Arvostamani blogisti Ruukinmatruuna kirjoittaa tuoreessa kirjoituksessaan ulkoistuksista ja tuoreena esimerkkinään Finnairin Vantaan lentokentällä Barona nimiselle yhtiölle ulkoistamat palvelut. Kirjoitus on hyvä analyysi ulkoistuksen ongelmista ja epäonnistumisista. Yhdyn esitettyihin näkemyksiin.
Mutta kun lyhyehköihin blogikirjoituksiin ei voi mahduttaa ihan kaikkea niin sieltä puuttuu tärkeitäkin asioita.
Olen itse viime vuosina seurannut läheltä useaa ulkoistusta. Hämmästykseni on ollut suuri kun niistä vain yksi on vaikuttanut henkilöstön näkökulmasta hyvin hoidetulta.
Lausuinkin siitä joskus seuraavasti:
'En luettele tässä yksityiskohtia sovelletuista mielestäni onnistuneista käytänteistä. Ne olivat kuitenkin aika yksinkertaisia. Ei mitään salatiedettä. Terveellä maalaisjärjellä ja pienellä vaivannäöllä ja riittävillä valtuuksilla kenen tahansa henkilöstöasioiden ammattilaisen hallittavissa ja omaksuttavissa. Kaiken takana oli yksinkertainen asia: oikea asenne.'
On ehkä ruma ilmaista asiaa näin mutta noissa epäonnistuneiksi arvioimissani on ollut yhteisenä piirteenä suhtautuminen työntekijöihin kuin koneen osiin - ei inhimillisiin ihmisiin. Asenne on ollut kuin valkoista orjakauppaa bisneksenä harjoittavien kauppiaiden. Ihmisiä on käsitelty samanlaisina vailla mitään oikeuksia olevina resursseina kuin koneita ja laitteita.
Olen kirjoittanut ulkoistuksista aikaisemmin muutaman kerran. Tuoreimman kirjoitin kun luin Osmo Soininvaaran tuoreen pamfletin, joka paljasti että julkisyhteisöissä ulkoistetaan joskus jopa lisäkustannuksin ja silti väitetään toiminnan tuottavuuden nousseen. Siis jotain ihan järjetöntä.
Terveyspalvelujenn ulkoistuksesta kirjoitin kriittisesti kolmisen vuotta sitten ja hiukan toisesta näkökulmasta puolitoista vuotta sitten. Yleisiä ajatuksia ulkoistamisen järkevyydestä kirjoitin pari vuotta sitten.
Oman alani eli tietotekniikan ulkoistuksen idiotiasta kirjoitin melkein neljä vuotta sitten.
Ja vaikka tämä ei suoraan liity ulkoistuksiin kirjoitin ihailevasti amerikkalaisen Barry Schwartzin videoidusta esitelmästä pariinkiin otteeseen, ensin täällä ja vielä uudestaan täällä. Jos ette jaksa uudestaan lukea minun kirjoituksiani niin katsokaa ja kuunnelkaa edes Barry Schwartzia yhä uudestaan ja uudestaan. Kannattaa.
16.1.2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti