Minua on alkanut ahdistaa. En koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka olivat kovasti ahdistuneita mutta nyt on ihan pakko yrittää ymmärtää kun olen joukossa mukana.
+++
Kun pyrin välttämään kaikenlaisia psyykelääkkeitä niin olen rohjennut ryhtyä alkoholiin. Jos oikein ahdistaa niin huomaa muutaman viinilasillisen siirtävän olotilaa toisiin sfääreiihin, Eli hyvää yötä kaikille!
3.1.2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista>Kun pyrin välttämään kaikenlaisia psyykelääkkeitä niin olen rohjennut ryhtyä alkoholiin.
VastaaPoista"Alkoholi on reseptivapaa psyykenlääke"(Antti Heikkilä, ajatus löytyy muistaakseni "Riippuvuus - valheiden verkko", tai jostain muusta Heikkilän kirjasta)
Jostain syystä alkuperäisen tekstin lainaus italy html tageja käyttämällä ei onnistunut, joten poistin kommenttini ja laitoin lainauksen merkiksi väkäsen.
Käsittääkseni alkoholi ei oikein masennuslääkkeeksi sovi, vaikka lyhytaikainen helpostushan siitä selvästi on saatavilla. Ilmeisesti jostain kemiallisesta tai hormonaalisesta syystä se itseasiassa vain pahentaa masennusta pidemmän päälle. Tietysti ahdistushan ei vielä ole masennusta. Ja toki jos vähän liikaa annostelee, niin haittavaikutukset ovat selkeät sekä fyysisellä että psyykkisellä puolella. Kyllä minulla on toistaiseksi lähes aina akuutti vitutus häipynyt kiskaisemalla pullo viiniä, mutta se piru palaa entistä armottomampana takaisin aamusella.
VastaaPoistaEi minulla varsinaista masennusta ole. No jos parin viikon välein kerran nappaa 1-2 viinilasillista hetkittäiseen ahdistukseen ja nukahtamisen helpottamiseksi niin siitä tässä on suurin piirtein kysymys. Ns vitutukseen en juo ollenkaan. Liika juominen joka aiheuttaisi vaikkapa aamukrapulaa on minulle käynyt aika harvinaiseksi. Muutenkin aamukrapulaa olen potenut koko elämäni aikana aika harvoin. Kun syön hyvin herättyäni on olo sen jälkeen ihan OK.
PoistaUsein muistelen vieläkin isältäni saamia hyviä opetuksia. Isäni opetti kerran omalta isältään saamansa neuvon krapulanhoitoon kun huomasi että aamuinen olotilani vaati jotain hoitoa. Hiukan olin hämmästynyt neuvosta kun ei isäni ollut mitenkään ns alan miehiä. Asuin silloin vielä vanhempieni luona kotona. Yksi ryyppy parantavaksi lääkkeeksi. Mutta hän myös korosti että vain yksi. Muu olisi jo uuden juopottelun alkua. Neuvo oli hyvä ja toimiva eikä minun koskaan tehnyt mieli jatkaa enää toista päivää tai mitenkään pidentää joidenkin "loiventamiseksi" nimittämää uutta juopottelukierrosta. Tosin en minä tuota krapularyyppyä ole tarvinnut enkä käyttänyt kuin pari kolme kertaa koko ikänä tähän mennessä.