Lasten viisaus

Erosin yli 30 v sitten. Minulla oli silloin kolme lasta joista vanhimmat olivat silloin 8 ja 10 vuotiaita, molemmat tyttöjä.

Halusimme silloin molemmat vaimoni kanssa että lasten mielipidettä kuunnellaan myös erotilanteessa. Lapsille selitettiin että isä ja äiti eroavat. Siinä yhteydessä lapsille sitten kerrottiin että me haluamme kuulla heidän mielipiteensä kumman vanhemman kanssa he haluaisivat jatkossa asua.

Tytöt sulkeutuvat omaan huoneeseensa. En muista enää tarkkaan mutta meni pitkään ja ovi pysyi koko ajan suljettuna. Minulla tuli silloin mieleen paavin valinnan suorittava konklaavi, joka tulee esiin vasta kun paavin on valinta on selvä. Ja kyllä siinä kieltämättä hiukan jännittikin kun tavallaan ymmärsin että tässä myös mitataan miten on vanhempana siihen asti onnistunut vaikka avioeroa muuten henkilökohtaisena epäonnistumisena pidinkin. Toisaalta mietitytti miten vaikean kysymyksen eteen olimme lapset asettaneet.

Pitkän suljetun oven takana käydyn mietinnän jälkeen ovi aukesi ja sieltä astui eteemme tytöt aivan haudanvakavin ilmein. Vanhempi tytöistä esitti molempien puolesta vastauksen. Vastaus oli suuressa viisaudessaan kuin Raamatun kuningas Salomonin tuomio: Me haluamme jäädä sen kanssa joka jää tähän nykyiseen asuntoon asumaan. Ratkaisu oli hyvin perusteltu ja looginen. Näin heidän elämäänsä tuli mahdollisimman vähän muutoksia.

Tuollainen kypsä viisaus vahvisti minulle jo aikaisemmin muodostamaani käsitystä että jo aika pienillä lapsilla on älyä paljon enemmän kuin me aikuiset osaamme kuvitella.