Kirkosta eroaminen kirkon näkökulmasta

En ole enkä ole koskaan ollut luterilaisen kirkon jäsen. Eli joku voi minulta evätä puhe- ja arvosteluoikeuden sen vuoksi. Mutta ei se mitään.

Olen vuosi sitten kirjoittanut luterilaisen kirkon iäisyyskäsityksestä.

Nyt minua on jäänyt ihmetyttämään toinen asia. Yleisradion Homoillaksi nimetyn keskusteluohjelman oletetaan aiheuttaneen ennätysmäisen eroamisen luterilaisesta kirkosta (osa 2 näkyy tästä).

Kirkosta on vajaa viikossa eronnut uutisten mukaan jo 12000 ihmistä.

Sen sijaan että kirkko olisi huolestunut että 12000 ihmistä jää nyt ilman uskon tuomaa pelastusta se nyt samojen uutisten mukaan onkin huolissaan vain kirkon tuloista.

Toisaalta ymmärrän hyvin että jotkut kirkon tapakristityt jäsenetkin havahtuvat vihdoin huomaamaan että kirkolla on ehkä sellaisia arvoja joita he eivät jaakkaan. Ja sitten he havaitsevat siinä syyn erota kirkosta.

Kuuntelin tuon homoilta-keskustelun. Ei siellä nyt niin järisyttäävää esitetty. Jotkut yksittäiset kirkon fundamentalistijäsenet esittivät vain omia homoille kielteisiä näkemyksiä. Moni kuitenkin koki esimerkiksi kristillisdemokraattien puheenjohtaja Räsäsen puhenevuorot ikään kuin kirkon asenteeksi.

Minä ymmärrän kirkon huolen rahasta. Kirkollisveroja 12000 jäseneltä saadaan aikamoinen määrä. Toisaalta jonkin aikaahan siinä menee ennen kuin tuo tulovirta loppuu. Parasta tehdä hyvissä ajoin tarvittavat budjettikorjaukset.

Toisaalta kirkon markkinointistrategit - brändityöryhmä - voisivat pitää hätäistuntoja ja miettiä miten kirkon sanoma mukautettaisiin joustavasti uuteen markkinatilanteeseen.

Minulla ei ole omakohtaista kantaa miten kirkon pitäisi menetellä. Luterilainen kirkko on muuttanut oppejaan herkästi markkinatilanteen mukaan. Minusta ylenmääräinen sanoman markkinoihin sopeutus ei oikein sovi uskonnollisia arvoja puolustavalle kirkolle. Ortodoksinen kirkko, siten kuin sitä uskoa täällä Suomessa harjoitetaan, on hyvin konservatiivi muuttamaan oppejaan. Samoin katolinen kirkko on sidoksissa paavin kulloisiinkin käsityksiin. Onneksi nuo kristillisten kirkkojen käsitykset ei ole kuitenkaan niin jyrkkiä kuin fundamentalisti-islam.

Minulla on homo tuttuja jo 50 vuoden takaa. Mielelläni suon heille kunniallisen aseman yhteiskuntaamme. Itse olen suhtautunut hyvin liberaalisti homoihin. Joskus olen sanonutkin että mitä se minulle kuuluu mitä he makuuhuoneissaan tekevät.

Mutta sitä en oikein ymmärrä että vaikka tuo parisuhteen rekisteröinti saatiin vihdoinkin aikaan niin nyt vaaditaan erityisesti vihreiden toimesta sukupuolineutraalia avioliittoa lainsäädäntöön ja varmasti sitä myötä myös kirkoille. Miten sukupuolineutraali aviolitto eroaa parisuhteen rekisteröinnistä niin sitä ei vahingossakaan mainita. Oikein ihmettelen asiaa. Minulle on ihan selvä miksi tuota sukupuolineutraalia aviolittoa ajetaan sellaisella fanaattisuudella. Ja argumenttina koko ajan että oltaisiin vain tasa-arvoisia. Vanhingossakaan tuon sukupuolineutraalin avioliiton ajajat eivät kerro että piiloagendana on saada homoillekin sen avulla täysi adoptio-oikeus.