Junien myöhästely - oppia haettava Venäjältä?

Nuorempi poikani on asunut joitakin viikkoja luonani Kauniaisissa palattuaan Suomeen ulkomaisten opintojensa jälkeen. Hän aloitti myös työnsä Helsingissä ja käyttää julkisia liikennevälineitä. Ja hän on mieltynyt käyttämään VR:n paikallisjunaa. Minullakin on erittäin hyviä kokemuksia paikallisjunista 1960-luvun loppupuolelta kun asuin Etelä-Haagassa Huopalahden aseman vieressä. Asuin niin lähellä että kun olohuoneen ikkunasta näin paikallisjunan tulevan kaukana ehdin vielä hyvin juosta asemalle. Juna oli nopea ja täsmällinen. Joskus oli kätevämpää käydä junalla Asematunnelissa ruokaostoksilla kuin lähikaupassa.

Mutta nyt on ihan järkyttävää. Paikallisjunat myöhästelevät jatkuvasti. 10-20 min myöhästyminen on tavanomaista. Tänäänkin poikani piti mennä töihin iltavuoroon klo 15:18 lähtevällä junalla niin se olikin kymmenisen minuuttia myöhässä. Juuri strategisesti sen verran että hän olisi myöhästynyt töistä. Normaalisti 20 min junan saapumisesta riittää hyvin kävelymatkaan asemalta mutta 10 minuuttia ei riitä.

Miksi VR:n pitäisi hakea oppia Venäjältä? Siksi että Venäjällä junat kulkevat käsittämättömän hyvin aikataulussa. Ne ovat jo tsaarin aikaan ennen vallankumousta kulkeneet täsmällisesti. Muutama päivä sitten jossain iltapäivälehdistämme kerrottiin että Venäjällä ihmetellään kovasti että eikö meillä VR osaa hoitaa junaliikennettä kun Helsingin ja Pietarin väliä liikennöivä ekspressjuna Allegro myöhästelee jatkuvasti ja pääasiassa Suomen puolella. Ymmärsin että Venäjän puolella kyetään usein myöhästymistä kirimään.

Myös teatteri-, ooppera- ja konserttiesitykset alkavat Venäjällä kellontarkasti. Sekin on pitkä vuosikymmenien perinne.

Olen usein ihmetellyt miten Venäjällä ja ennen Neuvostoliitossa, maassa jossa niin moni asia oli retuperällä soromnoo-meiningillä oli tuollaista täsmällisyyttä huokuvia juttuja. Oliko jollain preussilaisella perinteellä jotain tekemistä asian kanssa ei ole tiedossani. No, myös isovenäläinen insinööri-isäni oli aina täsmällisyyden, tarkkuuden ja huolellisuuden perikuva. En usko että letkeä huolettomuus - sanoisinko rumemmin välinpitämättömyys ja huolimattomuus - olisi pelkkä venäläiseen kansanluonteeseenkaan kuuluva piirre.

Poikani pääsi töihin ajoissa kun olin itse menossa kauppareissulla käymään niin ajoin hänet töihin Helsinkiin.

Myös julkisen liikenteen linja-autot ovat muuttuneet epäluotettaviksi. En osaa sanoa onko kyse jonkin yhden ja saman liikennöitsijän linja-autovuoroista kun ei ole omakohtaista kokemusta. Mutta kuulen useilta tutuiltani miten aamullakin on usein poisjääneitä vuoroja, jonka seurauksena ihmiset tietenkin myöhästyvät työpaikoiltaan. Tuotakaan en ihmettele sillä aika vanhaa linja-autokalustoa tuntuu monella liikennöitsijällä Helsingin seudulla olevan. Onkohan kilpailutetut hinnat puristettu niin alas että kate otetaan alentamalla linja-autojen laatua.

Maailmalla matkatessani olen joskus ihmetellyt miten muualla maailmassa (kalliissa korkean elintason maissa!) voivat jopa subventoimattomat bussiliput olla paljon halvempia kuin meillä julkisen liikenteen tariffit. Ja meillä tuottaa tappiota.

Meidän kalliit taksihinnat selittyvät taksiyrittämisen muodoista. Taksin pitää usein elättää kaksi henkeä, sekä renki että isäntä. Monessa muussa Euroopan maassa taksiyrittäjä elättää vain itsensä.

Tulipahan purnattua. Hiukan oli ajatus vielä kritisoida valtavia koloja vilkkaassti liikennöidyillakin kaduilla. Pelkään jatkuvasti autoni renkaiden rikkoutumista niissä. Niitä reikiä minun piti nimittäin verrata niitäkin Venäjän tiestöön. Sille tasolle on meidän tienpitommekin jo alentunut. Mutta ehkä adrenaliinitasoni on jo noussut sen verran että parempi kirjoittaa lisäpurnaukset myöhemmin.