Hälytyssireenien testaus

Hetki sitten oli taas kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 12 hälytyssireenien testaus.

Ennen testausta annettiin joku puhuttu tiedote ja sireenin hälytyksen loputtua annettiin joku toinen puhuttu viesti. Molemmat puheviestit kuulostivat pelkältä puurolta eikä niistä saanut mitään selvää. Jos tarkoitus todella on, että kansalaiset saisivat hätätilanteessa kuulutuksesta jotain selvää niin pitäisi kyllä pikaisesti korvata vahvistin- ja kaiutinlaitteet sellaisilla, jotka toistaisivat äänet siten että niiden viestin voisi selvästi erottaa. Katastrofin sattuessa on myöhäistä uusia laitteita.

Ei ongelma uusi ole. Olen vuosikausia havainnut saman ongelman eri puolilla Suomea. Muutaman kerran on käväissyt mielessä jopa, että sireenit ja kuulutuslaitteet on hankittu viranomaisille parhaimmat lahjukset maksaneelta yritykseltä eikä silloin laadulla ole ollut niin kovin väliä.

Tuli mieleen joskus 1980-luvulla sattunut tapaus kun Pieksämäen maalaiskunnassa hälytyssireenit laukesivat vahingossa aivan muuhun kuin viralliseen testausaikaan. Kuukauden ja viikon päivä ja kellonaikakin olivat väärät. Tein siihen aikaan projektitöitä kotona ja ryntäsin huolestuneena työhuoneestani vaimon luo keittiöön. Keittiön ikkunasta näkyi noin 50-100 metrin päässä oleva pelto, jossa oli paraikaa 5-6 henkilöä tekemässä töitä. Avasin radion ja sieltä Yleisradion aseman kuullakseni mahdollisia hätätiedotteita.

Katsoimme pellolla edelleen rauhallisesti ja kiireettä työskenteleviä ihmisiä ja sama välinpitämättömyys tarttui meihinkin. Varmaan oli kyse vikahälytyksestä.

Kun radiostakaan ei kuulunut ei mitään hätätiedotetta eikä mitään kuulutusta tapahtuneesta väärästä hälytyksestä päätin soittaa meiltä muutaman sadan metrin päässä sijaitsevalle paloasemalle - siihen aikaan oli käytössä lankapuhelimet käytössä. Tositilanteessahan nimenomaan kehotetaan avaamaan radio ja jättämään puhelimet rauhaan jotta linjat pysyvät vapaina mahdollisia tärkeitä viranomaispuheluja varten.

Paloasemalta myönnettiin aiheettoman hälytyksen lauenneen vahingossa ja että olin ylipäänsä ensimmäinen kyselijä. Ihmettelin palopäällikölle miksei Yleisradiolle oltu ilmoitettu vahingosta, jotta sieltä olisi voitu julkaista tiedote viallisesti lauenneesta hälytyksestä. Palopäällikköä myönsi ettei sellaista oltu älytty vaan oli oletettu että kansalaiset ymmärtävät kyseessä olleen vahingon.

Sinä iltana mietimme vaimon kanssa moneen kertaan, olemmeko me ihmiset näin turtuneita että emme reagoi aitoon hälytykseen. Turvallisuudesta puhuttaessa olen usein pitänyt tätä hyvänä esimerkkinä miten turhanpäiväisillä vahinkohälytyksillä ihmiset opetetaan olemaan reagoimatta hälytyksiin kun ei ne ennenkään olleet oikeita.