Kirjoitin noin 3,5 vuotta sitten täällä talviautoilusta ja samassa yhteydessä paljastin vanhan rakkauteni - Citroën DS 19 - vuonna 1955 esitelty avantgardistinen automalli.Suomessa sitä kutsuttiin pitkään lempinimellä sammakko tai iso kissa. Sitä valmistettiin 20 vuotta pienin uudistuksin mutta peruskonsepti pysyi samana.
Rakkaus tuli taas pintaan kun Yleisradion teema kanava näytti ohjelman 'Design klassikko' jonka aiheena oli tuo Citroën DS 19. Ohjelma on nähtävissä jälkikäteen Ylen Areena palvelussa 09.05.2013 klo 17:30 lukien noin viikon ajan. Mikään ohjelma ei tee oikeutta Sitikan pehmeälle mukavuudelle. Sitikassa pitää istua tai ajaa sitä ja silloin se yleensä tekee lähtemättömän vaikutuksen.
Tuo DS 19 näyttää edelleen nykyaikaiselta vaikka viimeiset kappaleet tulivat tehtaasta ulos 1975 eli noin 38 vuotta sitten. Sen korvasi CX malli joka oli ulkomuodoltaan hiukan sovinnaisempi mutta muuten jatkoi DS:stä perittyjä juttuja. Jonkin verran CX:ään otettiin myös uusia hienouksia 5 vuotta valmistuksessa olleesta Citroën SM mallista jota usein nimitettiin myös Citroën-Maseratiksi. SM mallia tehtiin aika vähän viiden vuoden aikana.
DS 19:llä ajoi kuuluisa neuvostoliittolainen pianisti Svjatoslav Richter. SM mallilla ajoikin sitten Etiopian keisari Haile Selassie, Ugandan diktaattori Idi Amin, Iranin shaahi ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Leonid Brezhnev.
Ranskan presidentit ajoivat isoilla edustus-Sitikoilla DS:llä, CX:llä ja jonkin verran oli tuo legendaarinen SM myös käytössä.
Joku isovanhempieni aikalainen sukulainen, muistaakseni isoisäni veli, joka oli paennut Ranskaan Venäjän vallankumousmelskeitä oli Sitikan tehtaalla suunnittelijana joskus autoilun alkuaikoina 1920-luvulla.
Pidin myös siitä klassisesta rättisitikasta, mutta se ei oikein ollut makuuni kun se oli aika hidas. ja kangaskattoisena ei oikein sopiva Suomen ilmastoon. Rättisitikan pohjalta alettiin valmistaa Ami mallia mutta se ei koskaan saavuttanut rättärin suosiota.
Kun minulle tuli auton oston aika ostin pienimmän Sitikan, jossa oli se ihanan pehmeä kaasunestejousitus eli mallinimitys oli GS. DS 19 oli minulle liian kallis. Sitten vaimonikin halusi oman auton niin shovinistisesti annoin minulla olleen henkilöauton hänelle ja ostin itselleni isommalla 1200 cm3 moottorilla varustetun farmarimallin. Pieniä ja laiskojahan nuo moottorit olivat lähes tonnin painaville autoille. Mutta kun auton sai vauhtiin maantiellä niin sillä pystyi ajamaan kovaa mutkaisillakin teillä. Ja niiden ajo-ominaisuudet ja ajomukavuus olivat isoveljien vai pitäisikö sanoa isosiskojen veroiset. Kas kun nuo edellä kuvaamani sitikkamallit ovat minun mielestäni kaikki naispuolisia. Minulla on vakaa käsitys, että autot ovat luonteeltaan joko naispuolisia tai miespuolisia. Ainakin minun mielestäni :)
Minulle ei käynyt kuten eräälle esimiehelleni. Hän oli hurjastellut tuolla isolla kissalla, DS:llä niin kovaa että ajokortti oli ollut 3 kk hyllyllä. Sillä kun oli ollut niin kiva hurjastella mutkaisilla maalaisteillä. Sen kokemuksen jälkeen hänelle oli tärkeintä, että auto lähtee käyntiin silloin kun tarvitsee ja on luotettava. Ja oli jo vuosia sitten siirtynyt Volvoihin.
Vaimoni kielsi myöhemmin kaasunestejousitettujen sitikoiden meille ostamisen vaikka ne hänenkin mielestä olivat ihania. Kokeilin rakkaudesta ranskalaisiin autoihin Renault'ta. Ihan yhtä pehmeä se ei ollut kuin Sitikka mutta yllättävän hyvä. Se oli diesel kun matkustin paljon maakunnissa ja vielä 0,5 miljoona kilometriä ajettuna ajokelpoinen. Mutta luovuin siitä kun matkustamiseni väheni eikä kannattanut pitää dieseliä.
Ostin 50 eurolla käytetyn Lada Samaran kun oli joku kottero oltava. Ajoin sillä pari vuotta vain tankaten ja joskus öljyt vaihtaen.
Kuten tuo edellä kertomani esimies olen minäkin siirtynyt Volvoon. En ihan samasta syystä vaan siksi, että se oli ollut poikani työsuhdeauto melkein 4 vuotta niin tiesin sen historian ja sain sen ostaa työnantajaltamme. Mitään kovin suuria tunteita tuo pikku-Volvo ei herätä, mutta on myönnettävä, että laadukas se on.
Mutta rakkaus Sitikkaan sykki edelleen sydämessäni.
7.5.2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
^Ennen kuin joku blogisi lukija ilmiantaa sinut ja poikasi verottajalle tuosta työsuhdeautokaupasta, editoi blogistasi pois maininta siitä.
VastaaPoistaKiitän aiheellisesta varoituksesta. Tiedän miten järjettömään vainoon verottaja kykenee jonkun nimettömänkin ilmiannon perusteella. Ja usein vielä todistustaakka on tietenkin käännetty eli sinulla. Verottajallehan riittää näytöksi pelkkä väite ilman sen suurempia todisteita.
PoistaMutta ei tämä ostohinta sentään niin halpa ollut. Talousjohtajakin pyysi hinta-arvion yrityksen käyttämältä autokaupalta varmistaakseen hinnan asiallisuuden. Tässä suhteessa mitään suhmurointia ei ole tapahtunut.
Eikä pojallani pitäisi olla muutenkaan osaa eikä arpaa kun ei ollut kaupan osapuoli.
Mutta olet ihan oikeassa varoituksesi kanssa.
Varoituksesi oli ihan paikallaan. Olen joskus muutama vuosikymmen sitten taistellut verottajan mielivaltaa vastaan sen verran voimaperäisesti että tein jopa valituksen YK:n ihmisoikeuskomitealle, joka vaati Suomen valtiolta jopa vastineen valitukseeni.
Eräs tunnettu ihmisoikeusjuristi luki valitukseni, teki muutaman osuvan parannusehdotuksen. Hänen lausumansa valituksen asiasta oli jännä: 'Törkeä juttu'.
Sitä en osaa sanoa, voitinko täysin, mutta ainakaan en hävinnyt (muuta kuin rahaa!). Ja sen jälkeen olen saanut olla rauhassa.