Perverse incentive - luonnonvastainen kannuste

Kirjoitin tästä aikaisemminkin viime vuonna mutta en silloin laittanut linkkiä Wikipediaan

Tämä ilmiö tuntuu taas lisääntyvän kun yritysmaailmassa on meneillään aalto, jossa kaiken toiminnan tehokkuutta yritetään mitata jotenkin ehdottoman tarkkaan, numeroilla, matemaattisesti. "Sitä saa mitä tilaa" sopii tähän hyvin. Ihmiset ovat äärettömän oppivaisia ja hetken kuluttua optimoivat noita mittareita eli tekevät mittareita tuijottavat esimiehensä tyytyväisiksi. Huonotkin mittarit ohjaavat toimintaa johonkin suuntaan mutta onko se aina oikeasti toivottu suunta.

Olin itse mukana 1970-luvulla samanlaisessa aallossa. Silloin tätä nimitettiin MBO eli Management by Objectives. Minulla oli silloin jopa tilaisuus tavata henkilökohtaisesti sen ajan huippuopettaja, professori John W Humble. Upea opettaja joka osasi myös opastaa kaikenlaisissa MBO vaaroissa. Samoin silloiset Harvardin käyneet esimieheni ja useat AMA:n (American Management Association) kurssit.

Ai niin tuli mieleen kun vähensin henkilökohtaisessa verotuksessa AMA:n suurehkoa jäsenmaksua ei sitä pienessä maalaiskunnassa verovirkailija ymmärtänyt kuin vasta pitkien perustelujen jälkeen.

Tätä nykyä naurattaakin, että ihan niin kuin naisten hameen pituus, kenkien koron kapeus ja korkeus palaavat 25-35 vuoden palaavat nämä mittaustekniikat, nimet vaan vaihtuvat. MBO lienee haudattu nyt kai BSC - Balanced Scorecard on päivän mantra ainakin täällä Suomessa. Jenkeissä BSC lienee jo ainakin tutkijapiireissä hiipumassa kertoo amerikkalainen business admininstration professori vävypoikani. Joku voi tietenkin sanoa, että se on niin kypsää (mature) teknikkaa ettei sitä enää tutkita.

Lukekaa tuo Wikipedian artikkeli Perverse incentive, kyllä sen esimerkit panevat ajattelemaan.