Pääsiäispasha on sitten tehty

Pääsiäispashani on tehty. Jos joku lukija ei tiedä niin se lausutaan pas'ha jossa s ja h kuuluvat selvästi erikseen. Kyse ei siis ole mistään suhuäänteestä.

Aina se on jonkinmoinen urakka. Eihän siihen silti mennyt aikaa kuin vain 45 min mutta se on se ryhtyminen. Laiskalle se on aina se vaivalloisin asia. Itse käytän mielelläni tietenkin synonyymiä mukavuutta rakastava.

Naimisissa ollessani vaimoni olivat kilttejä ja opettelivat tekemään perinteisen pashan. Jouduttuani sinkuksi elettyäni lähes 40 vuotta parisuhteessa olen joutunut opettelemaan pashan teon. Kun tyttäreni äsken soitti kerroinkin että on taas ihan hyvä pasha-vuosi eli tarkoitin että pashan teko onnistui. Aivan kuin joku viljasato. Vaikka muut ruoat valmistan tarkkaan mitaten tapahtuu pashan teko minulla nykyään ulkomuistista kun en voi olla ihan varma tasalaatuisuudesta joka vuosi.

Sen verran tuli taas iso annos kun puinen pashamuottini on aika iso eikä sitä oikein pysty täyttämään vain puoleen väliin. Pitää jakaa lapsille ja lapsenlapsille ja saattaa ex-vaimonikin (nr 2 ;) haluta pienen annoksen. Pasha on nimittäin aikamoinen kaloripommi eikä minunkaan pitäisi tuollaisilla herkutella.

Mutta kun ei voi mitään traditio on traditio eikä pääsiäinen tunnu pääsiäiseltä jos ei ole pashaa pääsiäispäivän aamuna kahvipöydässä.

Jotkut sanovat että voihan tuollaisen pienen pashan ostaa valmiina kaupastakin. Jos minulle sanoo niin vastaan että ei voi. Ei ne maistu ainakaan minun mielestä herkulliselta tai aidolta. Itse kun tekee niin tietää mitä saa.

Hyvää pääsiäistä kaikille!