Myönteinen ravintolakokemus

Kävin pienen seurueen kanssa äitienpäivänä syömässä nepalilaisessa Mountain nimisessä ravintolassa Nordenskiöldinkatu 8:ssa. Ravintola oli jäänyt mieleeni kun olin joskus netissä surffaillessani katsellut Eat.fi sivuston arvosteluja etnisistä ravintoloista, jotka olivat saaneet erityisen hyvät arvosanat ruoan laadusta ja hinta/laatusuhdekin oli kohtuullinen.

Satuimme ajelemaan niillä suunnalla ja mieleemme tuli käydä syömässä. Muistin tuon ravintolan vain arvosteluista ja sijainnista ja sattui pysäköintitilaakin olemaan ladun toisella puolella.

No mikäs siinä. Menimme sisään. Ravintola oli ihan tupaten täynnä mikä on yleensä merkki hyvästä ruokapaikasta. Mutta juuri sopivasti mahtui kolmen hengen seurueemme yhteen loosiin. Vaikka ravintola oli tupaten täynnä lapsiperheitä tuli tarjoilija melkein heti tuomaan ruokalistan ja hetken kuluttua myös tilauksen. Erikoista oli, että muutaman minuutin sisällä tilauksesta meiltä tultiin vielä kaksi kertaa muiden tarjoilijoiden toimesta kysymään tilausta. Tuollaiselle nopeudelle voi olla kaksikin eri selitystä. Tarjoilijoiden työnjako voi olla huonosti organisoitu mutta asiakkaaseen ainakin tekee hyvän vaikutuksen että hänen palvelustaan ollaan kiinnostuneita.

Ruokalistalla oli runsaasti kasvisruokia joka ilhdutti kun seurueessamme oli yksi kasvissyöjä. Ruokalistalla oli momoja. Varsinainen tiibettiläinen ja nepalilainen herkku, joka muistuttaa hiukan italialaisia ravioleja mutta ehkä enemmän vielä Venäjällä niin yleisiä pelmenejä. Momojen ja pelmnenien alkujuuret ovat samalla suunnalla eli pelmenitkin ovat Kiinasta kotoisin. Venäjällä pelmenit olivat Siperiassa turkismetsästäjien matkaruokaa. Repussa iso kasa pakkasessa ja sitten sopivasti lunta vedeksi kattilaan, suolaa sinne ja sopiva määrä pelmenejä kiehuvaan veteen. Kun pelmenit ovat kypsiä ne nousevat pinnalle ja siihen menee ehkä 4-7 minuuttia. Yksinkertaista. Minä söin viimeksi momoja Pittsburghissa Yhdysvalloissa vuosia sitten kun olin tyttäreni ja vävyni kanssa sikäläisessä tiibettiläisessä ravintolassa.

Lapsuudenkodissani söimme usein juhlaruokana pelmenejä ja palanpainikkeena jääkylmää vodkaa pienistä 2,5 cl ryyppypikareista. Ryyppy alle, pelmeni päälle. Kun sen toisti 10-15 kertaa peräkanaa oli yleensä jo pienessä hiprakassa. En minä ihan lapsena vodkaa saanut mutta ehkä jo 15-16 vuoden iässä sitä minullekin juhlaruokien kanssa tarjoiltiin. Eipä syntynyt mitään ihmeempää hohtoa tuohon salaiseen paheeseen mutta en minä tietenkään mihinkään känniin saakka sitä vodkaa saanut juodakaan. Tuli luontevasti opittua kohtuus alkoholin käytössä.

Kaikki lapsenikin ovat pelmenien ystäviä. Nykyään ei enää tarvitse valmistaa pelmenejä itse kun niitä saa suuremmista kaupoista kotimaassa valmistettuina pakasteina (muistaakseni valmistetaan Imatralla tai Lappeenrannassa). Helsingin seudulla myös ns Eesti-kaupat myyvät lähinnä Eestissä tehtyjä pakasteita. No ei ne valmiit pakastepelmenit kotona tehtyjen kanssa kilpailemaan pysty mutta joskus on kiva ottaa nopeasti pakasteesta.

Ja Helsingissä on Kalliossa ihan mukava ukrainalainen pelmeni-ravintola. Mutkaton ja yksinkertainen mutta pelmenit ovat hyviä. Aina ne pakasteet voittavat. Niitä voi ostaa myös mukaan kotiin take-awayna. Ravintola on täynnä venäläisä tai ukrainalaisia.

Olin ilahtunut kun huomasin Chez Dominique'in kahden Michelintähden ravintolan mestarikokki Hans Välimäen Allegro juna mainoksessa kehuvan lempiherkuikseen Pietarissa mm pelmenejä.

Saa pelmenejä muissakin Helsingin venäläisissä ravintoloissa. Perinteisessä Bellevue'ssä Katajanokalla en ole käynyt vuosiin. Viime vuoden lopulla kävin Neitsypolulla sijaitsevassa venäläisessä ravintola Saslikissa. Ravintoloissa Troikka tai Kasakka en ole käynyt vuosikymmeniin. Saslikissa en tosin alkanut syödä pelmenejä kun minua häiritsi ihan periaatteessa että niihin oli kerrottu käytetyn karhunlihaa. Ilmeisesti tuollainen eksotiikka myy hyvin. Minun äitini laittoi aina pelmeneihin puolet jauhettua lammasta ja puolet sianlihaa. Erinomainen sekoitus. Muslimi- tau juutalaisvieraita varten voi laittaa pelkkää lammasta. Muslimien halal teurastettua lihaa (nautaa, karitsaa, kanaa jne) olen käynyt ostamassa Leppävaarasta Al Amal lihakaupasta, jossa on erinomainen hinta/laatusuhde ja hyvä palvelu. Ja aivan herkulliset merguez-makkarat - ne joutuu usein ostamaan pakasteina.

No tulipahan tuossa tapojeni mukaan sivukiemurana kerrottua pelmeneistä ja vähän muustakin.

Nepalilaisessa ravintolassa pahoiteltiin ettei momoja ollut äitienpäivänä ja toivotettiin tulemaan joskus arkena. Ymmärsimme ettei sellaisten tekeminen ja tarjoilu ole oikein järkevääkään kovin ruuhkaisana päivänä.

Mutta ruoka oli hyvää, annokset riittäviä ja hinnat kohtuullisia. Eat.fi arvostelut olivat paikkansa pitävät. Yleensä niihin voikin luottaa jos niitä on annettu kymmenittäin kuten nyt tämän nepalilaisen Mountain ravintolan kanssa oli kyse. Jos arvosteluja on vähän voi silloin hiukan miettiä onko arvosteluasialla ollut vaikkapa omistaja itse.