12.7.2008

Kaikki lapseni ja lapsenlapseni

Meillä oli viime torstaina tarkoitus pitää kekkerit sen kunniaksi, että on hyvin harvinaista saada kaikki 5 lastani ja 2 lapsenlastani yhtäaikaa paikalle. Ruokapöydässä oli yhtäaikaa 8 henkeä.

Ei se ihan 100% onnistunut nytkään. Vaikka ulkomailla asuvat lapsenikin olivat pääkaupunkiseudulla jopa kaksi päivää samaan aikaan joutui yksi lapsistani lähtemään yöllä hiukan ennen kuin toinen lapsistani pääsi paikalle.

Toisaalta Norjassa asuva vanhin tyttäreni tulee muutaman viikon kuluttua uudestaan Suomessa käymään jolloin voimme joustavammin suunnitella tilaisuuden. Nyt ei vaihtoehtoja ollut kuin yksi päivä. Alunperin oli ajatus viettää juhlat mökillämme viikonloppuna mutta aikatauluista johtuen kaikkia ei olisi silloin saanut paikalle.

Mutta hauskaa oli. Ruokana oli perhetradition mukaisesti pelmenit ja niitä teimme itse porukalla tyttäreni ja vävyni kanssa. Ahneimmat syövät niitä jopa 40 kpl illan mittaan mutta laskimme n 20 kpl/henki riittävän. Tosin emme ihan niin montaa saaneet raaka-aineista aikaan. Teimme peräti kolmea sorttia: kasvistäytteellä paikalla olleille vegetaristeille ja sitten lihatäytteisiä sipulilla ja ilman. Itse olen ruokarajoitteinen enkä syö tavallista sipulia vaikka valkosipulista pidänkin. Mutta oli päälle laitettavaksi käristettyä sipulia, smetanaa, voisulaa ja vihreää juustoa. Vihreä juusto on perheemme omaa keksintöä. Toimme sitä joskus vuosikymmeniä sitten Neuvostoliitosta (oli latvialaisvalmisteista) ja raastoimem pelmenien päälle ja se iski kaikkien makuhermoihin. Nyt olemme tilanneet sitä tuttujen välityksellä millojn suoraan Sveitsistä tai muualta mistä sitä saa. N nyttemmin sitä valmistaja myy jo internetin välityksellä.

Perinteisesti vodkaa pitää olla riittävästi. Pienistä 2 cl ryyppypikareista pakasteesta otettu vodka ja päälle pelmeni ja sama toistetaan riittävän monta kertaa.

Maalla käydessäni ajoin takaisin Lammin ja Tuuloksen kautta ja toin sieltä mukanani 3 litran astian sahtia. Amerikkalainen vävypoikani (aikamoinen herkuttelija ja sellaisena melko ennakkoluuloton) muisti sahdin ensimmäiseltä Suomen vierailultaan 10 vuotta sitten. Hänet oli silloin viety Helsingissä Zetor nimiseen ravintolaan sahdille. Oli nimittäin etukäteen jostain kuullut (tiedemiehenä kertoi tehneensä hyvin kotitehtävät ennen matkaa) tästä suomalaisesta (ja mielestäni hämäläisestä) juomasta. Arvosti kovasti löytämääni sahtia ja taisimme olla ainoat jotka siitä nauttivat täysin siemauksin. Aika kovaa kamaa oli. Prosentteja oli lupauksen mukaan n 7,5. Mutta yllättävän hyvää. Olisi tosin pitänyt taas muistaa vanha hyvä neuvo, että älä sekoita erilaisia alkoholijuomia. Siitä en ole varman onko neuvo venäläinen mutta isältänikin sen taisin saada ja on siitä omakohtaista kokemustakin. Humalaanhan siitä tulee ja jos oikein ylenmäärin nautiskelee niin vielä pahoinvointikin.

No tässä iässä on hiukan tullut kokemusta joka joskus manifestoituu viisautta muistuttavalla tavalla. En juonut liikaa erityisesti kun olin seuraavana aamuna luvannut ajaa aamulla tyttäreni miehensä kanssa lentokentälle.

Summa summarum: oli kivaa. Olen joskus miettinyt sanalaskuja puutarhanhoidon tai merenkulun tärkeydestä mutta kyllä minun arvomaailmassani silti kaikkein tärkeintä on lämpimät ihmissuhteet etusijalla tietenkin omat lapset ja lastenlapset ja perhe muutoinkin. Muistan erään sympaattisen deittailukaverini kertoneen kadehtineen minua lapsimäärästäni. No onneksi oli hänelläkin sentään yksi lapsi ettei hänenkään aivan osattomaksi ollut tarvinnut jäädä tällaisesta onnesta.

Hiukan etukäteen mietin pitäisikö naapureitamme varoitella että kun meidän perheemme on kuin tv-sarjasta Serranon perhe. Puhutaan paljon ja kovaa (ja käsillä viuhdotaankin ;) ja jos juhlat jatkuvat hyvin myöhään vaarana on toki naapureiden häiriintyminen. Minulla sattuu vielä olemaan yksi aivan hermoheikko, mutat en tiedä kuka kun lähettelee vain nimettömiä (ja törkyisiä) paperilappuja aina silloin tällöin (ehkä kerran 1-2 vuoden välein). Ei ole lappuja näkynyt eli ilmeisesti osasimme yömyöhällä käyttää sordiinoa.

Jos haluat maistaa pelmenejä niin Helsingin Kalliosta niitä saa ja käsitykseni mukaan myös pakastettuna mukaan. Valmiit pakasteet on hyvää pikaruokaa. Melko hyviä pakastepelmenejä valmistetaan itä-Suomessakin ja niitä löytyy useimpien hyvin varustettujen K-ruokakauppojen pakastealtaista. Myös Helsingin seudun eestiläisistä ruokakaupoista (pari vuotta vanhan linkin osoitteista en mene takuuseen) löytyy eestiläisiä pakastepelmenejä. Osa oli suorastaan herkullisia mutta kaikki olivat syöntikelpoisia ja hyviä.

1 kommentti:

  1. It was the accepted practice in Babylon 4.000 years ago that for a month after the wedding, the bride's father would supply his son-in-law with all the mead he could drink. Mead is a honey beer and because their calendar was lunar based, this period was called the honey month, which we know today as the honeymoon.

    VastaaPoista