Mikä on HCHP yritys?

Sattui eteeni taas uusi mielenkiintoinen nimitys kun lueskelin amerikkalaisia artikkeleita menestyneistä yrityksistä ja heidän johtajistaan. Olen täällä blogissa aina silloin tällöin maininnut yritysjohtajista jotka puhuvat juhlapuheissa henkilöstöstä tärkeimpänä voimavaranaan mutta heidän kaikki tekonsa toimivat juuri päinvastaiseen suuntaan. Suomenkielellä sanotaan usein alatyylisesti että "puhuvat paskaa".

Olen myös kirjoittanut ihmetteleväni milloin headhunterit alkavat metsästää niitä johtajia jotka saavat yrityksensä menestymään eivätkä loputtomiin pyörittele yrityksiään saneerauskierteissä. En puhu YT kierteistä koska ei YT neuvotteluiden tarvitse merkitä pelkkiä kielteisiä asioita vaikka ne usein sellaisiakin ovat.

Tuntuu kuin yritysjohtaja Suomessa on sitä "kovempi karju" mitä enemmän on potkinut pois työntekijöitä. Saa sulkia hattuunsa ja ura etenee huipulle. Peterin periaatteen mukaan nousee uralla eteenpäin kunnes saavuttaa pätemättömyyden asteen. Tässäkin lyhyt kuvaus. Luin Peterin periaatteen joskus 1960-70 luvun vaihteen tienoilla ja se oli silloin aivan hulvattoman hauska kirja kun se tuntui yhtä todelliselta kuin joku Murphyn tai Parkinsonin laki. Peterin periaate ei jäänyt valitettavasti elämään samalla tavoin kuin nuo muut.

Tässä yhteydessä törmäsin HCHP yrityksen käsitteeseen. Itse olen usein käyttänyt muistaakseni kuuluisan amerikkalaisen Tom Petersin keksimää käsitettä ylivertaisesta osaamisesta joka myös kuvaa näitä huippuyrityksiä. Kirjainyhdistelmä HCHP tulee englanninkielen sanoista "High Commitment High Performance" joka tarkoittaa kuta kuinkin korkeaa sitoutumista yhdistettynä korkeaan suoritustasoon.

Fakta lehdessä oli ihan hyvä juttu aiheesta syksyllä 2008.

Harvard Business Review'ssä oli hiukan aikaisemmin juttu jossa todettiin näiden yritysten ylimmillä johtajilla olevan jottain yhteistä: he pitävä henkilöstöään voimavarana ja välittävät heistä ihmisinä. Se seurauksena he toimivat myös yrityksen vaikeuksissa normeista poiketen. Eli he myös toimivat puheittensa mukaisesti.

Minulla on ollut ilo ja kunnia lähes 50 vuoden työurani aika työskennellä muutamassa tuollaisessa yrityksessä. Ja silloin kun olen ollut esimiestehtävissä olen itsekin yrittänyt näiltä karismaattisilta yritysjohtajilta saamiani oppeja soveltaa tai ainakin matkia.

Vaikka nyt laantuman (kuulin lauantaina tuon käsitteen erältä investointipankkiirilta) aloittanut Yhdysvallat kirottaisiinkin niin siellä on jotain kummallista ja ihailtavaa dynaamisuutta yritysjohtajien koulutuksessa ja todellisuudessa. Ei tietenkään kaikkialla mutta kyllä heidän Ivy League yliopistojen management koulutus on aivan omaa luokkaansa. No, kai meillä Suomessakin osataan. Vai olisiko se sittenkin että jäyhään kansaluonteeseemme sopii paremmin "management-by- perkele"-opit?