9.1.2013

Sairaalakäynti

Alkoi viime viikolla ihmetyttää kun laitoin varsitalvikenkiä jalkaan niin ei varren vetoketju mennyt enää helposti kiinni. Kesti muutaman päivän älytä, että jalkani ovat turvoksissa. Vasta lauantaina aloin huolestua todenteolla kun saappaat eivät enää mahtuneet ollenkaan jalkaan. Sain tosin vielä vietyä Suomessa joululomalla olleen Ghanassa, Afrikassa asuvan tyttäreni lentokentälle mutta sitten kaupunkiin paluumatkalla alkoi huoleni turvotuksesta lisääntyä ja mukana ollut vaimo oli sitä mieltä että pitäisi kyllä tehdä jotain. Hän muisti 2,5 vuoden takaisen sairaalareissuni kun paisuin lähes 30 kiloa muutamassa viikossa. Meni elimistö aivan sekaisin ja pahimmillaan näytin aivan kuin kuuluisat Michelin autonrengasukot. Nyt halusin välttää ajoissa noin pahan tilanteen.

Painuin siis lauantai-iltana terveyskeskuksen päivystyspoliklinikalle, joka viikonloppuisin toimii minun lähellä olevassa Jorvin sairaalassa.

Vastaanotto sairaalassa oli asiallista ja ystävällistä vaikka ruuhka oli kova. Johtuiko loppiaisesta vai pelkästä viikonlopusta mutta koko ajan tuli uusia potilaita. Osa tuli omin jaloin kuten minä ja osa ambulanssilla. Arvioni mukaan noin puolet oli enemmän tai vähemmän juopuneita. Se taas muistutti minulle, että meidän terveydenhoitojärjestelmäämme kuormittaa aika tavalla alkoholi. Tosin ei parin promillen humalassa sairaalaan tullut tunnu ymmärtävän tai ainakaan myöntävän että hänellä olisi mitään alkoholiongelmaa.

Vaikka tulin sairaalaan jo n klo 19 aikoihin ehti lääkäri kierrokselle kohdallani vasta kello 2 yöllä. Verikokeet, keuhkokuvat ja sydänfilmit oli kuitenkin jo otettu valmiiksi. Diagnoosi  ja hoitosuunnitelma olivat aika selvät. Vahva nesteenpoistolääkitys suoneen aloitettiin heti yöllä.

Sunnuntaina aamupäivällä oli päivystyspoliklinikka koko ajan täynnä eikä sairaalan osastoilla ollut tyhjiä vuodepaikkoja. Aamukierrolla käynyt lääkäri kyselikin pärjäisinkö omasta mielestäni kotona jos jatkettaisiin nesteenpoistohoitoa siellä. Minun normaaliin lääkearsenaaliini kuuluu säännölliset nesteenpoistolääkkeet muutenkin mutta nyt niiden määrää tilapäisesti nostettiin.  Sain selkeät ohjeet  erilaisten tilanteiden varalle ja lisäksi lääkekuurin keuhkoputken tulehdukseen, jonka lääkäri arveli minulla olevan. Ilmeisesti ei ollut nostattanut keuhkokuumetta kun otin kolmisen vuotta sitten omalla kustannuksella pneumokokkirokotuksen, jonka pitäisi antaa melko hyvä suoja keuhkokuumetta vastaan noin viiden vuoden ajaksi. Huvittavaa on, että tuo rokote olisi tärkeä myös yli 65 vuotiaille ja riskiryhmiin kuuluville, mutta rokote lisättiin julkisen terveydenhuollon kansalliseen rokoteohjelmaan vain pikkuvauvoille muistaakseni 1.6.2010 lukien. Jos oikein muistelen oli lääkärikunta voimakkaasti puoltamassa yli 65 vuotiaitten ja riskiryhmien rokottamista, mutta kun raha on tiukassa niin vanhukset kai joutavat ensimmäisinä saamaan "kevennettyä" (=halvempaa) hoitoa. Minulle maksoi rokote 35 euroa mutta rokotus oli työterveysasemalla ilmainen.

Nyt on yö vaihtumassa keskiviikoksi ja selkeästi olo on kaikin puolin parempi. Turvotus on melkein laskenut kokonaan ja tuntuu että keuhkoputkentulehduskin olisi helpottanut.

Työssäoloaikana minulla ei koskaan ollut univaikeuksia. Nyt eläkkeellä on joskus ollut nukahtamisvaikeuksia. Eräs tuttu kehui melatoniini pillereitä ja ostin niitä lentokentän apteekista kun vein tyttäreni kentälle. Konsultoin vielä sairaalan lääkäriä. joka piti erinomaisena ja luonnonmukaisena vaihtoehtona. Olen kokeillut nyt muutaman kerran ja ihan tuntuvat toimivan. Sitä en tosin tiedä toimivatko ne oikeasti vai onko kyse jostain placebo efektistä, mutta minulle se on toisarvoista kunhan saan sopivasti unen päästä kiinni.

Hyvää yötä!

2 kommenttia:

  1. No hyvä, että sairaalajärjestelmä toimii vielä. Mitenkäs tytär asuu Ghanassa? Se ei ole tavanomaisin suomalaisten muuttokohde.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkea: tytär tekee Ghanassa töitä YK:lle.

      Poista