MEP Mitro Repo vs isä Mitro

Toimiessaan papin tehtävissä oli isä Mitro minusta hyvä ortodoksisen kirkon mainos julkisuudessa. Vaikka en minäkään kaikesta hänen esiintymisessään pitänyt. Minua on aina vaivannut kovin pirteänä esiintyvät ihmiset ja minusta isä Mitro esiintyi sellaisena. Tekopirteänä kuten minulla on tapana sanoa.

Ortodoksisen kirkon pääsääntöhän on Suomessa edelleen, että päästäkseen papiksi on pappiskoulutuksen saaneen miehen oltava miehen oltava naimisissa. Piispaksi taas ei naimisissa oleva valita vaan hänen on oltava joko munkki tai sitten leskeksi jäänyt. Nykyinen arkkipiispa Leohan oli jäänyt jo aika nuorena leskeksi.

Tuo naimisissaolo yleisenä edellytyksenä seurakuntapapin viralle on järkevä. Pappi on niin läheisessä suhteessa naispuolisiinkin seurakuntalaisiinsa, että normaalille heteroseksuaaliselle miehelle voi houkutus "syödä kuormasta" käydä kovin suureksi.

En tunne ortodoksisen kirkon kanonista oikeutta, joten en osaa tarkkaan kertoa mikä on ollut naimattoman Mitro Revon kirkon sääntöjen mukainen tie seurakuntapastoriksi. Luostarien munkit on asia erikseen, mutta ei Mitro Repo ole käsittääkseni koskaan ollut luostarissa.

On ilahduttava lukea että häntä ollaan myös tukemassa MEP Korholan suunnalta. Vilkkaalle ja puheliaalle karjalaiselle on monen muun tavoin luontevaa lähestyä kanssaihmisiä myös fyysisesti. Valitettavasti sellaista pidetään meillä suomalaisessa kulttuurissa ahdistavana. Jos toinen osapuoli on nainen se tulkitaan liian helposti sukupuoliseksi häirinnäksi ja jos toinen osapuoli on mies saatetaan epäillä homoksi.

Isä Mitrona Mitro Repo näyttäytyi usein iloisena ja huumoria viljelevänä. Ja hän ymmärsi myös elämän nautintoja kuten hyvää ruokaa ja viinejä ja hienoja autoja. Vaikka hänen puheittensa aiheet olivat usein hyvinkin syväluotaavia paljastui niistä myös myhäilevä ymmärtämys myös inhimillisille heikkouksille. Myös seksille. Ehkä leikinlasku aroista asioista on joskus läsnäolleiden toimesta koettu liian seksistiseksi. Kenties?

Isä Mitron muhkeat ansiotulot kaikenlaisesta oheisbisneksestä on varmasti vaivannut montaa kadehtijaa. Erikoista sen sijaan on, että kun Isä Mitro yritti puolustautua, että ei hän sen ihmeempää ole tehnyt kuin Helsingin piispa, metropoliitta Ambrosius niin toisen toimet on hyväksytty Isä Mitron ei.

Suomen ortodoksisessa kirkossakin juonitellaan kovasti. Esimerkkinä totean tässä Valamon luostarin pitkäaikaisen johtajan, arkkimandriitta Sergein erottamisen tehtävästään.

Isä Mitronakin Mitro Repo joutui eräiden juonittelujen kohteeksi kun oli suhtautunut epäilevästi arkkipiispa Johanneksen rooliin rakentaa Eestiin Venäjän patriarkaattiin kuuluvan ortodoksikirkon rinnalle länsimielisempi Konstantinopolin patriarkaatin alainen ortodoksikirkko. Suomenkin ortodoksikirkko kuuluu nykyään Konstantinopolin patriarkaattiin. Muistikuvani mukaan Suomen arkkipiispa Johannes asettui jopa tuon kilpailevan eestiläisen ortodoksikirkon vt arkkipiispaksi. Arkkipiispa Johannes asetti Revon joksikin aikaa toimituskieltoon, eli häneltä kiellettiin papin tehtävien hoitaminen. Kummallinen kausaaliyhteys.

Mutta kimmokkeen kirjoittaa aiheesta sain kun Mitro Repo on nyt julkisesti pyytänyt anteeksi jos hän on tietämättään loukannut jotakuta. Kyllä siinä on minusta miehen teko. Eipä ole aikoihin kuultu, että suomalainen poliitikko pyytäisi anteeksi tekemisistään. Hieno teko.

Ettei kukaan ymmärrä väärin. En kuulu ortodoksikirkkoon.