Kävin viikko sitten Kuopiossa. Ja tunsin lievää nostalgiaa. Asuinhan siellä kymmenisen vuotta yli 20 vuoden Savossa asumisen ajasta.
Muistan joskus helsinkiläisten tuttujeni ihmetelleen, että miten sinä helsinkiläisenä voit siellä Savossa asua. Siinä yhteydessä minä kehitin sanonnan, josta pidän kiinni yhä edelleen: joko savolaisia vihaa tai rakastaa mutta kylmiksi ne eivät jätä ketään.
Mutta tämä oma junttiuteni tuli taas mieleen kun ostin Kuopiossa ostoskeskuksesta viisi kappaletta rakastamani Jaakko Tepon, Ruikonperän Multakurkun CD äänilevyä. Osa niistä on minulla ollut vanhoina C-kasetteina, mutta nyt voin kuunnella noita kappaleita autossakin. Olen jo kolme vuotta sitten kirjoittamassani blogikirjoituksessa maininnut pitäväni Jaakko Tepon musiikista. Oopperamusiikin rakastamisesta (jota siis rakastan) minua tuskin juntiksi pelkästään luokitellaan.
Minussa on alkanut ilmetä muitakin junttiuteen vivahtavia piirteitä. Olen vuosi vuodelta alkanut yhä enemmän pitää myös perussuomalaisista ja Timo Soinista. Nykyään sen voi jo tunnustaa. Sen verran salonkikelpoisesta asiasta on jo kyse että kehtaa tunnustaakin. Vaikka vihreiden ex-kansanedustaja Osmo Soininvaara vielä pitääkin perussuomalaisten kannattajia pääosin oppimattomina luusereina ja syrjäytyneinä. Muistan tuollaisista ylemmyydentuntoisista asenteista monen vihreän aktiivinkin Soininvaaraa arvostelleen jo silloin kun olin mukana Vihreissä.
Ja suhtaudun kontrolloimattomaan maahamuuttoonkiin ja sen mukana tuomiiin epäkohtiin hyvin kriittisesti. Enkä osaa oikein avarakatseisesti suhtautua fundamentalisti-islamistien lisääntymiseen Suomessa maahanmuuuton myötä vaikka muuten aika suvaitsevainen kosmopoliitti uskoisin olevani.
Eli varmaan minusta alkaa pinnan alta paljastua yhä selvemmin aito punaniska- perusjuntti onhan tuossa edellä sen verran junttiuteen viittaavia piirteitä.
Hienostelevien tuttujen lienee parasta jo alkaa väistää vähän kauempaa vaikka en uskokaan tällaisen minun kaltaisen junttiuden olevan tarttuvaa laatua.
27.10.2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Soininvaaran purkauksessa on nähtävissä sellaisia viimeisiä epätoivoisia yrityksiä vakuuttaa oma kannattajakunta. Kuten tiedät, poliitikot eivät julkisesti uskalla laskea leikkiä itsestään ja kuvittelevat, etteivät muutkaan. Niinpä heille tulee kuin märkä rätti päin näköä, kun joku (sinä) uskaltaa tunnustaa olevansa juntti. Vanha totuushan on, että poliitikot pelkäävät nauravia ihmisiä, koska sellainen ei ole kontrollissa.
VastaaPoista