Hauskoja tarinoita IT-uraltani

Facebookissa eräs ex-kollega muisteli vastikään menneitä kertoen:

'Mulla oli yhdellä työpaikalla it-tukihenkilö, joka lakonisesti totesi selittämättömien ohjelmisto-/koneoikkujen syyksi auringonpilkut. (Tuo henkilö saattaa tunnistaa itsensä tästä.) Joku olisi voinut ärsyyntyä moisesta, mutta mun mielestä se oli ihan sympaattinen selitys. Ja kuka todistaa, ettei syy ollut juuri auringonpilkuissa??'

Niinpä siinä kävi, että "eräs" henkilö arveli tunnistavansa itsenä kertomuksesta. Ja minähän se toden totta olin ollut. Avainsanoja tuossa kertomuksessa oli tietenkin selittämättömät ohjelmisto- ja koneoikut. Lukija varmaan ymmärtääkin tuosta kirjoituksen sävystä että kyse oli huumorista. Harvoin minä tuota diagnoosia annoin mutta jotkut viat tai oikut olivat sen luonteisia ettei niihin kannattanut uhrata hirveästi ruutia. Joko sitä esiintyi erittäin harvoin tai sen aiheuttajan selvittäminen olisi vaatinut suhteettomasti vaivaa. Käynnistettiin kone uudestaan ja sillä selvä. Kokemuksesta oli syntynyt tarkoituksenmukainen ja järkevä menettelytapa.

On minulla ollut muitakin hassuja juttuja kun hoidin IT tukihenkilön tehtäviä osana työtehtäviäni.

Joskus 1980-luvulla kun mikrotietokoneet olivat vielä suhteellisen uusia. Jopa niiden valmisohjelmat saattoivat olla puutteellisesti ohjelmoituja ja siten alttiita kaikenlaisille tahattomille näpyttelyvirheille. Minä kehitin kaikenlaisten tarpeellisten ja hienojen vertailujen ja testien rinnalle oman testi, jolle annoin nimityksen 'perstesti'- Luit aivan oikein. Kyse oli takapuolitestiksi nimeämäni ohjelmistotesti. Muistan aina sliipatun ohjelmistomyyjän kauhistuneen ilmeen kun käynnistin ohjelman ja muutaman alkujutun jälkeen nousin tuolilta. käännyin takaperin ja istuin takapuolellani näppäimistön päälle ja ehkä vielä heiluttelin siinä käsiänikin mielivaltaisesti näppäimistöllä. Jos ohjelma kertoi vain aneemisesti kuvaruudulla 'syöttövirhe' tai jotain muuta vastaavaa siinä oli ainakin osa asianmukaisia varmistuksia. Tämä voitiin toistaa muutaman kerran ohjelman käytön aikana eri kohdissa. Kotimaassa tehdyistä valitettavan monet ohjelmat olivat aika alkeelliset eivätkä läpäisseet tällaista alkeellista testiä. No ei tämöä tietenkään ainoa testi ollut.

Sitten lähes noiden auringonpilkkujen veroinen oli testi, jonka jälkeenpäin nimitin 'intiaanien sadetanssiksi'. Eräällä sihteerillämme ollut tekstinkäsittelyyn käytetty tietokone pimensi kuvaruutunsa useita kertoja päivän aikana. Tämä kone oli malliltaan sellainen, että kuvaruutu, tietokone ja näppäimistö olivat saman kotelon sisällä. Tietokoneen hiiriä ei siihen aikaan ollut edes olemassa. Tein vaikka minkälaisia diagnoosiajoja kyseisellä koneella mitään virheitä ei ilmennyt. Mutta heti kun sihteeri istahti koneen edessä olevalle konttorituolille pimeni kuvaruutu. Ja palasin ihmettelemään vikaa. Toistimme tätä muutaman kerran.

Siinä vaiheessa totesin, että joku vika on löydyttävä. Ja aloin kokeilla mitä tapahtuu kun istuudun. Ei mitään. Tapahtuuko jotain kun nousen tuolilta. Ei mitään. Sitten aloin heilua ja viittelöidä eri tavoin mistä sitten myöhemmin annoin tuon nimityksen intiaanien sadetanssi. koska sellaiselta se todella koomisuudessaan näytti. Ja ihme tapahtui. Sain kuvaruudun pimenemään. Ja kun tätä oli muutaman kerran tapahtunut selittämättömästi alkoi selvitä korrelaatio. Jos pidin kädelläni kiinni konekirjoituspöydästä kun takapuoleni irtosi konttorituolista pimeni kuvaruutu. Jos taas nousin konttorituolista ilman että käteni oli konekirjoituspöydällä sain nousta eikä kuvaruudulla tapahtunut mitään. Tuo sadetanssi tavallaan paljasti tuon korrelaation. Ja olihan minulla suorissa housuissa keinokuitua. Samoin konttorituolin päällinen oli keinokuitua. Eli koko ongelman aiheutti staattisen sähkön purkaus.Käsittääkseni sitä vielä helpotti, ettei vanhanaikaisessa konttorissamme ollut edes tietokoneilla maadoitettuja pistorasioita.

Että sellaista. Auringonpilkkuja, perstestejä ja intiaanien sadetansseja on tullut harrastettua.