Hyvää Joulua kaikille ystävilleni ja lukijoilleni!

Ensimmäinen ”sinkku”-jouluni lähes 30-vuoteen. Aika kummallinen tunne. Onneksi en joudu viettämään juhlaa yksin.

Nuorin tyttäreni sai gradunsa valmiiksi hiukan ennen joulupyhiä ja on ollut suurena apuna jouluvalmisteluissa.

Olimme melkein saada kaikki viisi lastani yhtä aikaa joulupäivällisille joulupäiväksi, mutta Hollannissa opiskeleva nuorempi poikani lähtikin Lappiin töihin juhlapyhiksi. Kas kun opiskelijan on kartutettava rahakukkaroaan silloin kun siihen on tilaisuus.

Tänään tuli mieleen katsoessani televisiosta ekumeenista jumalanpalvelusta että meillähän on varsin ekumeeninen ja vähän ylikin tämä jouluaaton vietto.

Meillä on paikanpäällä kuusi henkilöä, jotka edustavat seuraavia uskontoja
- ortodoksi
- juutalainen
- muslimi
- luterilainen
- yksi kirkosta eronnut (minä)
- yksi kastamaton pakana

Ei voi puhua yleiskristillisestä Joulun vietosta ei ehkä ekumeniastakaan mutta jonkinlaista erikoista ihmiskunnan ykseyttä tässä voi kokea, ehkä aikaa ennen Baabelin tornia.

Juutalainen vieraamme on amerikkalaisia reformi-juutalaisia ja syö kinkkuamme. Muslimi vieraammekin on aika liberaali eikä koe kinkkua mitenkään kielletyksi. Mutta ymmärrän hyvin, että jos et ole tottunut syömään kinkkua niin se ”ällöttää”. En minäkään syö Libanonissa suurena herkkuna pidettyjä kyyhkysiä eli puluja.

Ruokavalion suhteenkin taidamme edustaa kaikkea vegetaristista kinkunsyöjään.

Ihan arkkikonservatiiveja ei taida tähän porukkaan mahtua joten kaikkia poliittisia suuntauksia täällä ei ole. Vaikka olenkin iän myötä muuttunut entistä konservatiivisemmaksi on minusta äärioikealle vielä iso lukumäärä piiruja.