Kuuntelen ja katselen mielelläni Arto Nybergin sunnuntai-iltana TV1:ltä tulevaa suoraa haastatteluohjelmaa. Moni muukin tuntuu pitävän kaverista ja hänen tyylistään. Ehkö se viehättävä piirre on, että Arto Nyberg on kuin kuka tahansa meistä tavallisista pulliaisista. Lisäksi hän antaa vierailleen oikeasti mahdollisuuden puhua esittämällä hyviä vauhdittavia kysymyksiä.
Mutta nyt sunnuntaina 03.03.2013 lähetyksessä minua jäi vaivaamaan yksi Arto Nybergin sivulauseessa esittämä heitto kun hän haastatteli Postipankin entistä pankinjohtaja Seppo Lindblomia. Arto Nyberg puhui Suomen vanhasta Neuvostoliiton kaupasta esittäen heiton 'myytiin B-luokan tavaraa A-luokan hinnalla'.
Näyttää myös Arto Nyberg elättelevän tuota harhaluuloa. Mistä ja miksi tuo harhaluulo on syntynyt?
Neuvostoliitto oli vaativa asiakas. Se vaati heille myytäviltä tuotteilta korkeinta mahdollista laatua ja tinki usein hinnan alas. Mutta mikä oli mielenkiintoista havaita he eivät tinkineet hintoja kannattavuusrajan alapuolelle. Mutta voisi leikillisesti sanoa jopa toisinpäin: 'myimme A-luokan tavaraa B-luokan hinnalla'.
Tuo ajatus B-luokan tavarasta on paljolti syntynyt tekstiiliteollisuuden tuotteista. Neuvostoliittolaisilla oli tarkat vaatimukset tuotteille eivätkä ne vastanneet länsimaisia muotikäsityksiä. Ulkopuolinen tarkastelija saattoi kuvitella, että me myymme sinne jotain vanhentunutta ylijäämätavaraa josta Suomessa päästäisiin eroon korkeintaan alennusmyynneissä. Mutta mallit olivatkin asiakkaan itse vaatimia. Mutta raaka-aineiden tai työn laadusta ei neuvostoliittolainen asiakas tinkinyt. No, mitä nyt joskus pienellä lahjonnalla :)
Rehellisellä kaupalla ei laadusta tingitty. Näin jälkeenpäin suomalaiset tietenkin yrittävät esittää kuin me Suomessa olisimme olleet niin neuvokkaita ja taitavia, että onnistuimme huiputtamaan tyhmiä ostajia. Ikäväähän olisi itsetunnolle tunnustaa, että saimme B-luokan tavaraa myytyä kun lahjoimme ostajan edustajat. Ja siihenhän ei mitään neuvokkuutta tarvinnut. Riitti rikollinen röyhkeys. Ja kuka nyt sellaista jälkeenpäinkään tunnustaisi.
Olin jonkin verran mukana Neuvostoliiton kaupassa. Minua usein hämmästytti neuvostoliittolaisen osapuolen asiantuntemus. He tunsivat meidän suomalaisen teollisuuden kustannusrakenteen ja markkinat paremmin kuin me itse. Kun sitten perehdyin näiden kavereiden taustoihin sain ymmärtää, että heidät oli nimenomaan perusteellisesti koulittu kaupankäyntiin länsimaisilla markkinoilla.
Mutta me ostimme vai pitäisikö sanoa jouduimme ostamaan vastakauppoina usein B-luokan tavaraa A-luokan hinnalla. Emmehän me olisi halunneet, mutta se oli usein ehtona omalle kaupallemme. Meidät nähtiin näin suopeina tavoitteelle lisätä muutakin kuin öljyn ja kaasun tuontia Neuvostoliitosta.
Ei Arto Nyberg ensimmäinen toimittaja ole joka tuota hokemaa toistelee.
4.3.2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Onnistuit ilmeisesti välttämään "terveysongelmat", jotka kuuleman mukaan olivat yleisiä idänkaupan veteraaneilla.
VastaaPoistaMieleen tulee ainakin yksi tuote, joka olisi käynyt Suomessa kaupaksi mutta jota terveydellisistä syistä ei saanut (eikä edellenkään saa) täällä mainostaa.
Erään idänkauppaa käyneen sukulaisen kokemusten perusteella joskus palautettiin ihan laadukasta tavaraakin. Ilmeisesti joku osapuoli ei ollut saanut mitä halusi.
Kun en ole suuremmin alkoholiin taipuvainen kieltäydyin aamuneuvotteluissa pöydälle nostetun konvehtirasian kyytipojasta kaukasialainen brandy. Konvehdit kyllä. Kun riittävän monta kertaa kieltäydyin noista viinaksista lopetettiin tuputtaminen.
