihmiset ovat olleet viehättäviä. Muutama on ollut vielä tapaamatta. Ja muutamaa olen kiittänyt alustavasta kirjeenvaihdosta. On vain jotenkin tuntunut että ei – onko se intuitiota vai mitä en tiedä.

Yksikään nyt sinkkuaikana tapaamani nainen ei ole saanut ”jalkoja altani”. Voiko enää sellaista tässä iässä eteen tullakaan eteen on sitten jo toinen juttu. Pitääkö enää vain tyytyä riittävän hyvän tuntuiseen?.

Mutta en minäkään usko että kenenkään haaveitten prinssi olisin ollut. Kuten eräs fiksu deittikaverini asian ilmaisikin, ettö tuskin me kumpikaan olemme toistemme haaveitten prinssejä ja prinsessoja. En usko että tämä mikään yllätys on kenellekään ollut puolin eikä toisin. Kyllä kaikki naiset ovat olleet jalat maassa realisteja.

Olen kuullut lukuisia tarinoita nettideittailusta naisnäkökulmasta. Älykkäiltä, järkeviltä, jalat maassa seisovilta naisilta.

Ensinnäkin näyttää siltä, että sinkkumarkkinoilla (kauhea nimitys, ihan kuin karjamarkkinoista olisi kyse ;) on huomattavasti enemmän naisia kuin miehiä. Miehiä ei vaan näytä riittävän kaikille tuollaisessa epäsuhtatilanteessa. Mutta kun sitten kuulen juttuja minkälaisia miehiä näillä fiksuilla naisihmisillä on ollut sinkkudeittituttavuuksina niin järkyttää.

Iso osa miehistä on ollut tosiasiassa naimisissa olevia jotka ovat vain etsineet sänkykumppania. Puoliso ei vaan enää ole ollut ”antava”.

Iso ryhmä on juopot miehet. Ja suuri osa sinkkunaisista on jo eronnut juopoista miehistä. Eivätkä halua enää uutta juoppoa kumppanikseen. Melkoinen osahan avioliitoista kariutuu juopotteluun ja siihen usein liittyvään puolison pettämiseen. Se on usein syynä silloinkin kun eron syyksi ilmoitetaan ”me kasvoimme vain erilleen” tms.

Ja sitten erilaiset ”peräkammarin pojiksi” kutsutut. Jotkut heistäkin etsivät ehkä äidin korviketta.
.
Ja eräs nainen lisäsi vielä henkisesti sairaat yhdeksi isohkoksi sinkkumarkkinoiden ryhmäksi.

Naisten puolella on minun pienen kokemukseni perustella normaalimpaa. Ainoa asia minne tämä markkinoiden epätasapaino heijastuu on naisten tunne että heitä on petetty, tilanne on epätoivoinen ja he olisivat heti valmiit vaikka mihin jos joku kunnollinen mies vain hollille sattuisi.

Asetelma on minusta traaginen. Vaikka en olekaan mikään miesfeministi niin tilanne on vääristynyt pahalla tavalla ja minun käy sääliksi tässä sinkku-netti-deittailussa mukana olevia naisia. Hiukan on mietityttänyt pääministerinkin saama kohtelu mutta en osaa sanoa siitä mitään järkevää kun en tunne yksityiskohtia. Ainoat vaarat joita olen yrittänyt välttää ovat naispuoliset alkoholistit ja luonnehäiriöiset. Onneksi molempia on naisissa paljon vähemän kuin miehissä.

En tunne miten sinkkumarkkinat toimivat nuoremmissa ikäryhmissä. Onko siellä samanlaiset ”miesten markkinat” vai onko tilanne tasapainoisempi?

Yritän olla aika avoin lähiympäristölleni ja olen työpaikallani kertonut sinkkudeittailevani. Yllätys on ollut suuri kun olen minua paljon nuoremmilta saanut monelta kuulla, että siellä minäkin puolisoni löysin 4 - 8 v sitten. Eräskin johtaja kertoi, ettei muutama vuosi sitten kehdannut tätä tunnustaa kuin vasta humalassa, mutta nyt tämä on niin salonkikelpoista että rohkenee kertoa ihan selvinkin päin.