PoistaKun aloitin noissa hommissa sain eräältä korkealta neuvottelutaholta kuulla suoraan, että minun on sitten lähiaikoina kutsuttava hänet vaimoineen kotiini vierailulle. Länsimaisittain minä vierastin ajatusta sillä bisnes on bisnes ja kaverit on kavereita mutta neuvostoliittolaisittain bisneksetkin tehdään kavereiden kesken. Käytäntö on varmaan vieläkin voimassa nykyvenäjällä.
Kerran yhdessä illanvietossa vaadittiin jonkinlaisina kastajaisina, että otan kunnollisen vodkaryypyn kerralla pohjanmaan kautta. Se oli tavallinen juomalasi täynnä vodkaa. Menin yllytettynä ansaan ja kulautin annoksen kerralla kurkkuuni. Sammuin varmaan viiden minuutin sisällä. Nukuin varmaan tunnin pari ja heräsin sitten jatkamaan juhlia. Nyt vasta jälkeenpäin olen tajunnut, että sehän saattoi olla suorastaan hengenvaarallista.
Olen kuullut vastaavista tapauksista, että meikäläisittäin ihan kelvollisista tavaroistakin reklamoitiin jonkun aivan triviaalin syyn vuoksi. Usein se oli merkki, ettei lahjoja ollut ostettu riittävästi.
Hauska tapahtuma tapahtui kerran rautatieasemalla kun olimme saattamassa vieraita. Suomalainen tulkkimme meni kovalla vauhdilla kioskille ja palasi juoksujalkaa mukanaan kahdeksi kääröksi pyöräytettynä Pravda ja Izvestija ja antoi ne lähteville vieraillemme. Junan lähdettyä ihmettelin hiukan moittivaan sävyyn tulkkiamme että noinko paljon meidän pitää heitä yrittää hyysätä jopa matkalukemisilla. Tulkkimme kertoikin sitten nauraen, että eihän noissa kääröissä Pravda ja Izvestija olleet kuin kääreitä Penthouse ja Playboy lehdille. Naureskelin vielä kotona tulkkimme neuvokkuutta.
Mutta todella jos me nyt jälkikäteen selittelemme että saimme myydä B-luokan tavaraa A-luokan hinnalla niin höpö höpö. Olen minä noita juttuja kuullut mutta olen laskenut ne jotenkin selittelyksi kun pitää jälkeenpäin perustella miksi aikoinaan kävi neuvostokauppaa kun jostain syystä jotkut liikemiehet kokevat sen jälkikäteen häpeälliseksi. Mutta että saatiin B-luokan tavarasta A-luokan hinta selitys nostaa kai sitä omaa kissanhäntää kuinka neuvokkaita ja näppäriä oltiin.
Mun ymmärtääkseni sillä ajetaan takaa sitä, että suomalainen paperiteollisuus oli länsimarkkinoilla pitkään vaikeuksissa varsinkin vaativien paperilaatujen kanssa. Siitä syntyi ajatus, että jos suomalaiset saavat myytyä kaiken Neuvostoliittoon, niin turha on tuottaa tämän laadukkaampaa länsimarkkinoillekaan.
VastaaPoistaKaiken kaikkiaan kyse oli halusta nostaa jalostusastetta, mutta kilpailluilla länsimarkkinoilla se oli vaikeampaa kuin itämarkkinoilla. Ja iivanan oma selluhan oli tunnetusti liian tikkuista edes vankileirille vessapaperin raaka-aineeksi.
Kiiltäväpintainen aikakauslehtipaperi oli jonkinlainen elintason symboli, ja jos lännessä miestenlehdet painettiin paksulle, kiiltävälle paperille, niin Suomessa enää paksulle ja - niin - Neukkulassa niitä ei sitten painettu ollenkaan :)
Paperiteollisuuden idänkauppaan en ole perehtynyt. Mutta sitä en oikein usko että tässäkään tavararyhmässä neuvostoliittolaiset olisivat ostaneet B luokan tavaraa A luokan hinnoilla. Jos neukut eivät tarvinneet parempia paperilaatuja ja suomalaiset jättivät sen vuoksi kehittämättä tuotantoaan niin sehän on ollut ihan omaa tyhmyyttä. Ihan sama oliko iivanan sellu tikkuista vai ei.
PoistaTuo onnistunut roskan myyminen Neuvostoliittoon on jostain kummasta syntynyt urbaanilegenda ainakin minun tietojeni mukaan.